tiistai 24. maaliskuuta 2015

Pääsiäispuput soodataikinasta

Moni varmasti tietää taikataikinan, mutta monelleko soodataikina on tuttu?

Taikataikinalla olemme joskus onnistuneesti "leiponeet" ja muovailleet, mutta mikäli taikinalta toivotaan puhtaanvalkoista väriä, eikä maalauspuuhiin ryhtyminen houkuta, on olemassa toinenkin vaihtoehto - soodataikina.

Perinteiseen soodataikina-ohjeeseen tulee maissitärkkelystä, ruokasoodaa ja vettä, mutta koska kaapistamme ei löydy maissitärkkelystä kuin vain toisinaan, korvasin maissitärkkelyksen tällä kertaa perunajauhoilla.

Soodataikina

-1dl maissitärkkelystä (perunajauhoja)
-2dl ruokasoodaa
-1,25dl vettä

Tein taikinan lisäämällä kattilaan ensin kylmää vettä, jonka jälkeen mittasin veden joukkoon muut aineet. Laitoin levyn lämpenemään ja aloin sekoittelemaan seosta. Seos lähti paksuuntumaan melko nopeasti ja muutamassa minuutissa taikina oli jämäköitynyt niin, että sitä pystyisi muovailemaan.

Siirsin taikinan muovikulhoon (huoneenlämpöön) jäähtymään. Kulhon päälle laitoin kostutetun talouspaperin. Kun seos oli muuttunut huoneenlämpöiseksi, aloitimme "pupujen leipomisen".

Saattaa olla, ettei veden lämpötilalla ole väliä. Ja saattaa olla että taikinan koostumus olisi ollut toisenlainen, mikäli olisin porisuttanut seosta matalalla lämmöllä pitkään, enkä siis tehnyt sitä valmiiksi muutamassa minuutissa. Saattaa olla, että taikinan viilennys jääkaapissa tai talouspaperin korvaaminen kelmulla olisi tuottanut taikinaan jonkin ominaisuuden, joka omastani nyt puuttui. Mutta ainakin em. ohjein ja em. tavalla taikinasta sai pupuja. Ja se riitti meille :D

Olin etsinut sopivaa pupumuottia sekä kaupoista, että kierrätyskeskuksista, sitä kuitenkaan löytämättä. Joten lopulta oli vain tasan kaksi vaihtoehtoa. Tehdä moinen itse, tai olla ilman. Ilman en halunnut olla, joten vaihtoehdot olivat lopulta melko vähäiset.
Ensin piirsin pupun paperille (läppärin ruudun läpi) ja sen jälkeen muotoilin, muotoilin ja muotoilin. Pupun muotoilu vei arviolta noin 15 minuuttia ja vaikka lopputulos ei ole piirroksen kanssa aivan identtinen, olen silti tyytyväinen. Kyllä se kuitenkin pupulta näyttää.

Kaulin soodataikinaa leivinpaperin päällä. En jauhottanut leivinpaperia, sillä leivitystä ei tarvittu. Soodataikina ei siis jäänyt alustaan kiinnni ja sitä oli muutoikin helppo käsitellä.
Pyrin tekemään pupuista hieman paksumpia, jotta ne eivät rikkoontuisi niin helposti. Kaulin taikinan arviolta noin 4-5 mm paksuiseksi ja jälkikäteen sain todeta, että tuo paksuus oli melko hyvä.


Kun puput oltiin kaulittu, oli koristelun aika. Soodataikina pintakuivahtaa melko nopeasti, joten mikäli taikinan pintaan tekee vielä kaulimisen jälkeen kuvioita, ne kannattaa tehdä melko pian kaulimisen jälkeen. Ei siinä mikään tulipalokiire ole, mutta lapsia sai kyllä hieman hoputella :)

Taikinan pintaan saa kuvioita "kaulimalla" pintaa esim. mukilla, peltipurkilla tms. esineellä, jonka pinnassa on kuvioita. Kaulimen ympärille voi myös kietoa palan pitsiä, jolloin taikinan pinnassa toistuu pitsikuvio. Itse päädyin tällä kertaa koristelemaan pupuja lasten kanssa leivontamuoteilla, jotka on alunperin tarkoitettu sokerimassakoristeiden tekoon.

