maanantai 30. kesäkuuta 2014

Muutama tapa (toimiva ja toimimaton) pitää hyttyset ja muut pörriäiset kodin ulkopuolella

Vaikka eläinrakas ihminen olenkin, niin ötököistä en pidä. Varsinkaan silloin, kun ne tuppaavat pyrkimään sisätiloihin.
 
Olen kokeillut nyt suunnilleen sataa (no en ehkä ihan, mutta melkein) eri keinoa pitää hytyset ja muut pörriäiset loitolla. Eivätkä ne kaikki ole osoittautuneet järin toimiviksi keinoiksi. Vika saattaa kyllä olla käyttäjässäkin, mutta aivan kaikkia ongelmia en kuitenkaan omille niskoilleni suostu ottamaan :D
 
Ensimmäisenä kokeilin pitää hyttyset loitolla laittamalla oviin "lamelli"-mallisen hyttysoven. Siinä oli siis 4 kpl noin 25 cm levystä hyttysverkoa, joiden alaosassa oli muovilevyt painoina. Lamellit laitettiin hieman lomittain, jolloin ne muodostivat kohtalaisen tiiviin esteen hyttysille.
 
Tai sitten ei.
 
Ensinnäkin, se niiden lamellien leikkaaminen sopivaan mittaan oli h i d a s t a ja hermoja raastavaa, sillä lamelien verkko oli hieman joustavaa materiaalia. Voi äly ja väläys...kenen idea oli tehdä ne joustavasta verkosta, jolloin se leikkuu samankokoisiksi paloiksi oli käytänössä lähes mahdotonta!
Kun lopulta onnistuin saamaan lamelit edes suunnileen sopivaan mittaan, alkoi projekti nimeltä kiinnitys. Ja se siis todella oli oma projektinsa. Jokunen ärräpää saattoi suustani kuulua, sillä kiinnitys ei todellakaan sujunut niin helpolla, kuin mitä oltiin annettu ymmärtää.
Lopulta lamelit kuitenkin olivat paikoillaan ja olin lopputulokseen tyytyväinen. 
 
Hetken. 
 
Melko nopeasti sain todeta, että lamellien alla olevat painot eivät olleet riittävän painavat. Jos takaovi oli auki ja joku kulki etuovesta, lähtivät lamellit ristivedon vuoksi liikkeele. Ja niitä siis sai sen jälkeen olla asettelemassa takaisin paikoilleen, sillä ne eivät aina menneet riittävän tiiviisti, kuten ehkä elokuvissa.
Eikä kulunut kauaakaan, kun vastaan tuli uusi ongelma. Lamelit alkoivat nimittäin raahaamaan lattiaa pitkin. Koska verkko oli joustavaa materiaalia, "väsyi" se aikaa myöden ja antoi periksi sen pari milliä, jonka me olimme jättäneet lattian ja lamellien alaosan väliin.  

Tämän jälkeen luovutin ja vedin lamellit kokonaan irti. 

Saattaa olla, että joku toinen saa lamellit toimimaan hyvin. Veikkaan, että laadussa on eroja, eli mikäli löytää lamellit, jotka on tehty tukevasta verkosta, se saattaa olla jopa ihan toimiva ratkaisu. Mutta nuo meidän lamellit eivät sitä olleet.

Seuraava kokeiluni oli magneetilla sulkeutuva hyttysverho. Tämä verho muodostui kahdesta lamellista, joiden keskellä, koko korkeuden mitalla on magneetti. Kun ovesta kulkee läpi, sulkeutuu se heti itsestään kiinni. Eikö olekkin kätevä?

Niin varmaan!

Jälleen kerran sain kulumaan vartin jos toisenkin verhon kiinnittämiseen paikoilleen. Jälleen kerran piti mitata millin tarkasti ja leikata kieli keskellä suuta toivoen, ettei leikkaa kovasti väärin. Ja kun oli leikannut ja kiinnittänyt ja kulki siitä välistä, sai huomata, että kiinnitys pettää ja verho repsottaa ja se pitää kiinnittää uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen ja vielä vähän uudelleen.

