perjantai 29. tammikuuta 2016

Nepparit on näppäriä, osa 2

Jokunen aika sitten kerroin teille katoavista keittiöpyyhkeistämme. Ideani oli siis kiinnittää toistuvasti katoavat keittiön käsipyyhkeet nepparilla paikoilleen, jonka jälkeen ne eivät enää löytyisi lattialta, lasten leikeistä tai milloin mistäkin. Ja tuo ideani osoittautui varsin toimivaksi, sillä pyyhkeet pysyvät nykyään loistavasti paikoillaan!

Jos idea toimii yhdessä paikassa, on varsin todennäköistä, että se toimii toisessakin paikassa. Ja siksi päädyinkin kokeilemaan neppareita myös taistelussa, jossa oli Chef vs. sormikkaiden jatkuvasti kadoksissa olevat parit. 

Eteisestämme löytyy 3-laatikkoinen MALM-lipasto, jossa on sekä pikkutyttöjen, että pikkumiehen asusteet. Kullakin lapsella on siis oma laatikkonsa, jonka sisältä löytyy niin pipot, huivit, villasukat, kuin hanskatkin.

Ehkä.

Monasti sieltä löytyy pipo. Ja kaulahuivikin. Sekä hanska. Ja toinenkin hanska. Kenties kolmaskin hanska, mutta se, että ovatko hanskat keskenään pareja, onkin sitten jo asia aivan erikseen. Onneksi tiesin, että tilanteeseen on olemassa ratkaisu nimeltä "neppari", jonka avulla ongelma olisi varsin helposti selätettävissä. Jouduin tosin jälleen kerran jännittämään sitä, että miten homma toimisi käytännössä. Kestävätkö sormikkaat neppareiden jatkuvaa avaamista (joka tapahtuu lasten käsissä melko rajuin ottein), vai antaako neuloa aikaa myöden periksi?
Takana on nyt noin kuukauden testit ja lopputulos on se, että sormikkaat kestävät rajutkin otteet varsin hyvin, sillä nepparit ovat edelleen napakasti paikoillaan.

Nepparit ovat lasten mielestä "huippu juttu", eli lapsilla on ainakin vielä toistaiseksi riittänyt intoa neppareiden kiinnittämiseen ennen, kuin he viskovat sormikkaat laatikoihinsa. Nepparikiinnitys on osoittautunut käteväksi myös silloin, kun sormikkaat on pitänyt ripustaa kuivumaan kuivauskaappiin tai oskarin oksalle, sillä pyykkipoikaa ei enää tarvita.
 
"saa käyttää, mut ei ol pakko hei!" :D

torstai 21. tammikuuta 2016

No mutta kylläpäs sitä nyt tuunatuttaa ja puunatuttaa

Tällä kertaa vuorossa on pikkumiehen paidan piristys. Tai ainakin piristämisen yritys, sillä sanotaanko nyt vaikka niin (kuten aika monta kertaa aiemminkin), että ihan ei mennyt, niin kuin Strömsössä. Mutta sille, miksi näin pääsi käymään, on mielestäni varsin pätevä syy. Koska en ole koskaan katsonut jakson jaksoa Strömsöä, en millään voi olla yhtä taitava, kuin mitä Strömsön väki kuulemieni huhupuheiden mukaan on :D

Kerroin teille jo sen, että olen hurahtanut askarteluun. Ja askartelun ihmeellinen maailma on opettanut itselleni vinkin jos toisenkin, jota voin hyödynää myös vähän askartelun "ulkopuolella". Hyvänä esimerkkinä leimailu. Leimata kun voi paperin ja kartongin lisäksi myös vaikkapa kankaaseen.

Jos yksiväriseen vaatteeseen haluaa jotakin pientä extraa, käy se leimailun avulla varsin helposti. Siihen kun ei tarvita muuta, kuin (kankaalle sopiva) muste, leimasin ja silitysrauta.