Mikäli tarkoituksena on tehdä taikinasta roikkuvia koristeita, muista painaa sen läpi reikä joko hammastikulla, tai vaikka mehupillillä, koristeen koosta riippuen.

Soodataikina kuivuu huoneenlämmössä noin vuorokaudessa. Sitä voi myös kuivatella uunissa (noin 1h / 75 astetta). Itse laitoin valmiit puput ensin tunniksi uuniin, jonka jälkeen jätin ne vielä 1,5 vuorokaudeksi huoneenlämpöön. Sen jälkeen puput olivat täysin kuivat ja valmiit maalattavaksi.

 



Tällä kertaa taikinasta muovautui pääsiäiskoristeita, mutta taikinaahan voi käyttää moneen. Aika näyttää, mitä kaikkea me tästä vielä lasten kanssa keksitään :)


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Piha vs. kirppis

Vaikka juuri nyt ei siltä tunnu, niin kyllä se kevät sieltä vielä joskus tulee. Sisällä on jo nähtävissä selviä kevään (ja pääsiäisen) merkkejä, sillä kotia koristaa keltaiset kukat, joita joka kevät aina kotiini kannan. Ulkona sen sijaan sataa räntää.

Loppuviikosta oli lämpimämpiä päiviä ja tuolloin tulikin oltua paljon pihatöiden parissa. Siinä myös osasyy blogin hiljaiselolle. Ensimmäiset kuunliljat ovat jo puskemassa pintaan ja söpö pieni leskenlehtikin etupihan hakkeen alta on pintaan noussut. Mutta missä ovat krookukset ja ne keltaiset kukat (joiden nimeä en tiedä), jotka kukkapenkistä aina ensimmäisinä esiin puskevat ?

Muistaakseni siirsin niitä syksyllä. Joten pitäisikö tämä nyt tulkita niin, etteivät ne siirrosta pitäneet? Tosin saattaa olla, että luovuin niistä kokonaankin, sillä siirsin niitä siksi, että laitoin jotakin niiden tilalle. Mutta mitä? Se selviää vasta silloin, kun maasta jotakin ylös puskee. Jos puskee. En nimittäin omaa pienimpiäkään puutarhanhoidollisia lahjoja :D 

Mutta aion silti opetella, yrittää ja joskus vielä onnistuakkin. Hankittuna on taas jos vaikka ja minkämoista siementä, jotta saan pihalle lisää kukkia ja ehkä jotain syötäväksikin kelpaavaa? 

Kirppiksille en ole juurikaan kerennyt ja nekin vähät löydöt, jotka olen tehnyt, on jäänyt kuvaamatta. Mutta muutama takkikuva kameran kätköistä löytyi, joten näillä mennään :)

 Lindex collegetakki 86/92 cm 3€

Cupcake toppatakki 116 cm 18€

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

DIY: Ruusukepipot kevääseen

Nyt on taas SE hetki vuodesta, kun saa surautella pipon, jos toisenkin! Oi että, nautin!

Peruspipon leikkaa ja ompelee noin viidessä minuutissa, joten tämä puuha on kuin tehty meikäläiselle. Oma mottoni kun monasti on se, että mitä nopeampi, sen parempi :D

Tällä kertaa tein tuubihuivien ja peruspipojen lisäksi myös ruusukepipoja. Suunnitelmiini kuuluu kokeilla vielä kankaanpainantaa ja kenties jotain muutakin kivaa, joten pipotehdas tulee surahtamaan käyntiin vielä monen monta kertaa ennen, kuin kevät saapuu :)

Pikku-prinsessan setti

 Molemille samanlaiset...jottei taas käy niin, että isompi saa pienemmän mielestä kauniimpaa :D