Koska tämä nyt ainakin noin niin kuin periaatteen tasolla toimi edes jokseenkin, on verho edelleen paikoillaan yläkerrassa, parvekkeen ovessa. Parvekkeella käydään vain kesällä, pyykkejä viemässä, joten siellä ei ole järettömän suurta trafiikkia. Suunnitelmiini kuuluu tämän kesän aikana tehdä oviverhon kiinnitykseen jokin oma "patenttiratkaisu", jonka avulla saan sen pysymään kunnolla paikoillaan. Takapihan oveen en kuitenkaan voisi moista viritystä laittaa, koska kiinnitystä saisi olla korjaamassa muutoin päivittäin.

Ja jälleen kerran uskon, että materiaalilla on merkitystä. Tuo meidän oviverhomme on Ötökkä-merkkinen. Verkko itsessään on laadukkaampaa materiaalia, kuin mitä se nelilamellinen viritys oli, mutta kiinnitys ontuu tämän verkon osalta. Varmasti jollakin muulla merkillä voi olla kiinnitykseenkin parempi ratkaisu, joten jos sellaisen onnistuu löytämään, niin tätä verhoa kutsuisin jopa jo ihan toimivaksi. Naapurillakin oli vastaava oviverho, mutta se osoittautui todella huonoksi. Merkkiä en valitettavasti muista, mutta verho oli valkoinen.

Nyt näyttää siltä, että olen vihdoinkin löytänyt Oikeasti toimivan keinon pitää ötökät ulkona. 

Tai jos nyt ihan totta puhutaan, niin löysin tämän keinon jo 2 vuotta sitten. Naapurimme nimittäin ostivat 2 vuotta sitten joltakin firmalta liukuovimallisen hyttysoven asennuksineen. Se oli ihan mielettömä ihana ja kätevä, mutta sen hinta oli niin suolainen, että kiinnostukseni ovea kohtaan loppui sillä sekunnilla, kun kuulin oven hinnan. En todellakaan ollut valmis maksamaan hyttysovesta 230 euroa! En siis missään nimessä. Mutta nyt, kun tuon saman oven sai (naapureiltamme käytettynä) hintaan 50 euroa, ostin sen kiljuen pois. 
 
Ja kyllä se on ihana. Ja toimiva. Ja kohtalaisen helppoa oli asennuskin, sillä mies sai sen paikoilleen alle puolessa tunnissa.
 

 En edelleenkään olisi valmis maksamaan hyttysovesta 230 euroa. Ehkä. Nyt, kun hyvän makuun on päässyt, niin pitää myöntää, että ei tuo välttämättä niitä elämän huonoimpia ostoksia olisi. Mikäli en saa yläkerran oveen toimivaa patenttiratkaisua kiinnityksen osalta, joudun ehkä kuitenkin harkitsemaan tämän oven ostamista myös yläkertaan.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Paluu arkeen (ja kirppistelyjen pariin)

En ole juurikaan kirppiksillä ehtinyt käymään, mutta onneksi tilanteeseen on tulossa muutos!

Noin tunti sitten tein viimeiset työni ja nyt siis koittaa paluu ns. normaaliin arkeen, joka käytänössä tarkoittaa sitä, että jään taas lasten kanssa kotiin <3
Vaikka töissä onkin ollut mukavaa ja se on ollut tietyllä tapaa antoisaa, en mistään hinnasta vaihtaisi paikkaani työelämään pysyvästi nyt, kun perheessä on pieniä lapsia. Kyllä nuo tytöt jo pärjäisivät, mutta pikkumies ei. Eikä varsinkaan tyttöjen ja pikkumiehen äiti :D

Jatkossa blogiin tulee päivityksiä taas vähän tiheämpään tahtiin, koska aikaa on enemmän. Niin kirppistelylle, tuunaamiselle, ompelemiselle, kuin blogin päivittämisellekin :)

 H&M housut ja 2 paitaa 80 cm 6€
nettikirppikseltä

Name it shortsit 68 cm 0,50€
Oletan näiden mahtuvan, koska pikkumies on hieman hoikempaa sorttia.