Leimasimia löytyy moneen lähtöön, enkä todellakaan voi sanoa olevani niiden suhteen millään muotoa ajantasalla. Mutta omat leimasimeni ovat pääasiassa akryylisiä tai kumisia, jolloin niitä käyttääkseen tarvitsee läpinäkyvän akryylipalan, johon leimasinkuva kiinnitetään ja jonka avulla leimaaminen on huomattavasti helpompaa (muutoin lähes mahdotonta).

Mutta tähän hommaan käy siis aivan yhtä hyvin myös ne aivan perinteiset kumileimasimet, joissa on puinen tai muovinen kanta jo valmiiksi. Tai vaikka ihan itse tehty leimasin :)


Sitten vain mustetta leimasimeen ja hommiin!

Tässä kohtaa voisin antaa sellaisen vinkin, että tehkää tuo homma nimenomaan niin, että laitatte mustetta leimasimeen, eikä niin, että tökitte leimasinta musteeseen. Tämä siksi, että näin päin tehtynä mustetta löytyy enemmän leimasinkuvasta ja vähemmän kuvan ulkopuolelta, jolloin tuloksena on siistimpi lopputulos :)

Ideanani oli tehdä ketun kuva paidan etuosaan ja ketun pään kuva vielä lisäksi paidan hihaan. Siksi kokeilin teipata ketusta osan piiloon ennen, kun painoin sen hihaan.


Lopputulos oli "vähän sinne päin". Eli ei niin mieluisa, kuin mitä olin toivonut. Paidan keskellä oleva ketun kuva jäi kauttaaltaan hieman vaaleaksi ja hihassa oleva ketun pään laitoin vahingossa liian alas. Ja koska hihan takaosassa on sauma joka jäi "leimaushetkellä" kuvan taakse, kuva jäi epätasaiseksi.


 Mikäli kuvaa ei silitä, se ei kiinnity. Eli mikäli kuva ei onnistu, sen saa pesemällä pois. Päätinkin siis jättää hihassa olevan kuvan ilman jatkokäsittelyä ja keskittyä työstämään paidan etuosan kuvaa. Kuva oli tosiaan jäänyt hieman haaleaksi, joten kaivoin kaapista punaisen ja keltaisen kangastussin, jotta saisin kettuun vähän väriä, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaani kuulunutkaan.

Alkuun väritin kettua punaisella ja sen jälkeen keltaisella. Vielä vähän lisää punaista ja lopuksi vielä tilkka keltaista. Sen jälkeen oli MELKEIN hyvä. Ja näin jälkikäteen voin todeta, että homma olisi kannattanut jättää siihen. Kun kaivon kaapista mustan kangastussin, niin mietin, onko ratkaisuni varmasti paras mahdollinen. Tuo tussi kun oli melko leveä, joten en kyllä välttämättä (tai edes mitä luultavimmin) saisi tehtyä sillä ohutta ja siistiä rajaa, joka erottaa ketun takajalan ja hännän toisistaan.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että ketuiksi meni :D

Mutta koska paita oli yökkärikäytössä, eikä kuvan onnistumisella ollut maailman suurinta merkitystä, lämmitin raudan ja silitin kuvan kiinni. Vaikka kuva ei ole aivan täydellinen, niin perheemme pienen kettufanin mielestä se taitaa kuitenkin olla maailman paras paita <3

Paita pesun jälkeen, eli hihassa ollut kuva on poissa.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Olen aikuinen...vai olenko sittenkään?

Olen keksinyt itselleni uuden harrastuksen. Tai no, ei tuo askartelu nyt mikään aivan uusi juttu itselleni ole, mutta olen viime aikoina viihtynyt sen parissa vähän enemmänkin ja opetellut sen saralta paljon uutta.  

