tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ihhahhaa!

Olette varmastikin kuulleet sanonnan "väsynyt, mutta onnellinen"?

Sen tunteen pääsin taas tovi sitten kokemaan, kun perheemme pikkuneidin 6-vuotisjuhlat oli takanapäin ja hämärän laskeuduttua silittelin väsyneiden lasten poskia, heitä yöunille rauhoittaen. Vaikka illat eivät yleensäkään ole meillä sieltä kaikkein rauhallisimmasta päästä, niin tuona iltana unenpäästä kiinni saaminen oli entistäkin vaikeampaa. Koska kulunut päivä oli ollut niin ihana <3

Neiti (kohta) 6v oli pyytänyt syntymäpäiväjuhliensa teemaksi "heppasynttärit". Ja jostakin ihmeen ja kumman syystä tuo teematoive ei kyllä juurikaan yllättänyt...

Teema oli myös itselleni varsin mieluinen, sillä heppa-aiheen ympärille oli helppo keksiä erilaisia asioita, joiden johdosta juhlista tulisi aivan superihanat. Joskaan aivan yksin en olisi näitä juhlia kyllä pystynyt tässä mittakaavassa järjestämään, mutta onneksi saatavillaa oli apukäsiä, joiden ansioista suunnitelmani saatiin taiottua todeksi ja tyttö sai viettää kertakaikkisen ikimuistoiset synttärijuhlat <3


Ruusukkeita, ruusukkeita ja vielä vähän ruusukkeita. Heppateemaisissa synttärijuhlissa kaikki juhlavieraat saivat kotiinviemiseksi ruusukepalkinnon, sillä kaikki juhlavieraat olivat todellisia heppataitureita ja siten siis myös ansainneet itsellensä upean palkinnon.

Ruusukkeet valmistuivat pääasiassa kaapin kätköistä löytyneitä silkkinauhoja ja pitsejä apuna käyttäen. Muutamassa ruusukkeessa käytin myös voilee-tyyppistä kangasta ja sekin toimi ruusukkeissa varsin hyvin. Osan kuvassa näkyvistä pitseistä olen purkanut rikki menneistä vaatteista ja ruusukkeen keskiöpahvit on tehty kierrätysmateriaalia hyödyntäen. Nuo pilkulliset keskiöpahvit olen napannut jemmaan jostakin tuotepakkauksesta, sillä tapoihini kuuluu aina säästää kaikki kauniit pahvit ja kartongit. Jos niitä vaikka joskus löytyisi käyttöä askartelussa. Ja yleensä löytyy :)

Ruusukkeiden tekeminen oli t o d e l l a hidasta puuhaa. En osaa nyt mitään täysin tarkkaa tuntimäärää teille antaa, mutta yhden ruusukkeen teko kesti kuitenkin aina reilun tunnin. Ja kun niitä ruusukkeita oli kuitenkin sen 15 kpl, niin siitä voi sitten vähän laskeskella, että mitenkä monta iltaa (monta!) ruusukkeiden parissa tuli väkerrettyä.
Tosin melko ison osan ajasta haukkasi suunnitteluvaihe. Halusin tehdä kaikista ruusukkeista vähän erilaisia, jolloin se nauhojen, pitsien, värien, taustakeskiöiden, mallien jne. valitseminen vei aina vähän enemmän aikaa, kuin mitä ns. sarjatyöskentely olisi vienyt. Mutta lopputulos on mielestäni enemmän, kuin kaunis. Eli panostaminen kannatti :)


Jokunen aika sitten taisin ohimennen mainita, että olen ostanut kasan erilaisia hilavitkuttimia, joiden avulla askarteleminen on vielä astetta mukavampaa puuhaa. Ja tuossa kuvassa näkyy nyt siis yksi näistä hilavitkuttimistani. Kyseessä on We R Memory keepers punch board 1-2-3 härpäke, jolla pystyy tekemään niin kirjekuoret, rusetit, kuin pienet lahjarasiatkin aivan äärimmäisen näppärästi ja nopeasti.