 Lindex "Baseball-takki" 110/116 cm 5,50€
 Lindex paita 122 cm 2€

 Lindex farkkuliivi 170 cm 1€

 Only neule 2€

 Neule 1,50€

 Helmet 3€

Tupperware rasiat 2€/kpl
Tupperware kahvimitta 0,50€ (uusi, oli vielä muoveissa)

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Pitkän pähkäilyn tulos: Hiekkalaatikko sekä pieni muutos pihalla

Muutama vuosi sitten mies ehdotti, josko sijoittaisimme takapihallemme lapsia varten hiekkalaatikon. Tyrmäsin idean täysin, sillä en ikinä, koskaan, enkä milloinkaan suostuisi siihen, että pihallamme on laatikollinen hiekkaa, josta hiekka kantautuu a) laatikon ympärille, b) terassille ja c) kotiimme. Ei, ei ja vielä kerran ei.

Mikäli meillä olisi iso piha ja kunnolla tilaa sijoittaa hiekkalaatikko, tilanne olisi toinen. Tuolloin voisin laittaa pihalle vaikka kolme hiekkalaatikkoa. Mutta kun se iso piha puuttuu.

Pohdin nyt asiaa tänä kesänä kuitenkin uudemman kertaa. En edelleenkään ole täysin (lue: lähellekään) sujut sen suhteen, että hiekka ei pysy siellä laatikossa, vaan leviää väkisinkin ympäriinsä. Mutta ehkä kuitenkin kestän sen. Tai sitten en. Se jää nähtäväksi, sillä tilanne on nyt se, että menin ja rakensin takapihallemme hiekkalaatikon. Ehkä sen leviävän hiekan kanssa oppii elämään, jos oikein pinnistää ja ponnistaa? :D


Olin suunnitellut rustaavani jokusen ohjeen hiekkalaatikon rakentamisesta. Mutta eipä siinä juuri mitään sen kummempaa ohjetta kuitenkaan kukaan taida tarvita. Sen kun mittaa, että minkä kokoisen laatikon haluaa tehdä ja ostaa puut sen mukaan. Oma hiekkalaatikkomme rakenettiin näin:

Hiekkalaatikko:
* 12 kpl 110 cm pitkiä ja 12,5 cm leveitä, kestopuisia lautoja sivulaudoiksi
* 4 kpl 36 cm pitkiä ja 5 x 5 cm paksuisia kestopuisia lautoja tukipuiksi
* terassiruuveja
 * n. 350 litraa leikkihiekkaa

Hiekkalaatikon kansi:
* 119 cm x 114 cm pala vaneria
* terassiöljyä vanerin öljyämistä varten (jos valitsee vesivanerin, ei öljyä tarvita)
* 2 kahvaa kantta varten


Rakensin hiekkalaatikon ruuvaamalla ensin hiekkalaatikon ylimän kerroksen sivuaudat tukipuihin kiinni siten, että tukipuut olivat noin 2-3 cm irti maasta. Tukipuun alle laitoin ruuvauksen ajaksi laudanpätkän, jotta kaikki tukipuut tulisivat samalle korkeudelle. Idea tukipuiden laittoon sivulautoja matalammalle oli se, että lapset eivät saa hyödynnettyä tukipuita ämpärin laskupaikkana.


Tämän jälkeen ruuvasin toisen kerroksen ja lopuksi kolmannen kerroksen. Tukipuut tulivat hiekkalaatikon alaosasta hieman "yli". Tässä oli ideana se, että sen avulla hiekkalaatikko ei lähtisi ehkä aivan niin herkästi liikkeelle maan routimisen vuoksi.


Lopulta hiekkalaatikon pohjalle laitettiin suodatinkangas (valitsin muovisen, jonka oletan kestävän mahdollisia lapioniskuja paremmin) joka nidottiin kiinni laatikon reunoihin. Jätin kankaan hieman löysälle, jotta se pystyy muotoutumaan maan mukaan, eikä ratkea, jos hiekkalaatikko asetetaan kohtaan, jossa maa ei ole täysin tasainen. Hiekkalaatikoa varten kaivettiin kuoppa, jotta osa laatikosta jäi maan alle (jälleen kerran pohdin maan routimista) ja lasten on helpompi kavuta hiekkalaatikkoon.

Lopulta sitten vain lastataan laatikko täyteen hiekkaa ja ryhdytään hiekkaleikkeihin.

Hiekkalaatikon puuosat maksoivat 36 euroa ja suodatinkangas taisi maksaa vajaat 5 euroa. Terassiruuveja meillä oli omasta takaa. Hiekkaa sai peräkärryllisen hintaan 20€ ja peräkärryllisestä riitti oman hiekkalaatikkomme lisäksi myös naapurin lasten hiekkalaatikkoon, sekä taloyhtiön hiekkalaatikkoon useamman kottikärryllisen verran.