 Ja nämä pipot ovat isommalle prinsessalle...vaaleanpunainen alkaa olemaan melko OUT, mutta onneksi se vielä kelpaa, jos siihen yhdistää vähän mustaa ja harmaata tai jos sitä on vain pienenä piristeenä  :)




tiistai 10. maaliskuuta 2015

Juhlat prinsessoille

Perheemme pikkutytöt täyttivät vuosia ja syntymäpäiväjuhlien teemaksi valikoitui (yllätys, yllätys) "prinsessa". Valehtelisin, jos väittäisin teeman olleen epämieluinen, sillä nyt sain hyvän syyn puuhailla kaikkea ihanaa valkoista, vaaleanpunaista, hempeää ja herkkää. 

Ja mikä parasta, lasten kanssa <3

 Useampi ilta meni leikatessa, liimatessa ja teipatessa, mutta lopulta tuli valmista. Vaaleanpunaisen määrä oli lopulta melkoinen, mutta ähkyä en kuitenkaan saanut :D


 Kutsu


Paikkakortit


"Etiketein" varustetut mukit.


Juhlakoristeita mm. tapetista ja silkkipaperista.


Ilmapallosydän ja perhonen.
(Saatoin ensialkuun sanoa muutaman ruman sanan, kun harjoittelin erilaisten kukkien ja eläinten muotoilua...)



 

 Suodatinpussiruusuja


Virkattu pitsikruunu...ja koska en osaa virkata, niin toteutustapa oli luonnollisestikin se, että ostin pätkän virkattua pitsiä, jonka tärkkäsin vesi-sokeriseoksen avulla jämäkäksi. Ja kas...virkattu pitsikruunu oli valmis :D


Luulen, että olen tulossa wanhaksi. Perusteluni tälle on se, että ensin innostun ompelemisesta (minkä ennen mielsin sellaiseksi "tehokkaiden kotiäitien tai mummojen" puuhaksi), seuraavaksi tajusin leipomisen ihanuuden (joka on "pullantuoksuisten, lähinnä elokuvissa esiintyvien kotiäitien" harrastus) ja uusin hurahdukseni on askartelu (jota harrastavat lähinnä lapset ja taiteelliset aikuiset).

En ole tehokas kotiäiti (kotiäiti kyllä, tehokas vain toisinaan), enkä vielä mummokaan. Tuoksunikin on pikemminkin "pohjaan palanut", kuin lämmin ja houkutteleva pulla. Ikää on liikaa, jotta voisin kutsua itseäni lapseksi (vai riittääkö henkinen lapsuus?), enkä valitettavasti omaa taiteellisuuttakaan. Joten luulen, että olen tosiaan tulossa wanhaksi.

 Mutta jos wanhana oleminen on tätä, niin se tuntuu ihan kivalta.
On mukavaa olla jo vähän wanha :D

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

POMPdeLUX, Zara, H&M ja Lindex: ihanan hempeää ja herkkää

Tällä kertaa on taas luvassa todellisia Löytöjä!

Saavuin PikkuSiiliin juuri silloin, kun siellä rakennettiin uutta loosia, joten pääsin nappaamaan parhaat päältä. Ostoskoriini sukelsi ihanan hempeitä värejä, pitsiä, tylliä, röhvelöä, rusettia...eli kaikkea ihanaa!

Tämän postauksen löydöt ovatkin viimeistä kuvaa luukuun ottamatta kaikki samasta loosista, eli myyjä sai jo heti ensimmäisen 10 minuutin aikana tienattua viikon pöytävuokramaksun + parikymppiä vielä taskuunkin laitettavaksi. Pöytään jäi vielä valtavat määrät siistiä, kaunista ja kohtuuhintaista vaatetta, joten mikäli kaipaat tytölle kuvien kaltaisia vaatteita koossa 98-116 cm, niin suosittelen poikkeamaan PikkuSiilin kautta. Nopeasti! :D