Tuon härpäkkeen avulla pystyy tekemään jos vaikka ja minkä kokoisia kirjekuoria, eli vaikka tekisin ns. normikorttia pienemmän tai suuremman kortin, saan sille tismalleen sopivankokoisen kirjekuoren. Ja kun kirjekuoret tekee itse, niiden tekoon voi käyttää esim. tapettia, kuten minä näiden kutsujen kohdalla tein. Tapetti on ostettu aikoinaan kirppikseltä, jolloin sen hinta on ollut jotakin yhden ja kolmen euron väliltä. Joten eipä tulleet kovinkaan kalliiksi nämä kuoret :)

Kutsussa olevan hevosen olen stanssannut (eli leikannut) Big Shot-laitteella, joka onkin askarteluhärpäkkeistäni aivan ehdottomasti se kaikkein paras hankinta. Eli siitä en kyllä hevillä luopuisi <3


Tein ruusukkeita myös kartongista. Ruusukkeiden tekoon käytin Fiskarssin paperileikkuria, sekä Kippershoppyn nuuttausalustaa. Keskiön ja kirjaimet stanssasin Big Shotilla.

Sain talleilta juhlia varten vinon pinon ruostuneita hevosenkenkiä, jotka maalasin spraymaalilla kullan väriseksi. Osan kengistä sijoitin maahan, ikään kuin ohjaamaan juhlaväkeä kotiovellemme. Osa kengistä pääsi koristeeksi ovenpieleemme ja yhden kengän sijoitin ulko-oveemme, ovikranssin tilalle.


Kotia koristelin kartonkiruusukkeiden lisäksi myös ilmapalloilla, heppaviirillä ja juhlatarjoiluunkin lisäsin hieman heppamaisuutta. Tietenkin. Tarjoilu piti tällä kertaa heppajuoman ja heppaherkkujen lisäksi myös vinon pinon leikkiheppoja, sillä tytöt koristelivat pöydän leikkihevosillaan.


Kun kaikki juhlavieraat olivat saapuneet luoksemme ja juhlat olivat jo ihan kunnolla käynnissä, kuulimme aivan yhtäkkiä ovikellon soivan!!! Mietimme, että kuka kumma siellä voisi olla, sillä kaikki kutsuvieraat olivat jo saapuneet, emmekä siis enää odottaneet ketään muuta saapuvaksi!

Jotta asiaan saatiin selvyys, suuntasimme kaikki äkkiä eteiseen, ovea avaamaan. Ja voi sitä iloa, riemua ja ihmetystä, kun lapset huomasivat, että ovikelloa olikin soittanut meidän pieni ja ihana, aivan ylisöpö ponimme <3 <3 <3

Poni oli kuullut huhua siitä, että meillä vietettäisiin pikkuneidin synttärijuhlia ja hän oli halunnut aivan ehdottomasti tulla juhliimme mukaan. Ja jos kerran koirammekin saavat olla juhlissa mukana, niin eikö ponillekin kuulu suoda ne aivan samat oikeudet? Niinpä otimme ponin mukaamme juhlimaan ja hänelle myönnettiinkin suuri kunnia toimia uljaana ratsuna kaikille juhlavieraille, sekä tietenkin myös itse synttärisankarille <3


perjantai 15. huhtikuuta 2016

Söpöä ja tarpeellista (edelleenkin niitä vk-vaatehankintoja)

Kirppiskierroksen tuloksena oli tällä kertaa melko söpöä päällepantavaa perheemme pikkuneideille <3 

Ja pikkumiehenkin vaatekaappiin löysin taas muutaman kivan paidan, sekä uuden vk-haalarin...joskin haalari siirtyy kyllä mitä pikimmiten käyttöön, sillä eipä nuo edellisen syksyn vk-vaatteet olleet sen sopivampia pikkumiehelle, kuin mitä noille isommillekaan lapsille. Kyllä sieltä kaapista muutamia ihan sopiviakin vk-vaatteita lapsille löytyi, mutta aika monen vaatteen kohdalla olen joutunut toteamaan, että "nafti on, joten ei muuta, kuin hankkimaan uutta tilalle" :D

 Paita 2€
Tyllihame 2€

 
 Huivit 2€/kpl

Hiusklipsit 50 kpl 5€
 
 H&M toppi 0,70€
Uimahousut 1€

 H&M paita 1,50€
Benetton paita 3€
Paita 2€
H&M paita 1,50€

Mayoral takki 4,50€
H&M neule 2€
Hampton republic neule 5€

 Ticket to heaven vk-haalari 25€

Jätin viimeisestä kirppispostauksestani vaatteiden kokomerkinnät pois (ja tein niin myös tälläkin kertaa) ja jäin myöhemmin pohtimaan sitä, että onko niille kokomerkinnöille todellisuudessa edes tarvetta? Vaatteet kun ovat kuitenkin aina sitä ihan samaa kokoa, joten sen kirjaaminen aina uudelleen ja uudelleen tuntuu vähän turhalta toistolta.