Kansivanerin hintaa en nyt aivan varmaksi muista, mutta se taisi pyöriä siellä 25-30€ tuntumassa. Öljy löytyi omasta takaa, kuin myös kahvat, jotka olen ostanut kierrätyskeskuksesta hintaan 0,50e/kpl.

Hiekkalaatikon käytön suhteen on lapsilla melko tiukat säännöt:

1. Hiekkaa ei saa lapata laatikosta ulos. Tämän vuoksi en laittanut laatiko reunoille ns. istuinlautoja, sillä sain vinkin siitä, että yleensä niillä laudoilla ei istuta, vaan niille lasketaan ämpärit, jotka lapataan täyteen hiekkaa...ja kun se ämpäri kaatuu, on suunta 99% varmuudella laatikosta poispäin. Ei hyvä. 

2. Hiekkalaatikon ympärillä oleviin kiviin ei kosketa. Niitä ei siis saa löytyä hiekkalaatikosta, terassilta tms. Ne on laitettu laatikon ympärille ja sinne ne siis myös kuuluvat. Piste.

3. Lelut siivotaan hiekkalaatikon vieressä olevaan puiseen laatikkoon joka ikinen kerta leikin jälkeen. Tästä ei jousteta, sillä haluan terassin yleisilmeen pysyvän siistinä. Lisäksi haluan saada hiekkalaatikon kannen paikoilleen, jotta laatikon hiekka pysyy puhtaana, jotta lasteni on siellä sitten mukava leikkiä.

4. Terassilla on harja, jolla on tarkoitus harjata suurimmat hiekat vaatteista ennen sisälle tuloa. Harjaa käytetään (vanhempien avustuksella) joka kerta, kun hiekkaleikkien jälkeen siirrytään sisälle.

Kyllä, olen ihan älyttömän tiukka ja tarkka. Myönnän sen. Mutta en kuitenkaan koe, että se on liikaa vaadittu, ettei hiekkaa tahallaan lapata laatikosta ulos, kiviin ei kosketa, lelut siivotaan ja leikkien jälkeen seistään hetki paikoillaan, jotta isä tai äiti saa harjattua suurimmat hiekat vaatteista pois. 

Hiekkalaatikko on ollut pihalla reilun viikon. Ja sääntöjä on noudatettu erittäin hyvin. Oma stressitasoni on ehkä hieman noussut, sillä terassi ei tahdo pysyä puhtaana. Sen joutuu kuuraamaan nyt joka viikko, mutta lapsia en voi siitä juurikaan syyttää, vaan syyttävä sormi osoittaa nyt itseäni. 

Kun laitoin pihalle hiekkalaatikon, tein pihaan vähän muitakin muutostöitä, sillä entinen piha ei yksinkertaisesti toiminut. Pihallamme oli soraa, jonka alla oli suodatinkangas rikkaruohoja estämässä. Melko hyvin se rikkaruohot estikin, mutta sora ei ollut materiaalina paras mahdollinen valinta kulkuväylän kohdalla. Koirien siitä läpi juostessa, soraa lensi ympäriinsä ja terassi olikin aina täynnä pikkukiviä. Soraa sai olla jatkuvasti harjaamassa pois terassilta ja kulkuväylän kohdalta soraa sai olla tasoittamassa suunnilleen aina. Suodatinkangaskaan ei pysynyt kunnolla sen alla ja piha olikin siis todella ruma. 

  

Poistimme alkuun sorat kulkuväylältä (sekä hiekkalaatikon kohdalta). Laitoimme kulkuväylän pohjalle uuden tukikankaan, sekä kerroksen multaa. Tämän jälkeen laitoin kulkuväylälle kiviä joiden väliin harjasin multaa ja hiekkaa, sillä ajattelin mullan kulkeutuvan kosteilla säillä koirien tassujen mukana terassillemme ja hiekan siis hieman auttavan asiaan. En tiedä olisiko niin käynyt, mutta hiekka ainakin kulkeutuu terassillemme, joten ideani ei ollut ehkä niin toimiva, kuin mitä olisin toivonut. Onneksi voin harjata hiekan pois ja kokeilla sitä multaa. Jos sekään ei toimi, olen taas uuden ongelman edessä. Mutta ehkä siihenkin keksii sitten ratkaisun? Jos kulkuväylälle saisi kasvamaan jotakin tallaamista kunnolla kestävää? Pitää miettiä :)