 POMPdeLUX mekko 104 cm 5€

 
 POMPdeLUX shortsit 98 cm 6€

 POMPdeLUX paita 110 cm 6€ (uusi)

 Lindex tunika 110 cm 3€

 Zara mekko 110 cm 5€

Oi että, miten ihana ja suloinen ja kaunis ja ihan lempparini ja ja ja...lapsi kutsui mekkoa rumaksi :O

Kyselen neidin mielipidettä vielä muutaman päivän kuluttua uudestaan ja mikäli se on edelleen sama, niin "mie romahan!!" No, ehkä nyt en sentään, mutta olen kyllä nyt melko ihmeissäni siitä, miten topakat mielipiteet tuolla nuorimmalla neidillä nykyään vaatteidensa suhteen on. 

Kävimme juuri lasten kanssa yhdessä vaateostoksilla, jolloin he saivat kiertää vaateliikkeitä läpi ja valita sieltä hyvin pitkälti ne vaatteet, jotka he itse halusivat. Ja nyt näyttääkin vahvasti siltä, että tuohon "itsemääräämissuuntaan" olemme vahvasti menossa, sillä enää eivät äidin ostamat vaatteet aina miellytä, kuten ennen. 

Hyvähän se on, että lapsilla on vahvat mielipiteet ja he sanovat ne myös ääneen. Mutta kyllä mä kovin mieluusti näkisin tytöillä vielä sellaisia tyttömäisen suloisia, ripmsuja, römpsyjä ja ruusuja päällä, kun he ovat kuitenkin vielä pikkutyttöjä, eivätkä aina vain mustiin pukeutuvia goottiteinejä :D

 H&M legginssit 110 cm 1€

 POMPdeLUX mekko 110 cm 6€

 Lindex housut 110 cm 3€

 H&M bikinit 110-116 cm 2€/setti

 H&M paita 110-116 cm  1,50€

 Lindex paita 110- 116 cm 3€

 H&M legginssit 116 cm 1€

 Lindex tunika 116 cm  3€

 Zara paita 116 cm 2€

Lindex tunika 116 cm 4€

H&M housut 122cm 3€

lauantai 7. maaliskuuta 2015

DIY: Tylliruusukkeella uutta ilmettä takkiin

Lupasin pari viikkoa sitten perheemme pienimmälle neidille, että tuunaan hänen uutta takkiaan lisäämällä siihen vaaleanpunaisen ruusun. Ja sen tein. Ainakin melkein.

Ei tuota tyllihärpäkettä oikein ruusuksi voi kutsua (ennemminkin ruusukkeeksi), mutta se teki kuitenkin sen, mitä siltä odotettiin. Nyt takki on tytön mielestä "todella kaunis" ja neiti odottaakin nyt jo innoissaan ilman lämpenemistä, jotta takin saa käyttöön :)


Tylliruusuke on tehty kierrätysmateriaalista, sillä tuo tylli on napattu mekosta, jonka muokkasin hameeksi. Muokkauksen yhteydessä käteeni jäi muutama ylimääräinen suikale tylliä, joista kaksi käytin takin koristeluun.

Tylliruusukeohjeita on netti pullollaan, joten mikäli innostuit ideasta, niin kannattaa tehdä pikainen googletus :)


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tämän päivän löydöt PikkiSiilistä

Kävin tänään PikkuSiilissä ja mukaani tarttui takki sekä tulevaan kevääseen, että seuraavaan talveen. Jos talvea siis koskaan edes tulee. Ainakaan kahteen vuoteen sitä ei nimittäin ole juurikaan täälläpäin näkynyt...
 
 Lisäksi löysin pikkumiehelle parit housut (punainen on uusi musta!) ja pikkuneidin mekkotankoonkin löytyi uusi juhlamekko ripustettavaksi. Kevättä kohden on tiedossa jo useammatkin juhlat ja mikä parasta, kun mekko on palvellut juhlavaatekäytössä, sen saa ottaa mukaan prinsessaleikkeihin!! 
 
