tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kevät tuli, lumi suli...

Tällä reissulla mukaan tarttui parit perusvaatteet, muutama lelu ja jotain pientä kotiinkin.

Ulkohousut oli tällä kertaa löydöistä ehdottomasti osuvimmat, sillä niitä nimenomaan lähdin kirppiksille suunatessani hakemaankin. Lapset kun ovat kasvaneet (taas, jälleen kerran) viimevuotisista vk-housuistaan ulos :)

Kirppisreissulla oli mukana taas roima annos hyvää tuuria, sillä oletin löytäväni Kontista vinon pinon ulkohousuja, joista voisin valkata kaikkein miellyttävimmät, kenties kahdetkin. Mutta tarjolla olikin vain "ota tai jätä", sillä tarjontaa oli sopivassa koossa vain yksien ulkohousujen verran. Onnekseni housut olivat kuntonsa osalta erittäin siistit, joten päätin valita sen "ota"-vaihtoehdo.

H&M huppari 98-104 cm 3€
H&M paita 98 cm 2€
H&M neule 98-104 cm 2€

H&M neule 122-128 cm 2€
Hello Kitty paita 2€
H&M shortsit 128 cm 1,50€

Ulkohousut 128 cm 3€

 Juhlamekko 116 cm 6,70€

Palapelit 2€/kpl

Iso heppa 5€
Pienempi heppa 2€

Korttiteline-naulakko-mikäliehärpäke (lastenhuoneeseen) 5€

 Pyörän etukori (lasten koko) 2,50€

Pyykkikori 3€

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäispupu

Lapsille on vuosien saatossa keräääntynyt jo melko mukavankokoinen roolivaatevarasto. Laatikosta löytyy varustus niin noidalle, kissalle, pöllölle kuin prinsessallekin, jonka lisäksi laatikon uumenista (kun vain kaivaa riittävän syvältä) löytyy vielä erilliset naamarit ketulle, kissalle ja pupulle.
Myös merirosvoasut, lumiukkovaatteet sekä lepakkovermeetkin olen lapsille joskus ommellut, mutta koska ne ovat jääneet jo pieniksi/tarpeettomiksi, olemme lahjoittaneet ne kerholasten käyttöön.

Virpomis-sunnuntain lähestyessä totesin, että roolivaatelaatikossa on nyt kuitenkin vähän puutteita. Sieltä löytyi kyllä päällepantavaa pääsiäisnoidalle ja noidan kissallekin, mutta kukaan lapsista ei oikein innostunut siitä ideasta, että joku lapsista olisi pääsiäispöllö. Tai pääsiäisprinsessa.
Tytöt varasivat noidan ja kissan tamineet itselleen, joten pääsiäistamineita vaille jäi siis perheen pikkumies. Naamaripuolelta löytyi pupu ja pupulle löytyi myös porkkana. Mutta pikkumiehen vaatekaapissa ei ole mitään "pupumaista päällepantavaa". Roolivaatelaatikko kaipasi siis kiperästi uutta sisältöä, jotta pikkumieskin pääsisi nauttimaan virpomisperinteestä ja siihen kuuluvasta pukeutumisesta (joka on meillä tosin kyllä varsin vapaamuotoinen, eli se pöllö tai prinsessakin olisi kyllä äidin mielestä ollut ihan passeli valinta).

Ja kuinka ollakkaan. Siellä se meidän pupu-puku roikkui PikkuSiilin myyntikojussa ja vieläpä -50% hintaan! Pupunaamari jäi tosin nyt tällä kertaa käyttämättä, sillä pupu-puku piti sisällään kaiken oleellisen, eli niin hännäntöpökän, kuin söpöt korvatkin. Mutta roolivaatelaatikosta löytyneelle porkkanalle löytyi silti kuitenkin käyttöä, sillä pitäähän pupulla nyt jotakin syötävää olla!! :D


Pupu-puku 2,25€

Muutama viikko sitten totesin tarvitsevani pärekorin. Olen haalinut pikkumiehen lelukaapin kokonaan omaan käyttööni (ennen jaoimme sen puoliksi), joten leluille piti saada uusi säilytyspaikka. Ja se uusi paikka tulisi siis olemaan olohuoneen pöydän alle sijoitettava pärekori, kunhan vain löytäisin jostakin sopivan pärekorin.