Mieheni teki pihalle porrasaskelman. Laitoin askelman tueksi tiiliskiviä, sekä luonnonkiviä, jotka muurasin laastilla paikoilleen. Laastia oli kyllä todella vähän, mutta toivotaan, että se kestää. Mikäli ei kestä, muuraan ne sitten uudelleen paikoilleen. Jatkoimme "kivitystä" myös portaan alle, jotta linja säilyi yhtenäisenä.


Ei se ehkä ihan täydellinen ole, mutta eipä sitä täydellisyyttä voi olettaakaan, kun ensimmäistä kertaa kokeilee ja tekee. Mutta olen silti kovasti tyytyväinen pihan uuteen ulkonäköön. Ja hiekkalaatikkoonkin, sillä lasten riemu leikkiessä on vain jotain niin ihanaa, ettei tosikaan <3

 Koitan nyt sulkea silmäni kuvissakin näkyvältä, hiekan aiheuttamalta lialta terassilla. Sekä koitan ajatella jotain muuta, kuin hiekkalaatikon kannesta puuttuvaa toista kahvaa, jota en saa paikoilleen ennen, kuin juhannus on ohi ja pääsen ostamaan kahvaan sopivat ruuvit. Tai sitten vain suuntaan terassille kera kuurausharjan ja ämpärin jonka jälkeen toinen ongelmistani on poissa. Edes hetkeksi :D

Suunnittelen terassille kovasti myös kevytrakenteista leikkimökkiä. Olin suunnitellut tekeväni sen nyt juhannuksena, mutta suunnitelmani ei toteudu. Olen tehnyt töissä melko pitkää päivää, enkä kertakaikkisesti jaksa nyt ottaa mitään isompaa projektia työn alle, vaan haluan nyt juhannuksen aikaan levätä, tehdä vain jotain pientä (sillä en kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään) ja olla lasteni kanssa.

PS. Tätä kirjoittaessani tuli pikainen sadekuuro...se kasteli terassin, joten kirmasin pihalle terassia kuuraamaan. Nyt se on puhdas. Kylläpä ihminen saa itselleen helposti seesteisemmän olon :D

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Farkuista shortsit ja korvikset tarpeeseen

Tovi sitten ostin kirppikseltä esikoiselle pinkin hameen. Tyttö tykästyi siihen kovasti ja ilmoitti haluavansa laittaa sen koulun kevätjuhltiin. Juhlia edeltävänä iltana aloimme kokoamaan tytön asukokonaisuutta ja huomasimme, että hameen lisäksi pinkkiä ei ollut missään muualla. Ja koska asukokonaisuus kaipasi pinkkiä lisää, oli sitä jotenkin lisättävä. 

Löysin kaappieni kätköistä pinkkiä silkkinauhaa lyhyen pätkän. Pätkä oli tosiaan niin lyhyt, ettei siitä oikein mitään olisi aikaiseksi saanut. Kunnes sitten keksin tehdä siitä korvikset. Googletin youtubesta ohjeet haarukkarusettiin, johon pätkä riitti juuri ja juuri. Toteuttaminen ei montaa hetkeä vienyt ja tyttö sai asuun sopivat korvikset :)


 Vajaa vuosi sitten havahduin siihen, että koulut ovat alkamassa, eikä tytöllä ole enää sopivia farkkuja, sillä likka oli kesän aikana venahtanut pituutta niin paljon, että lahkeet olivat jääneet liian lyhyiksi. Tällä kertaa törmäsimme tuohon samaan ongelmaan jo alkukesästä. Muutamat farkut tyttö haluaa edelleen käytössä pitää, joten lupasin tuunata lahkeet pidemmiksi resorien avulla. Suurimman osan sain kuitenkin nakata "tuunaa nämä"-laatikkoon. Ensimmäiset farkut muokkasin tytön toiveiden mukaan shotseiksi. Tyttö sai päättää pituuden ja koristelut...ja tällaiset niistä tuli:




sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pirteää pyykkäämistä

Siivoaminen on ihanaa silloin, kun sen saa tehdä kaikessa rauhassa ja käytössä on asianmukaiset työvälineet. 
 