Jotenkin tuo askartelu kuulostaa niin kovin koomiselta. "Hei, olen Chef, ikää päälle 30v ja harrastan askartelua". Olen aikuinen. Askartelen. En vain voi olla nauramatta, kun ajattelen asiaa. Ei sitä oikein kehtaa ääneen sanoa, vaikkei kukaan edes kuulisi :D

Mutta totta se kuitenkin on. Minä harrastan askartelua. Ja ennen, kun te siellä nyt tukehdutte nauraessanne pullaan ja lennätätte samalla kahvit näppikselle, niin voin kertoa, että vaikka tämä herättääkin itsessäni hieman hilpeitä fiiliksiä, niin toisaalta otan tämän asian kyllä ihan tosissani. Tai siis...niin tosissani, kuin mitä askartelun nyt voi ottaa...*tirsk*

Jo noin vuosi sitten rakastuin laitteeseen nimeltä Big Shot-leikkuri, sillä olin nähnyt yhtä sun toista pientä ja kivaa, mitä sillä saattoi saada aikaan. Mutta rakkauteni lopahti kuitenkin aivan yhtä nopeasti, kuin mitä se oli alunperin syttynytkin, kun näin Big Shot-leikkurin kyljessä roikkuvan hintalapun. Joten lopputulos oli siis "Kiitos, mutta ei kiitos.

Mutta se oli silloin. Ja nyt on nyt.

Päädyin nyt kuitenkin ostamaan sen Big Shotin...ja aika paljon kaikkea muutakin askarteluun liittyvää härpäkettä ja vimpainta. Kaikkia "uusia juttuja" en ole vielä ehtinyt edes kokeilemaan, mutta olen silti jo aivan superinnoissani askartelun ihmeellisestä ja koukuttavasta maailmasta! Ja kuten arvata saattaa, myös lapset ovat uusista askartelumahdollisuuksista aivan innoissaan :)

Mitään suurta ja järisyttävää minulla ei ole teille vielä näyttää, sillä olen vasta "kokeilu"-vaiheessa. Mutta jotakin pientä takataskusta kuitenkin jo löytyy, sillä lähipiiriini on kohtapuolin tulossa perheenlisäystä, jonka johdosta pääsin opettelemaan kastekorttien tekoa <3


Korttien teossa on käytetty materiaalina kartonkia, kopiopaperia, kuviopaperia, tapettia, satiininauhaa, liimaa ja 2-puolista teippiä.
Työvälineinä käytin kahta erikokoista kuviolävistintä (tähdet) sekä Big Shot-leikkuria, jonka avulla stassasin vas. puoleisen kortin rattaat, sekä taustaympyrän ja oik. puoleisen kortin molemmat taustaympyrät, sekä "Pienelle pojalle"-tekstin kehyksen. Molempien korttien taustaneliöt leikkasin Fiskarssin paperileikkurilla ja helistimen leikkasin käsin saksilla.

Big Shotilla voi leikata paperin ja kartongin lisäksi myös mm. kangasta, huopaa, ohutta metallia, askarteluvaneria ja DC-fixiä joten Big Shotista on muuhunkin, kuin vain korttien tekoon.

Mikäli olet viime aikoina pohtinut Big Shotin hankkimista, niin en voi muuta, kuin suositella lämpimästi suunnitelmasi toteuttamista. Ostaessani tuon oman laitteeni myyjä ilmoitti, etten tulisi päätöstäni katumaan. Ja oikeassahan hän oli :)

Koska saamani asiakaspalvelu on ollut askartelutarvikeostojeni yhteydessä kerta toisensa jälkeen vähintäänkin loistavaa, vinkkaan teille vielä loppuun (eli tämä ei ole maksettu mainos) hyvästä ja asiakaspalveluhenkisestä Askartelu- ja leivontatarvikeliike Inspiraatiosta.
Inspiraatio löytyy sekä erikoisliikkeenä kauppakeskus Myllystä (Raisio), että netistä verkkokauppana, jonka lisäksi Inspiraatiolla on vielä blogikin. Käykäähän kurkkaamassa :)

http://www.askarteluliiketurku.fi/
http://askarteluinspiraatio.blogspot.fi/



torstai 14. tammikuuta 2016

Kauniimmat kaunoluistimet (vinkki mustien viirujen poistamiseen)