Kiertelin ensin kaikki suuremmat kirppikset, mutta koska sitä kautta ei tärpännyt, päädyin kiertämään sellaisia kirppiksiä, jotka eivät kuulu niihin kaikkein suosituimpiin ja vilkkaimpiin kirppiksiin. Tai mistä minä sen tiedän, että kuka suosii ja mitä, taikka mitenkä vilkasta missäkin paikassa on. Mutta otin siis uudeksi taktiikakseni mennä seuraavaksi sinne, missä en yleensä käy. Ja parin tunnin kuluttua tärppäsi!

Edessäni siinsi likainen ja nuhjuisen oloinen pärekori. Eli juuri sellainen, mitä etsinkin. Tai no, en nyt välttämättä niin sitä likaista koria hakenut, mutta olin toivonut, että tuleva pärekorini olisi jo hieman elämää nähneen oloinen, eikä siis enää aivan uudenkarhea. Löytämäni pärekorin toinen kahva oli katkennut, mutta sekään ei nyt tässä kohtaa haitannut, sillä halutessani voisin tehdä sen tilalle uuden kahvan. Vaikka nahasta. Se voisi olla veikeä näky. Tai kori voisi olla jatkossa yksikahvainen. Tai vaikka kahvatonkin. Vaihtoehtoja on siis monia. Niin monia, että eteeni saattaa tulla vielä melkoinen valinnanvaikeus :D

Kun saavuin uuden korini kanssa kotiin, otin taas avukseni ystäväni Googlen. Googletin pärekorin pesuvinkkejä ja päädyin lopulta pesemään pärekorin pehmeällä harjalla (hevosen vanha pääharja) ja mäntysuovalla, juoksevan veden alla. Annoin korin kuivua seuraavaan päivään, jonka jälkeen poistin korista rikkoontuneen kahvan ja siirsin korin lelukorikäyttöön. Toimii!

Pärekori 7,50€

Loppuun vielä kirppikseltä ostamani tunikat ja palapeli, sekä "nettikirppikseltä" (jossa tulee pyörittyä nykyään varsin harvoin) bongatut farkkuleggarit ja farkut.

H&M tunikat 122-128 cm 4€ ja 4,50€
"Oravatunikan" etupuolella oli jokunen tahra. Olin melko vakuuttunut siitä, että kyseessä on rasvatahra, josta pääsisin helposti eroon Fairy-käsittelyn avulla. Ja oikeassa olin, eli tippa Fairyä, hinkkaus, huuhtelu ja tunika pesukoneeseen, jonka jälkeen käsissäni oli tahraton ja siisti tunika, valmiina käyttöön :)

Palapeli 1,50€

Farkkulegginssit 116 cm 3€
Pomp de Lux farkut 122 cm 4€
H&M farkkulegginssit 122 cm 3€

Pupumaista pääsiäistä!!!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Huikeaa myyntiä ja hyviä löytöjä

Näyttää vahvasti siltä, että juuri NYT on hyvä hetki viedä ylimääräistä tavaraa kirppikselle myyntiin, sillä ellen nyt aivan väärässä ole, niin taisin tehdä juuri oman myyntiennätykseni!

Toki tilanteessa tulee huomioida se, että myin tällä kertaa paljon myös leluja, jotka myyvät aina hyvin. Mutta vaatteetkin tekivät kauppansa kuitenkin enemmän, kuin hyvin. Talvikenkien myynti ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa, mutta talvitakit sen sijaan tekivät kyllä kauppansa. Välikausivaatteet menivät kuin kuumille kiville, mutta kesävaatteiden aika ei tainnut olla ihan vielä, sillä kesämekot jäivät lähes poikkeuksetta rekkiin. Joskin caprit ja legginssit olivat kyllä ostajille kelvanneet, joten tiedä sitä sitten, että mitä kukakin kirppikseltä nyt hakee :)

Omalla "etsintälistallani" lukee: pikkumiehelle kevätkenkiä, pikee-paitoja ja kevät-takkeja. Pikkutytöille kesävaatetta, vk-housut ja vk-takkeja. Kotiin pärekori.