Käytännössä rauha tarkoittaa sitä, että jaloissa ei ole lapsia pyörimässä, eikä yläkerrasta kantaudu jatkuvaa "äääitiiiiiii"-huutoa. Siivousvälineiden tulee olla laadukkaita (ja pesuaineiden ehdottoman hyväntuoksuisia!)...eikä haittaa, jos siivousvälineet ovat lisäksi vielä kauniitakin.
 
Pinkin värisillä siivoushanskoilla siivoaminen on paljon mukavampaa, kuin sinisillä. Ja pyykkääinenkin voi olla jopa ihan erityisen mukavaa, kun pyykkejä saa ripustaa pirteälle pikkupyykkitelineelle. Jos et usko, niin testaa! Tätä telinettä ei kauaa näperrä ja siitä on iloa pitkäksi aikaa :)



 Puiset pyykkipojat ostin tätä projektia varten uusina, mutta kaikki muu löytyi kotoota jo valmiiksi. Pyykkitelineeseen käytin mm. rikkinäisen henkarin ripustimen, sängyn sälepohjan laudan, sekä puretun helmikaulakorun. Kierrätystä siis kerrakseen :)
 



torstai 5. kesäkuuta 2014

Perheenäidin takkipuutosta (ja sen täydennystä kirppikseltä)

Tuli kevät ja vähän ehkä jo kesäkin. Lämpimien päivien aikaan kaivoin loput kesätakit esiin ja huomasin, että lapsilla on takkeja vähän joka lähtöön, sillä pikkumiehellä taitaa olla noin kymmenkunta kesätakkia, molemmilla pikkutytöillä puolet enemmän ja esikoisellekin takkeja on muutama tullut lähiaikoina ostettua. Mutta perheen äidillä on tasan kaksi kesätakkia. Eikä se kyllä riitä.

Niinpä sitten suuntasin kirppikselle sillä idealla, että ostan itselleni takin. Ja ostinkin. Jopa useamman. Ja lisäksi vielä muutakin vaatetta. Löysin pari ihan superhyvää loosia, joissa myytiin juuri sellaista vaatetta mistä pidän ja vieläpä kohtuuhintaan. Koko komeuden kruunasi se, että molemmissa pöydissä oli vielä kaiken lisäksi -50% lappu. Joten eipä jäänyt montaa euroa hintaa uusille vaatteilleni :)

Vielä jokusen (lyhyemmän mallisen) takin tarvitsisin, mutta näillä pääsee jo kivasti alkuun.

 Gina Tricot mekko 1€

 H&M paita 1€

 Only takki 5€

 Vila bolero 1,25€

 Vila ja H&M hameet 1€/kpl

 H&M mekko 0,50€

 Ellos mekko 1,50€

 B Young "nahkatakki" 10€

 Gina Tricot mekko 3€

 Seppälä neule 2€

 Kwoman paita 3€

 H&M neule 3€

Vero moda takki 4,50€
Vila takki 4€

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Ostin kaapin

 Kaappi löytyi tori.fi:stä, hintaan 30 euroa. Kaappi on vanha TV-kaappi ja materiaaliltaan mäntyä, mutta kaapissa olevan laatikon pohja ei ole puuta, vaan sellaista ohutta levyä, joka ennemmin tai myöhemmin pettää, jos siihen laittaa vähän enemmän painoa. Ja näin sille oli käynyt. Kyllä se vielä paikoillaan oli, mutta pahasti pullistumaan päin. Niinpä mieheni sitten nikkaroi laatikon pohjaan pari tukirimaa ja nyt laatikko kestää ihan kunnon painon :)

Kaapin tarina onkin sitten sellainen, että en tiedä itkisinkö, vai nauraisinko.

 Löysin siis tosiaan netistä ihanan kaapin. Myyjä oli kirjoittanut myynti-ilmoitukseen kaapin mitat ja ne olivat tismalleen sopivat. Hain kaapin riemuissani kotiin, sillä se oli mielestäni täydellinen sille paikalle, jonne sen suunnittelin laittavani. Kaikki oli hyvin niin pitkään, kunnes toin kaapin kotiin ja koitin sovitella sitä omalle paikalleen.