Olen pohtinut myös tuota merkkien esille kirjaamista. Onko sillekään sen kummempaa tarvetta? Ostamani vaatteet kun ovat kuitenkin pääsääntöisesti aina sitä ihan perus H&M ja Lindex-linjaa, eli aika harvoin sieltä joukosta löytyy mitään perusvaatetta kummempaa.

Ja sitten vielä tuo hintapuoli. Jos kuvaan kasan vaatteita, niin onko lukija kiinnostunut tietämään jokaisen yksittäisen vaatteen hinnan erikseen, vai "riittääkö" kuvassa esiintyvien vaatteiden könttäsumman merkitseminen? Esimerkkinä vaikkapa tuo paitakuva, jossa on siis 4 paitaa. Oletko Sinä kiinnostunut saamaan tiedot kunkin vaatteen hinnasta erikseen, vai "riittääkö" se, jos kuvan alla lukee paitojen yhteishinta?

Mille siis on tarvetta? Ja mille ehkä taas ei?

Tällaisia pohdintoja tänään.
Ja kovasti mielelläni kuulisin vuorostani nyt Sinun pohdintojasi. Jospa saisimme sen avulla yhteisvoimin pientä viilausta (parempaan päin) blogin sisältöä ajatellen?!? :)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Miau!

Alkuvuotemme on ollut taas melko juhlantäyteinen, sillä olemme saaneet monta hyvää syytä järjestää ihanat juhlat!

Olen tainnut pitää juhlien järjestämisestä ihan aina, mutta juhlien määrä ja juhliin panostamani aika tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Toki siihen vaikuttaa sekin, että 6-henkisessä perheessä on enemmän syntymäpäiviä, kuin mitä 3-henkisessä perheessä on. Mutta synttärijuhlien lisäksi olen keksinyt aikojen saatossa vinon pinon myös muunlaisia juhlia, sekä panostanut myös "kalenterijuhliin" aiempaa enemmän.

Tovi sitten juhlimme lapsen loistavia pääsykoetuloksia ja seuraavana vuorossa olikin sitten putoamisjuhlat. Putoamisjuhlia juhlitaan silloin, kun ratsastaja putoaa hevosen selästä ensimmäisen kerran. Tosin tässä kohtaa kyseessä ei ollut putoaminen hevosen selästä, vaan kyseessä oli "meidän oma" pieni poni, jonka selästä tultiinkin siis vähän ennakoitua aiemmin alas. Mutta kyllä sekin kelpaa :D
Juhlan aihe oli meille jo entuudestaan tuttu, sillä yksi lapsista tuli hevosen selästä (ja tuolloin kyseessä oli todella hevonen, ei poni) alas jo jonkin aikaa sitten. Lapset tuossa laskeskelivatkin, että vielä on kahdet putoamisjuhlat edessä, sillä lapsista 2/4 on vielä toistaiseksi pysyneet hevosen/ponin selässä, peppu tiukasti satulassa kiinni pysyen. Mutta eiköhän tuokin tilanne tuosta vielä muutu, sillä sehän ei ole ratsastaja, eikä mikään, joka ei joskus putoa. Ja yleensä niitä putoamisia tulee kyllä aika paljon enemmänkin, kuin vain se yksi. Nimimerkillä: kokemusta löytyy... :D :D :D

Putoamisjuhlien jälkeen pääsimme juhlimaan esikoista, sillä hän allekirjoitti elämänsä ensimmäisen työsopimuksen! Koska tytöllä on ikää vasta 13 vuotta, kyse on tietenkin vain toisinaan tapahtuvasta, tilapäisestä työstä, jolloin työnteosta ei muodostu liian suurta rasitetta esim. koulunkäyntiä ajatellen. Ja koska työ jota tyttö tekee, on hänelle erittäin mieluisaa, työnteko tuntuu tytöstä lähinnä harrastukselta, vaikka hän sitä "työasenteella" toki tekeekin :)

Synttäreitäkin olemme juhlineet. Eikä ihan mitä tahansa synttäreitä, vaan KISSA-synttäreitä, kuten synttärisankari itse toivoi. Miau!