Omat luistimeni ovat palvelleet minua jo usean vuoden ajan, sillä muistan käyttäneeni niitä jo joskus teinivuosinani. Luistimet ovat minulle kokoa liian suuret ja ulkonäöltään ne ovat suoraan sanottuna aivan susirumat. Niitä on taidettu joskus vähän spraymaalatakin, mutta maalipinta on tänä päivänä todennäköisesti vielä kamalamman näköinen, kuin mitä tuo pinta oli ennen maalaamista.

Mutta koska luistimet ovat minulle "vain luistimet", joita käytän vielä kaiken lisäksi erittäin harvoin, en ole kokenut tarvetta hankkia niiden tilalle uusia. Villasukan kanssa ne ovat siis pysyneet ihan hyvin jaloissa ja kyllä niillä taittuu sekä piruetit että valssihypyt ihan siinä samassa, kuin mitä kokoa pienempien ja astetta kauniimpienkin kohdalla taittuisi  :)

Sain nyt kuitenkin mahdollisuuden ottaa käyttööni uudet luistimet, jotka olivat sekä sopivan kokoiset, että myös pääväriltään vielä valkoiset. Esikoiseni on nimittäin mennyt äitinsä ohi sekä pituudessa, että kengän koossa, joten esikoisen pieneksi jääneet luistimet eivät tällä kertaa jääneet varaston perukoille odottamaan pikkutyttöjen kasvua (kaikki muut luistimet olen aina säästänyt pienemmille), vaan ne siirtyivät äidin käyttöön.

Luistimissa oli jonkin verran mustia viiruja, joita niihin siis melko herästi pakkaa aina tulemaan. Olen yrittänyt joskus poistaa viiruja pesemällä, mutta pesutulokset ovat olleet äärimmäisen heikot. Ne kun eivät tunnu pesemällä poistuvan. Luistimet olisivat toki kelvanneet käyttööni ihan sellaisinaankin, mutta onhan se toki aina mukavampi, jos luistimet olisivat puhtaan valkoiset. Tämän vuoksi päätin siirtyä Googlen ihmeelliseen maailmaan ja selvittää, miten nuo viirut saa pois.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Google ei oikein tuntunut antavan kunnollista osumaa. Ei, vaikka kuinka googlettelin erilaisia hakusanoja käyttäen. Lopulta löysin yhden vinkin, jonka mukaan mustat viirut lähtevät pois pyyhekumia käyttäen. No, voin kertoa, että eivät lähde.
Toisen vinkin mukaan ne saa pois taikasienellä. Voin olla teille nyt tässäkin kohtaa avuksi ja kertoa, että ei lähde. Ei, vaikka kuinka hinkkaisit.
Ja voin kertoa myös sen, että käsidesikään ei toimi. Tähän viittavaa vinkkiä en mistään kyllä edes löytänyt, mutta päätin sitäkin tököttiä kuitenkin kokeilla. Se kun toisinaan on hieman vastaaviin ongelmiin ratkaisuna toiminut. Mutta tällä kertaa se ei sitä siis tehnyt.

Lopulta pyysin miestäni avuksi. Josko häntä onnistaisi vähän paremmin?


 Muutaman minuutin kuluttua mieheni kertoi löytäneensä ohjeistuksen, jonka mukaan viiruista pääsee eroon kynsilakanpoistoaineella. Joten sitä siis seuraavaksi kokeilemaan. Ja nyt voin kertoa teille ilouutisen. Se toimi!!!