Ja ne prinsessaleikit eivät tästä perheestä muuten ihan hevillä lopu! :D
 
 Name it farkut 86 cm 1,80€

Coccodrillo housut n.92 cm 0,50€
 
 Little rebell-takki n.98 cm 5€

 Lindex mekko 110 cm 3€
Takaata puuttuu YKSI nappi, josta myyjä oli ystävällisesti kirjannut lisätiedon hintalappuun. Napin puuttuminen ei kuitenkaan haittaa, sillä eiköhän tuolta nappilaatikostani löydy sopiva nappi tilalle laitettavaksi :)

Benetton takki 120 cm 6€

tiistai 24. helmikuuta 2015

Isosiskolla kaikki on aina kauniimpaa

Voi noita tyttöjä ja heidän hömpötyksiään! 

Löysin kirppikseltä aivan mielettömän suloisen trenssin, joka sopii mielestäni pienimmälle neidille, kuin nenä päähän. Kotiin päästyäni tytöt kyselivät löytöjeni perään, jolloin näytin ne heille, esitellen ensin kaikki takit. Pikkuneidin mielestä hänen takkinsa oli "OK"...nutta siis vain "OK", eikä "tosi ihana", kuten yleensä. Se "tosi ihana" takki olisi ollut juuri se toinen takki. Se isosiskolle ostettu.

Niinpä niin...

Onneksi se "tosi ihana" takki tulee pikkuneidin käyttöön, kunhan isompi kasvaa siitä ulos. Ja tämä fakta onkin pelastanut tässä perheessä melkosen monta "vaatekatastrofia", sillä isosiskon vaatteet ovat osoittautuneet pienemmän mielestä hänen omia vaatteitaan kauniimmiksi kerran, jos toisenkin. Tällöin siis lohduttaa se tieto, että vaatteesta tulee vielä jokin päivä hänen vaatteensa :)

Ja kun lupasin ommella trenssin rintaan vaaleanpunaisen ruusun, muuttui pikkuneidin mielipide uudesta takistaan. Se ei ole enää "OK", vaan nyt se on "tosi ihana!" :D

 Bogi trenssi 110 cm 12€

 
 H&M trenssi 122 cm 7€

 KappAhl toppatakki 116 cm 10€
(seuraavaa talvea odotellessa...)

 Lenkkarit koko 24, 2€

 H&M shortsit 110 cm 2€

Hame 122/128 cm 2€ ja 1€

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Parisänky ja yöpöytä ennen ja jälkeen

Meillä on ollut jo vuosia valkoinen, metallinen sänky, joka on ihan äärimmäisen kaunis, mutta hieman epäkäytännöllinen, sillä siinä on korkeahko jalkopääty, joka hankaloittaa päiväpeiton petaamista. Olenkin jo siis pidemmän aikaa haaveillut puisesta parisängystä, jossa ei olisi lainkaan jalkopäätyä. Tällöin päiväpeiton voisi vain "viskoa" paikoilleen ilman, että sitä pitää olla repimässä jalkopäädystä patjojen alle. Puisen sängyn etuihin kuuluisi myös se, että voisin tehdä sängyn jalkoihin korokkeet, jonka avulla saisin nostettua sänkyä ylemmäs. Näin ollen sänkyyn kapuaminen ja sieltä poistuminen olisi kipeän selän kanssa helpompaa. Ja sängyn alle jäävää tilaa saisi hyödynnettyä paremmin, puhumattakaan siitä, miten paljon helpompaa imurointi sängyn alta olisi!

Lopulta löysin itseni tori.fi:stä, jossa törmäsin ilmoitukseen, jonka mukaan tarjolla olisi mäntyinen parisänky, hintaan 0€. Sängyssä oli kyllä jalkopääty, mutta koska saha pysyy kädessäni, päätin tarjota sängylle uuden kodin ja muokata sen omiin tarpeisiini sopivaksi.