Ei mahtunut. Ei sitten niin mitenkään. Raavin hetken päätäni ja hain mittanauhan esiin. Myyjä oli antanut kaapin SISÄMITAT, joten ei ihme, ettei se sopinut uuteen paikkaansa. Niinpä kaapille piti sitten keksiä uusi paikka. Se löytyikin onneksi nopeasti, sillä keksin sijoittaa sen portaiden alle. Hommassa oli vain yksi mutta. Kaappi oli niin iso ja portaiden alle johtava välikkö portaikon tukipuun vuoksi niin ahdas, että eihän se sinne mahtunut. Kokonsa puolesta se siis periaatteessa olisi sinne mennyt, mutta kaappia ei saanut vietyä paikoilleen. Tässä kohtaa suustani saattoi kuulua muutama ruma sana. 

Onneksi peli ei ollut kuitenkaan vielä täysin menetetty. Mittailin kaappia uudelleen ja totesin, että jos kaapista poistaa jalat, se mahtuu kulkemaan paikoilleen juuri ja juuri. Joten poistin jalat. Ja tadaa...kaappi sujahti uuteen paikkaansa! Onhan se vähän hassun näköinen, kun siitä puuttuu jalat. Mutta muutoin kaappi sopii paikalleen niin hyvin, etten anna sen nyt haitata :)


Kuvauksen jälkeen kaappi täyttyi kankailla. Kaappi on kuitenkin monikäyttöinen, joten jos joskus kyllästyn ompelupuuhiin, voin ottaa kaapin vaikka vaatekaappikäyttöön. Tai lelukaapiksi pikkumiehelle.


Ja kas tässä. Painoa ihan kunnolla, tukipuiden ansiosta.

Mikäli kaappi olisi mennyt sille paikalle, jonne sitä alunperin suunnittelin, olisin maalannut kaapin valkoiseksi. Nyt kaappi saa jäädä männyn värikseksi, sillä mäntyportaiden alle se sopii ihan sellaisenaankin. Vetimet tulee varmastikin joskus vaihdettua, mutta ei sekään kyllä ole "things to do" -listani kärjessä :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Sekalaista kotiin

Jokunen aika sitten kerroin, etten aivan onnistunut herneenversojen kasvatuksessa. Vannoin tuolloin, että siinä vielä onnistuisin ja niin myös tein :)

Ensin täytin vuoan mullalla. Mullan pinnalle laitoin yön yli lionneet herneet, joiden päälle laitoin vielä ohuen multakerroksen. Ei siinä montaa päivää mennyt, ku versot puskivat ylös. Ja voi miten hyviä versot olivatkaan! Nyt jo siis syötyinä, joten taidanpa laittaa niitä lisää kasvamaan :)
 Arabian Tilda-vuoka 4,50€ (nettikirppikseltä)

 Lampunvarjostin 1,50€ (Ekotorilta)

 Puinen säilytysrasia 1€ (A-laatukirppikseltä) 

 Valaisin 2€ (Ekotorilta)

 Puinen klaffilipasto 45€ (nettikirppikseltä)
Taas lisää maalattavaa meikäläiselle. Oih ja voih! Mutta lopputulos on aina niin kiva ja kaunis, että eiköhän sitä tämänkin projekti kimppuun jaksa lähteä :) Luvassa siis (joskus hamassa tulevaisuudessa) vielä ennen ja jälkeen kuvat-tästä lipastosta.

 Suihkuverho 4€ (PikkuSiilistä)
Jokunen vuosi sitten haaveilin kovasti leikkimökistä. Jouduin kuitenkin unohtamaan haaveeni, sillä terassimme ei kestä leikkimökin painoa, eikä muuta sijoituspaikkaa mökille ole. Haave ei kuitenkaan koskaan unohtunut lopullisesti, sillä joka ikinen kesä sitä tulee pohdittua uudelleen. Tänäkin vuonna. Keksin lopulta ratkaisun, jonka tiimoilta pystyn mökin toteuttamaan. Kunhan pääsen leikkimökkiä tekemään ja saan sen myös valmiiksi, muuttaa tämä suihkuverho osaksi mökin sisustusta :)

 Pyöräteline 10€ (nettikirppikseltä)