 

Ja se toimi lopulta jopa suunniteltua paremmin, sillä sutaisin vahingossa luistimien "Mia"-tekstiä kynsilakanpoistoaineeseen kostutetulla rätillä, jolloin mustaa väriä lähti pois myös tekstistä! Väriä lähti kaiken lisäksi melko paljon, vaikka pyyhkäisy oli ollut varsin kevyt, joten päätin poistaa värin kokonaan, tai ainakin siinä määrin, mitä se rätillä pyyhittäessä lähtee.
Eipähän tule toisia ihan samanlaisia luistimia heti vastaan, eli vaikka samaan kasaan eksyisi useammatkin luistimet, niin erotan kasasta helposti omani :D

 Vasen valmis, oikea vielä työn alla.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Olipa kerran rikkinäiset talvisaappaat (jotka saivat vielä vähän jatkoaikaa)

Viime perjantaina huomasin tytön talvikenkien kuluneen kärjistään puhki, joten lähdimme ostamaan hänelle uusia kenkiä. Kenkien ostaminen ei ole hänen kohdallaan mikään maailman helpoin homma, sillä hänelle on huomattavan vaikeaa löytää kenkiä, jotka eivät tuota kipua. Viime talvena sovitimme 80 paria kenkiä, jotta löysimme hänelle yhdet kengät, joilla hän pystyi kävelemään. Tämän vuoksi pyrimme pitämään hänen kengistään extrahyvää huolta.

Tytöllä on tämän talven aikana ollut kenkien suhteen hyvä tilanne, sillä hänellä on ollut käytössään peräti kahdet talvikengät. Toiset ovat olleet arkikäytössä ja toisia on pidetty hieman parempina kenkinä, joita on käytetty esim. villakangastakin kanssa. Vielä muutama päivä sitten nuo paremmat kengät olivat täysin moitteettomassa kunnossa, mutta tilanne on nyt toinen. 



Tytön ei kuuluisi ottaa parempia kenkiään pihakäyttöön, mutta hyvin selkeästi näillä kengillä on tehty nyt vähän muutakin, kuin vain kävelty. Ja kun asiaa tytöltä tiedustelin, niin sain kuulla mielenkiintoisen tarinan. Kengillä on kuulemma leikitty ratsua, eli kontattu maassa, sisko selässä istuen.

Kuten kuvasta näkee, niin kenkien kärjet eivät ole kestäneet sitä, että niitä on raahattu maata vasten. Ja hyvin todennäköisesti myös arkikäytössä olleet kengät olivat hajonneet juuri samasta syystä, eli heppaleikkien vuoksi, sillä nekin olivat rikkoutuneet kärjistä.

Vaikka me nyt löysimmekin tytölle viikonloppuna uudet talvikengät (lukuisten sovittamisten jälkeen), niin se ei ole aivan itsestäänselvyys, että mikäli nämäkin kengät hajoavat, löytäisimme tilalle taas uudet. Kauppohin kun oltiin jo tuotu kesätennareita ja talvikengistä oli jäljellä enää vain hajakokoja!

Joten sovimme, että heppaleikit leikitään jatkossa sisällä, ilman kenkiä :)

Tytön uudet kengät soveltuisivat ulkonäöltään myös villakangastakin kanssa käytettäviksi, mutta mielestäni on kuitenkin parempi, jos käytössä on kahdet kengät. Varmuuden vuoksi. Joten päätin yrittää tuunata tytön "paremmat kengät" vielä uuteen loistoon.

 En omaa hommasta aiempaa kokemusta, joten nyt mentiin ihan vain mutu-tuntumalla ja toivottiin parasta. Alkuun maalasin kenkien kärkiä valkoisella maalitussilla.


Seuraavaksi rajasin osan kärjestä maalarinteipillä, jonka jälkeen lisäsin kärkeen hileliimaa. Hileliiman levitin siveltimellä "tuputellen". Kun kärki oli kauttaaltaan hileliimassa, poistin teipin ja häivytin hileliimarajan, jotta se ei olisi niin selkeä.