Ensimmäinen työvaihe oli sahata jalkopääty matalaksi. Koska puu oli hyvin paksua, homma eteni milli milliltä tahtiin, eli hyvin hitaasti. Mutta valmista kuitenkin lopulta tuli :)



Seuraavaksi hionta ja maalia, maalia ja vielä vähän maalia. Lopulta vielä kokoaminen ja jakojen korokepalojen kiinnittäminen, jonka jälkeen sänky oli valmis.

Näin sängyn ensimmäistä kertaa koottuna vasta sen jälkeen, kun se oli valmis. Ja sain siinä samalla todeta, että sänky EI ole vielä valmis.

Sänky on luultavasti tarkoitettu hieman matalammille patjoille, kuin mitä meillä on, sillä kun sänky on pedattu, sen pääpuolen pääty on hädin tuskin näkyvillä. Pidän itse ISOISTA ja korkeista päädyistä, joten en voi sanoa olevani tyytyväinen. Sänky ei siis ole vielä valmis. Sitä pitää vielä muokata. Joskus. Ei nyt. Vaan sitten, kun keksin näppärän ja kivan keinon päädyn muokkaamiseen.


Korotin sänkyä lähes 20 cm verran...jonka johdosta päiväpeitto jäi liian pieneksi. Sen tulisi mielestäni ylettyä lähemmäs lattiaa, jotta sängyn alaosa jäisi paremmin katseilta piiloon. Pidän päiväpeitosta ihan hirmuisesti, joten en millään haluaisi vaihtaa sitä uuteen. Mutta en toisaalta ole myöskään keksinyt kivaa ja kaunista tapaa jatkaa päiväpeittoa suuremmaksi. Joten en nyt oikein tiedä, mitä tekisin...

Ja koska sänky nousi melko paljon, yöpöytä "katosi" jäljettömiin. Sitä ei siis näy lainkaan, kun huonetta katselee oviaukosta (yllä oleva kuva on otettu oviaukolta). Ja mielestäni se on vähän "typerän näköistä", että huonekalut on tuollalailla piilossa. Joten ei suju, ei. Ei sitten niin millään :D


Ja etenkin nyt, kun sain tuunattua yöpöydän kauniimmaksi, se olisi kiva saada esille. Joskin vetimet siitä kyllä vielä uupuu, sillä en ole lukuisista yrityksistäni huolimatta osanut päättää sitä, että mitkä vetimet siihen laitan. Joten vetimien virkaa toimittaa tällä hetkellä narut.

Lahjoituksena saatu, ei ehkä maailman kaunein yöpöytä "ENNEN".

Mutta jos jotain positiivista, niin sängyn jalkoja nostamalla sängy alle saatiin kaipaamaani lisätilaa...jota hyödynnettiin mm. pikkumiehen sängyn säilytyspaikkana. Koska asuntomme huoneet ovat aikalailla postimerkin kokoiset, on tässä enemmän, kuin hyvä ratkaisu kotiimme. Kun sänky on käytössä, se vedetään oman sänkymme viereen...muun ajan se on sängyn alla, pois tilaa viemästä :)


Sängyn toisella puolen on muutama laatikko, jotka olen ottanut vanhasta lipastosta. Laatikoihin on tulossa vielä muutoksia, sillä aion liittää ne yhteen, jonka jälkeen lisään koko kompleksin alle vielä pyörät. Ellen sitten ehdi keksimään näille sitä ennen jotakin muuta käyttöä...niinkin kun voi käydä :D


Ja sitten vielä yksi pieni "mutta". Sänkymme yllä oleva valaisin oltiin mitoitettu vanhan sänkymme korkeuden mukaan, joten valaisin on tällä hetkellä liian matalala. Sitä saa kyllä onneksi nostettua, joten kovinkaan isosta ongelmasta ei tällä kertaa ole kyse. Mutta olisi kovin kiva, jos ihan kaiken ei tarvitsisi mennä aina sen vaikeimman kautta :D


Voihan minipääty...