Kutsuista tuli tällä kertaa melko musta-valkoiset, sillä juhlien värimaailmalle oltiin annettu lapsen taholta tiukat säädökset. Juhlien väriteeman tuli lapsen mukaan sijoittua vain mustaan ja valkoiseen, eikä muita värejä sallittu. Mutta pienimuotoisen (tai kyllä siihen itse asiassa vähän enemmänkin vaadittiin...) suostuttelun jälkeen sinne sai sijoittaa myös vaaleanpunaista. Vähän! :D


Koska en löytänyt kaupasta teemaan sopivia ilmapalloja, tein niitä itse. Kissailmapallon tekoon vaadittiin vain musta tussi, mustaa kartonkia, sekä mustaa DC-fixiä. Tuon DC-fixin olisi tosin voinut korvata vaikka sillä mustalla tussilla, mutta koska piirtäminen (etenkään symmetrisessä mudossa) ei kuulu vahvuuksiini, valitsin itse tuon DC-fixin käytön.

Kissakakun koristeet tein sokerimassasta ja vaikka onnistuminen niidenkään suhteen ei ollut nyt aivan 100% luokkaa, niin lapset kuitenkin tunnisti kissan, hiiren ja lankakerän. Eli homma OK :D

Jäälyhtyjä kokeilin muutamalla eri tekniikalla, joista parhaimmaksi valikoitui lopulta kuvan kiinnittäminen lyhtyyn vasta jälkikäteen, suihkepulloa apuna käyttäen. Eli laitoin servettikuvan valmiin jääkalikan päälle ja suihkaisin vähän vettä perään. Ja siinä se. Melko helppoa, eikö?

Askartelutuokioon varatut kissanaamarit leikkasin vanhasta huopakorista, jota emme enää käyttäneet. Eli jotakin kierrätyshenkistäkin sain näihin juhliin mukaan :D


Ja koska teemana oli KISSA, niin kissaa piti olla sitten vähän joka puolella. Tarjolla oli mm. kissajuomaa, sekä kissamokkaruutuja, joita sai mutustella...mistäs muualtakaan, kuin kissalautasilta :D

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Kun heppa uuden hännän sai!

Tovi sitten vaihdoin kirsikan kanssa muutaman sanan blogini kommenttikentässä, liittyen kirppiksellä myytäviin, rikkinäisiin leluihin. Kerroin, ettei tapanani yleensä ole (tahallaan) ostaa rikkinäisiä leluja. Mutta kuten sanontakin kuuluu, niin "poikkeus vahvistaa säännön".

Ostin lapsille leikkihepan. Rikkinäisen, 1,50€ maksaneen leikkihepan.
Tosin ei se kovinkaan pahasti rikki ollut, sillä siltä oli vain kadonnut häntä.

Heppa on luultavastikin aikoinaan ollut jollekin pienelle heppahöperälle varsin rakas ja tärkeä, koska hepalle oltiin tehty kadonneen hännän tilalle uusi häntä. Se ei siis ollut päätynyt roskiin, eikä sitä oltu kadotettu lelukopan uumeniin, vaan sillä oltiin haluttu edelleen leikkiä, vaikka se ei enää ollutkaan aivan alkuperäisessä loistossaan. Kunnes sitten aikanaan tuli se päivä eteen, ettei hepalle enää löytynyt sopivaa leikittäjää ja sen oli aika laukata uuteen perheeseen, seuraavien heppahöperölasten leikkeihin.



Hepalla oli meille tullessaan villalangasta tehty häntä. Häntä oli lyhyt ja melko ohut, eikä se siis ollut lasten mielestä oikean hännän näköinen. Joten hepalle piti siis saada uusi häntä. Sellainen, mikä näyttää oikealta. Ja mikä olisi kaunis.


Äitinä sitä aina yrittää toteuttaa lastensa toiveet, mikäli se vain on mahdollista ja edes jossakin määrin järkevää. Tällä kertaa toiveet eivät olleet kovinkaan suuria, mutta, mutta....lapsi sai kyllä hepan, jolla oli uusi häntä. Ja kauniskin se häntä oli. Olihan se hieman ohuemman puoleinen, mutta silti kaunis. Mutta oikealta se ei kyllä näytä. Ainakaan äidin mielestä. 