Mutta mikäli eteeni ilmestyisi kiva toppapuku, jolle olisi käyttöä tulevana talvena, ostaisin sen toki pois. Eli vaikka tietyllä tapaa ostankin ns. kauden mukaan, niin ostan kyllä myös ennakkoon. Toisinaan jopa huomattavan hyvissä ajoin :D

 
 Kengät 6€

 H&M housut 92 cm 1,50€ 
H&M housut 98 cm 2€
Paita 92 cm 1,50€

 Paidat 110-116 cm 1€, 1,50€, 2€

 Ratsastussaappaat koko 34 (uudet) 3,20€

 Takki 98 cm 7,50€

 H&M t-paidat98 cm 2€/kpl

 H&M huppari 98-104 cm 3€

 Fleecetakki 110 cm 2,30
Paita 104 cm 2€

 PdL neuletakki 116 cm 2,50€

H&M mekko 122-128 cm 1,50€

 Ämpärit (uusia) 0,50€/kpl

 Kävelykengät 10€

 Adidas lenkkarit 8€


 Autot 1€...joista toinen olikin sitten renkaansa osalta rikki, eikä toinenkaan auto kyllä ihan priimakuntoinen ollut. Autot myytiin pussitettuina, jolloin niiden kuntoa ei päässyt etukäteen tarkastamaan...ja jäin siinä sitten kävi. Aikamoista, että joku viitsiikin. Noh, kyllä näille silti käyttöä on, sillä pihaleluina ne kyllä vielä menevät.

 Autot 2€


lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kankaankudontaa (lapsityövoimalla)

Kävin muutama viikko sitten kierrätyskeskuksessa ja törmäsin siellä lasten kangaspuihin. Ryhdyin tarkastelemaan niitä vähän lähemminkin, jolloin huomasin, etteivät ne olleet aivan ehjät. Pyörittelin niitä tovin käsissäni, mutta koska kangaspuut ovat asia, josta en tiedä niin yhtikäs mitään, päätin laittaa kangaspuut suosiolla takaisin paikoilleen jonkun muun, kenties hieman osaavamman ihmisen ostettavaksi.

Olen muutamaan otteeseen selvitellyt, olisiko näillä seuduin mahdollista päästä kutomaan räsymattoja ihan itse. Ja onhan se tosiaan mahdollista. Mutta omalla kohdallani maton kutominen kävisi vuokravehkeillä kyllä varsin tyyriiksi, sillä huonon selkäni vuoksi en pystyisi kutomaan mattoa esim. yhden viikonlopun aikana, vaan se kestäisi todennäköisesti pidemminkin yhden kuukauden. Omaan kotiini en kangaspuita mahtumaan saa, mutta anoppilaan sellaiset on mitä luultavimmin nyt kesän aikana tulossa. Pidän asian puolesta sekä peukut, että varpaat pystyssä! :D

Kuten jo viimeksi mainitsin, olen vuokrannut taas kirppisloosin käyttööni. Ja omaa loosiani siivotessa pyrin tietenkin aina kiertämään kirppiksen läpi, mikäli vain suinkin ehdin. Muutama päivä sitten ehdin "juoksemaan" kirppiksestä osan läpi, jolloin huomasin jonkun tuoneen myyntiin lasten kangaspuut. Kangaspuut näyttivät mielestäni samanlaisilta, kuin mitä kierrätyskeskuksessa myynnissä olleet kangaspuut olivat olleet ja kun niitä aikani käsisissäni kääntelin ja vääntelin, totesin niiden olevan hyvin todennäköisesti täysin ehjät. Aivan varma en asiasta ollut, sillä en edelleenkään ymmärtänyt kangaspuista yhtään sen enempää, kuin mitä muutama viikko aiemminkaan. Mutta ehjiltä ne kuitenkin näyttivät, joten nappasin ne mukaani, tarjoten niille uuden kodin.