Ja kas tässä. Valmista. 


En valitettavasti osaa vieläkään kuvata kunnolla, joten kuva ei vastaa täysin totuutta. Kuvassa hile näyttää vain lähinnä kiillolta, mutta livenä kenkien kärjet ovat todella kauniin kimaltelevat, eikä kärkien kulumia enää erota. Eli voisin kutsua tätä jopa onnistumiseksi :D

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden 2016 ensimmäinen kirppislöytö

Olin ollut melko kiltti koko viime vuoden ajan, mutta jouduin silti jännittämään jouluna sitä, että onko luvassa sittenkin risuja, vai saisinko toilailustani huolimatta kuitenkin lahjoja.
Olin nimittäin lukuisista kielloista huolimatta tehnyt juuri joulun alla vastoin ohjeita ja kehoituksia. Ja niinhän siinä sitten kävi, että se maitomuki, joka EI olisi saanut olla läppärin äärissä, meni ja kaatui läppärin päälle. Ja läppäri lopetti yhteistyönsä siihen paikkaan.
Siinä sitä sitten oltiin. Kokonaan ilman läppäriä. Ei kiva :(

Mutta pukki oli onneksi reilu, eikä hän siis jäänyt tuijottamaan vain loppuvuonna tapahtuvaa pientä mokaani, vaan hän otti huomioon koko vuoden kiltteyden ja toi sammuneen läppärini tilalle uuden <3 Ja voi, miten hieno ja upea tämä uusi läppärini onkaan. Kyllä nyt kelpaa bloggailla, kun on vimpan päälle pelit ja vehkeet!
Ja jotta kukaan ei nyt turhaan muutu kateudesta vihreäksi, niin läppärini on siis luonnollisestikin jonkun pukin pajassa asuvan tontun vanha, turhaksi jäänyt työläppäri. Se ei siis ole uusi, vaan käytetty, mutta koska kyseessä on yrityskäytössä ollut työkone, on se suorituskyvyltään ja nopeudeltaan ihan eri luokkaa, kuin mitä entinen koneeni oli. Joka kyllä sekin oli ihan hyvä. Mutta kyllä tämä on parempi, kunhan vain opin käyttämään tätä vielä vähän paremmin :)

Pukki toi myös muuta tekniikkaa ja vempainta, joiden joukkoon kuului myös uusi putki järkkäriini. Se on SE putki, jonka kohdalla olen monasti uhonnut, että jos minulla olisi SE, niin kuvani olisivat PALJON parempia. Mutta voin kertoa, että ei se nyt kuitenkaan ihan niin mennyt...
Mutta ehkä opettelemalla pääsen vielä vähän parempiin tuloksiin? :D

Kävimme koko perheen voimin laivaristeilyllä, kuten meillä on joka joulun tienoolla ollut tapana. Pikkumies koki risteilyn aikana rakastumisen, sillä hän löysi risteilyllä Muumit <3 Meillä on kyllä kotona Muumi-kirjoja, Muumi DVD:itä ja Muumitalokin. Mutta poika ei ole ollut niistä koskaan järin kiinnostunut. Ja kun kävimme kesällä Muumimaailmassa, niin parasta taisi olla vesileikit - ei Muumit. Mutta nyt, aivan yhtäkkiä Muumeista tuli kertakaikkisen suuri hitti!
Lapset kävivät ostamassa laivan lelukaupasta itselleen yhtä sun toista pientä kivaa, mutta pikkumies halusi vain yhden asian. Muumipehmon. Ja toki hän sen sai <3

Mutta jos Muumeja on vain yksi, niin on aika iso riski sille, että Muumista tulee yksinäinen. Joten suunnittelin hankkivani Muumille seuraa, kunhan pääsisin taas kirppiksille. Kovinkaan pitkään en kuitenkaan joutunut asiaa suunnittelemaan, sillä FB-kirppikselle tuli kuin tilauksesta myyntiin kasa Muumeja. Niinpä me saimme Muumille kavereita, eikä se ole enää yksinäinen <3