Mutta koska lapsi halusi hepalle kultaisen hännän, niin sen lapsi hepalle sitten sai. Ja äidin pitää nyt hokea sitä, miten aidolta ja oikealta se näyttää ja miten hepalla voi T O D E L L A K I N olla ihan oikeasti myös kultainen häntä :D

Kohensin samalla hieman myös hepan harjaa, sillä se tuppasi "vajoamaan" etutukan osalta hepan korvien taakse. Tippa kuumaliimaa, tukka ojennukseen ja se oli sitten siinä. Lopputuloksena oli kaunis, kultahäntäinen heppa, jonka etutukkakin oli taas siellä, missä pitikin. Ja mikä ehkä tärkeintä, heppa näytti nyt ihan oikealta ;)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Naantalin MLL:än kirppislöydöt

Tulipa tuossa aamupäivästä vähän kirppistelyä. Tai oikeastaan kyllä vähän enemmänkin, kuin vain vähän, sillä löysin sen mitä halusinkin...ja aika paljon vielä lisääkin :D

Kerroin teille viimeksi, että lapset ovat kasvaneet vanhoista vk-housuistaan ulos ja että lähdin kirppikselle niitä heille hakemaan. Mutta kävipä sitten niin, että myös kaikki vk-takit olivat jääneet eskarilaiselle hihoistaan hieman liian nafteiksi, eli olimmekin yhtäkkiä myös uusia takkeja vailla!
Eskarilaiselle pieneksi jääneet takit siirtyivät onneksi näppärästi suoraan vuotta nuoremman tytön käyttöön, eikä eskarilaisenkaan takkipuutos jatkunut näemmä kovinkaan kauaa, kiitos MLL-kirppiksen :)

Nakkasin vaatteet juuri hetki sitten pesuun, joten koko ja merkkitiedot ovat nyt tällä erää hieman vajavaisia. Mutta pitkälti tuossa taisi niitä ihan samoja perusvaatemerkkejä olla, kuin mitä aina ennenkin  ja kootkin ovat ihan sitä samaa, eli pikkumiehelle pääsääntöisesti kokoa 98 cm ja tytöille 116-128 cm.

 Everest ulkohousut 2€
Itse tehty pipo 2€
Lidl takki 1€

 Farkut ja paidat 2€/kpl

 Takki 116 cm 2,50€

 H&M huppari 2€
Farkut 3€

 Paidat 2,50€ "könttäsummalla"

 H&M neule 2€
Farkut 3€
Paita 2€

 Mymmeli...vai mikä tää on? :D 3€

 Peli 2€

 Heppakassi 1,50€

 Aurinkolasit 1,50€/kpl
 
Tämän postauksen kaikki loput vaatteet ostin yhdeltä ja samalta myyjältä. Ja sieltä siis löysin myös sen kaipaamani vk-takin...useampanakin kappaleena ja vieläpä vk-housujenkin kera!
Eiköhän näillä siis tämä kevät kuljeta ja luultavasti myös tuleva syksykin. Sopiva mekkotakkikin pitäisi kaapista jo entuudestaan löytyä (asia tarkistettava!!!), joten takkitilanne näyttää nyt melko hyvältä. Tuo Everestin takki sattaisi olla vedenpitävä, mutta noista muista en kyllä menisi sen osalta takuuseen. Joten nakkaan ne vielä vesihanan alle ja testaan tilanteen, jotta tiedän onko meillä vielä tarvetta takille, joka kestää tuulen lisäksi myös keväiset ja ennen kaikkea myös syksyiset sateet (ja suomen kylmän ja sateisen kesän...).

 Takki ja ulkohousut 3€

 Lassie takki ja ulkohousut 3€

Everest takki ja ulkohousut 4€
 
Adidas verskapuku 5€

 Hello Kitty yökkäri 0,20€

 H&M paidat 0,40€/kpl

 Shortsit, legginssit ja t-paita 0,50€/kpl

 Paita 0,60€
Housut 0,70€
Housut 0,80€

 Farkut 1€
H&M mekko 1€
Benetton paita 1€

 Lindex neuletakki 1,50€
H&M ballerinat 1,50€

Farkut 2€

 Mekko 0,70€