 Lasten kangaspuut 10€

Kotiin päästyäni otin avukseni Googlen ihmeellisen maailman. Googletin "lasten kangaspuut", jota kautta selvisi, että omani olivat Micki-merkkiset kangaspuut. Kääntelin ja vääntelin kangaspuita käsissäni, jotta sain hieman osviittaa siitä, miten ne toimivat, mitä osia niissä on jne. Takaraivossani pyöri idea siitä, että mikäli pääsisin kangaspuista vähän paremmin "jyvälle", voisin käydä ostamassa meille myös ne kierrätyskeskuksen rikkinäidet kangaspuut, sillä käsissäni pysyy kyllä niin naula, kuin vasarakin, joten saisin varmasti tehtyä niistä vielä toimivat vempeleet. Ja sitä kautta säästyisi myös tuo lasteni välinen sisarus-sopu hieman paremmin, kun ei tarvitsisi tapella siitä, että kenen vuoro nyt on kutoa ja miksi joku toinen saa kutoa kauemmin, kuin joku toinen ja ja ja... ;)
Lasten kangaspuut eivät lopulta kostuneet kovinkaan monesta eri osasta, eli mistään ydinfysiikasta ei lopulta ollut kyse. Niinpä sitten suuntasin uudelle kierrätyskeskusreissulle.

Lasten kangaspuut 3€

Kierrätyskeskuksessa olevat kangaspuut olivat kyllä melko huonossa kunnossa. Alkuun laskin, että siitä puuttuu 3 osaa, mutta lopputulos taisi olla kuitenkin lopulta se, että osia puuttui peräti 6 kpl. Kangaspuille oltiin merkitty hinnaksi 5€ ja olin sen kyllä valmis maksamaan. Mutta kun tiedustelin, olisiko kierrätyskeskuksessa mahdollisesti "romuruuvilaatikkoa", josta voisin saada puuttuvan ruuvin tilalle uuden (jottei minun tarvitsisi mennä sen vuoksi erikseen rautakauppaan), myyjä ilmoitti moisen löytyvän ja että hintakin putoa kahdella eurolla, koska tuote on niin rämä. Ja niinhän se kyllä olikin. Mutta onneksi rämästäkin voi silti tulla ihan hyvä :)


Koska käytössäni oli myös ehjät kangaspuut, sain sen avulla katsottua, että millaisia osia olisin vailla. Muutama pieni listanpalanen ja pari Bilteman sytyketikkua vei kunnostusprojektiani jo varsin pitkälle, joskaan ei vielä kuitenkaan aivan loppuun saakka, koska loimi. Äh ja öh...tuo hankala ja vaikea asia, josta niin kovasti aina pelotellaan. Ja jota osasin siis jo valmiiksi jännittää (kiitos googlen osumien!).

Mutta, mutta...hätähän ei ollutkaan aivan niin suuri, kuin mitä alkuun pelkäsin. Google toi nimittäin tullessaan myös paljon hyvää. Se kun toi eteeni Neulehaltijan blogin, josta löytyy kuvalliset ja rautalangasta väännetyt ohjeet loimen laitton!
Oi mikä ihanuus ja helppous! Loimet sujahtivat varsin näppärästi paikoilleen, kun käytössä oli niin hyvät ohjeet. Kiitokset siis Neulehaltija-blogin bloggarille <3


Ja kas tässä. Kahdet kangaspuut. Molemmat kovassa käytössä ja pari valmista työtäkin (Barbien matto ja Pet Shoppien makuupussi) tytöt ovat jo aikaiseksi saaneet :)


Olen kerännyt kassillisen poistotekstiilejä, mutta taitaapi käydä nyt niin, etteivät ne menekkään vielä poistoon, vaan kuteiksi ja sitä kautta matoiksi :)

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kuulumisia!

Viime päivityksestä on taas vierähtänyt tovi jos toinenkin, joten tässä teille nyt uusimmat kuulumisemme, kuluneen kuukauden ajalta.

Olen jo pitkään miettinyt, pohtinut ja pähkäilyt tulevaa syksyä, sillä tuolloin on luvassa isoja muutoksia elämäämme. Kuopus täyttää syksyllä kolme vuotta, jolloin minun on siis taas aika palata täysipainoiseen työelämään, lähes kahdeksan vietetyn kotiäitivuoden jälkeen.