Muumihahmot 20€

tiistai 22. joulukuuta 2015

Euron vaatteet

Koska pukinkontti on jo täynnä, leluille, peleille, kirjoille yms. ei ole enää tarvetta. Mutta vaatteille on, sillä lapset kasvavat kasvamistaan ja kaapista tuntuukin jatkuvasti löytyvän vaatteita, joiden hihat tai lahkeet ovat jääneet turhan nafteiksi. Pikkumiehelle löysin pari uutta paitaa, joista tuo ensimmäinen on mielestäni supersöpö...joskin sen kohdalla kävi nyt niin, että se on liian pieni. Vaikka se onkin kokoa 92 cm, joka on pojan tämänhetkinen vaatekoko. Eli meillä on taas yksi "naftihihainen" vaate lisää :D

H&M paita 1€

Paita 1€

Lindex paita 1€

H&M takki 5€

Reimatec kintaat 5€


Benetton takki 5€

1€/kpl

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sama meno jatkuu edelleen...

Eli luvassa on vielä muutama täydennys pukinkonttiin. Lisäksi löysin uutta vaatetta tytöille, joista etenkin tuo puputunika oli löytönä mieluinen, sillä samainen tunika löytyy myös isommalta tytöltä...kaksin kappalein. Nyt saa pienempikin omansa, kun sama tunika tuli vastaan juuri oikeassa koossa.
Heppamekko on sen sijaan vielä vähän kysymysmerkki. Mekon etuosassa on tahroja, joista toivon pääseväni eroon tahrankäsittelyn avulla. Yleensä en tahrallista vaatetta osta, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen, sillä mekko oli edullinen ja mikäli saan sen puhtaaksi, se tulee olemaan yksi pienen heppahöperömme lempparivaatteista.

 H&M puputunika 4€

 Name It tunika 2€

 H&M heppamekko 2€

 H&M paita 1,50€, bolero 2€
 Name it, Benetton ja Esprit housut 2,50€/kpl

 H&M housut 1,50€ ja 3,50€

 Eläimet 2€

 Kirja 2€

 Hamahelmialustat 0,50€

 Helmet 2€

 Helmet 1€

 Käsikorut 0,60€/kpl

 Kaulakoru 1€

Kaulakoru 3€

perjantai 18. joulukuuta 2015

Löytöjä pukinkonttiin

Teimme muutama viikko sitten kirjeet, joihin rustasimme lahjatoiveemme. Postitusosoitteeksi kirjasimme Korvatunturin, eli kirjeet lähtivät Joulupukille. Ja se, jos jokin oli jännää puuhaa! :D
Pikkutyttöjen listat pitivät sisällään mm. yömekon, vaahtokarkkia, DVD:n, pikkulegoja, HopLop-lahjakortit, tussit, kynsilakkaa, palapelit sekä helmet. Ja koska lapset ovat olleet pääsääntöisesti kilttejä koko vuoden, pukki on kuulemieni huhujen mukaan suunnitellut tuovansa tytöille useammatkin eriväriset helmet, heidän prinsessa-asukokonaisuuksiaan kruunaamaan. Ehkäpä sitä myöden helmikoruja jää jatkossa vähän enemmän myös perheen kuningattaren käyttöön?! :D

 Kirja 2€

  Kirja 1€

   Kirja 1€

   Kirja 1€

 Palapeli 1€

 Palapeli 5€

 Domino 1€

Puuha Pete-peli 2€

 Hamahelmet ja alusta 1€

 Kauha (pikkumiehen leikkeihin) 1€

Rannekoru 2€

Kaulakoru 1€

 Helmet ja nappikorvikset 3€

Helmet 1,20€ ja 1,50€