Toisaalta se tuntuu hyvältä. Jopa todella hyvältä, sillä vaikka nautinkin kotiäitiydestä, tunnen aina toisinaan myös kaipuuta työelämään. Koen tarvetta olla äiti, vaimo ja ystävä, mutta haluan olla myös työntekijä. Haluan ansaita rahaa ja maksaa veroja. Haluan olla yhteiskunnalle hyödyksi ja osallistua sen pyörittämiseen myös muulla tavoin, kuin lasteni kautta. Tein aiemmin keikkatöitä, mutta nuorimman neidin vammautumisen myötä jätin työnteon aivan kokonaan ja keskityin vain tytön kuntouttamiseen, sekä siihen, että jaksaisin myös itse. Tyttö on nyt kuitenkin suureksi iloksi ja onneksemme taas terve, enkä siis enää joudu miettimään omien voimavarojenikaan riittämistä, joten tilanne on palanut siltä osin ennalleen.

Toisaalta paluu työelämään tuntuu pahalta. En sano, että todella pahalta, mutta aika pahalta kuitenkin. Haluaisin ehkä ennemmin jatkaa vielä kotiäitiyttä, sillä lapsemme ovat kuitenkin vielä niin kovin pieniä. En haluaisi laittaa perheemme 3-vuotiasta vielä päivähoitoon, sillä vaikka arvostankin suomen melko laadukasta päivähoitoa hyvin korkealle, pitkät hoitopäivät ovat lapselle kuitenkin melko raskaita. Vuorotyö mahdollistaisi kyllä toisinaan lyhyemmät hoitopäivän perheen pienimmälle, mutta eskarilainen joutuisi kuitenkin menemään päiväkotiin eskarin vuoksi jo heti aamusta ja olemaan siellä koko pitkän päivän.

Mietin, millaiseksi arkemme syksyllä muuttuu. Minä lähden aamusta töihin, kun mies jää lasten kanssa vielä hetkeksi kotiin. Kotvasen kuluttua hän vie koululaisen kouluun ja eskarilaisen eskariin, jonka jälkeen hän palaaja kuopuksen kanssa takaisin kotiin. Muutaman tunnin kuluttua onkin jo aika viedä kuopus hoitoon, jonka jälkeen mies palaa vielä kerran hetkeksi kotiin, ennen töihin lähtöä. Mikäli kuopuksen voisi viedä hoitoon hieman myöhempään ajankohtaan, mies voisi lähteä hoitopaikasta suoraan töihin. Mutta aikataulullisista syistä (pojan päikkärit ja päiväkodin nukkuma-aika) se ei onnistu.
Seuraavaksi onkin sitten jo aika "purkaa paketti" toiseen suuntaan, sillä parin tunnin päästä työpäiväni päättyy. Tällöin suuntaan ensin päiväkotiin, josta noudan sekä kuopuksen, että eskarilaisen. Seuraavaksi ajan iltapäiväkerholle, josta nappaan ekaluokkalaisen mukaani, jonka jälkeen suuntaamme kiireesti kotiin syömään, sillä illalla on vielä luvassa kahden lapsen treenit, jolloin ilta meneekin lähinnä autossa istuen ja kun pääsemme päivän päätteeksi vihdoinkin kotiin, onkin jo aika mennä nukkumaan.

En tiedä, miltä tuo kuvio teistä kuulostaa, mutta omasta mielestäni se kuulostaa kyllä varsin kiireiseltä ja jokseenkin sekavalta. Lapsia viedään, haetaan, kuskataan ja kuljetetaan sinne, tänne ja tuonne. Ei lapsilla tokikaan nyt sentään joka ilta treenejä ole, mutta arkitreenien lisäksi harrastuksia on myös sekä lauantaina, että sunnuntaina, joka tarkoittaa käytännössä sitä, ettei meillä ole yhtään vapaapäivää, jolloin voisimme "vain olla".
Tilanne on toki tältä osin ns. oma valinta, mutta valitsimme viikonloppupainoisen harrastamisen juuri siitä syystä, että arki-illat pysyisivät mahdollisimman rauhallisina. Ja niin ne ovat pysyneetkin. Mutta mikäli palaan takaisin täysipainoiseen työelämään, tilanne tietyllä tapaa vähän muuttuu. Tai aika paljonkin. Koska kiire. Aina. Tai siltä se siis ainakin nyt tuntuu.

Mietin, mitä elämältäni haluan. Mitä haluan itselleni ja mitä haluan lapsille. Niinpä sitten istuuduimme mieheni kanssa pöydän ääreen ja keskustelimme eri vaihtoehdoista. En halua lapsille kiireistä arkea, jos se ei ole ihan pakko. Myös mieheni oli samalla linjalla kanssani, sillä hänkin toivoi, että lapsille voitaisiin järjestää mahdollisimman "rauhallinen lapsuus", johon ei kuulu jatkuva kiire ja pitkät hoitopäivät.

Pitkän pohdinnan (mutta loppupeleissä melko lyhyen keskustelun) tuloksena meillä oli valmis päätös. Päätös siitä, etten palaa vielä täysipäiväiseen työelämään, vaan jatkan edelleen kotiäitinä. Tosin ajatuksena oli se, että jatkossa kävisin taas tekemässä säännöllisen epäsäännöllisesti keikkaa, sillä syksystä lähtien tarvitsen uuden tulonlähteen (kh-tuen tilalle). Tällöin saan oikeastaan kaiken sen, minkä haluan. Lasten arki pysyy kiireettömänä, sillä se ei sisällä päivähoitopäiviä, eikä ilta- tai aamupäiväkerhoja. Eikä omakaan arkeni siitä juurikaan vilkastu jos (ja kun) pidän työtuntini maltillisina. Taloudellisestihan tämä ei ehkä ole se kaikkein kannattavin vaihtoehto, mutta kaikkea ei aina voi mitata rahassa. Tai toki voi, mutta en halua.

Muutaman päivän kuluttua kävin neuvotteluja entisen pomoni kanssa, jonka pohjalta sovimme tulevista projekteista, jotka otan hoitaakseni. Päätin lisäksi aloittaa työt myös freelancerina toimien ja lopputulos onkin nyt tällä erää se, että teen töitä peräti viidelle eri työnantajalle. Työni on osittain etätyötä ja lähityönkin osalta pystyn määrittelemään työaikani hyvin pitkälti sellaiseksi, että se sopii muuhun elämääni. Voi siis tehdä töitä joko aamulla, illalla tai viikonloppuna, miten se nyt kalenteriini milloinkin sattuu sopimaan.
Koska työtilanne näytti varsin hyvältä, vedin lasten päivähoitohakemukset pois jonosta. Se toimi tietyllä tapaa aivan lopullisena sinettinä sille, että tarkoitukseni ei ole palata vielä päätoimiseen työelämään, vaan hoitaa lapset myös jatkossa kotona. Sen jälkeen kuljin hymy korvissa koko loppupäivän. Ja taitaa se hymy olla siellä korvissa edelleenkin :D 

Kirppistelyni ovat olleet viime aikoina hyvin minimissä. Osittain se johtuu uusista työkuvioistani, mutta on sille eräs toinenkin syy, miksi vapaa-aikani on ollut nyt vähän rajallista. Olemme nimittäin saaneet pitkään ja hartaasti odotettua perheenlisäystä! Meillä on nykyään pieni, aivan älyttömän ihana ja supersuloinen poni <3 <3 <3 En ehkä kestä!! :D :D <3

Aivan iki-omamme se pieni ja suloinen poni ei tosin ole, sillä kyse on vuokraponista. Mutta lasten mielestä tilanne on kuitenkin toinen. Heidän mukaansa poni on TIETENKIN meidän ihka oma, sillä me hoidemme, harjaamme ja ruokimme sen. Ja me myös ratsastamme sillä ja siivoamme sen tarhan. Eli miten niin tuo poni ei ole muka meidän ihan oma ponimme??! Ei auta äidin selitykset, ei :D

Vaikka olenkin nyt melkoisessa ponihuuman pyörteessä, sain silti aikaiseksi varata itselleni kirppisloosin, jotta saan roudattua taas ylimääräistä kamaa ovesta ulos. Ja jos samalla teen taas löydön jos toisenkin, jotta voin tuoda jotain myös takaisinpäin, niin aina parempi. Eli pitkän tauon jälkeen luvassa on taas (aivan lähiaikoina!!) kirppispostauksia, joita teistä aika moni taitaa jo vähän odotellakin :D