Kyllä on vaikeaa saada itseään niskasta kiinni. Joka maanantai aina päätän, että NYT rupean ihan oikeasti tositoimiin...ja joka tiistai huomaan, että tositoimiin ei olla ryhdytty vieläkään. Eikä tilanne muutu loppuviikostakaan.
Kaipa sitä edes vähän pitäisi osata olla tyytyväinen, koska aivan läskiksi homma ei ole sentään mennyt, mutta miksi toisaalta tyytyä näin vähään, kun rahkeet riittäisi niin paljon enempäänkin? Aina sunnuntai-iltana pohdin, miten mahtaa maanantaiaamuisen punnituksen käydä. Ja maanantaina hyppään vaa-alle suunnilleen kädet silmillä, vain vähän sormien välistä vaakalukemaa tihrustellen.
Miten PALJON mukavampaa olisi, kun tietäisi, että viikon aikana on tullut tehtyä jotakin sen eteen, että vaakaan piirtyy ihan oikeasti miinusta. Kunnolla.
Miinusta tuli sentään tälläkin viikolla. 200 grammaa. Naurettava lukema ja nauraisin, jos ei niin paljon ottaisi pannuun oma saamattomuus. Vettä olen juonut litran. Viikossa. En voi siis silläkään saralla taputella itseäni olkapäälle.
Jos kuitenkin jotain positiivista, niin kävin salilla. Ja aion mennä vielä uudestaankin. Tosin nämä salikäynnit ovat sellaista "mummojumppailua", koska fysioterapeuttini on määrännyt painot...jotka ovat siis mummoluokkaa. Mutta näillä mennään nyt alkuun. Kunhan kroppa kuntoutuu parempaan suuntaan, saadaan painoja ylemmäs.
Ja juuri tällä sekunnilla tajusin, että hei hetkinen...mähän olenkin ottanut painoa 200 grammaa LISÄÄ! Muistin aivan, että vaakaan piirtyi viime viikolla 81,4 kg, mutta se olikin edellisviikon lukema.
Melkeen voisin sanoa, että nyt vatuttaa, kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä ja hampaat katki. Mutta ei onneksi ihan sentään. Vaikkakin melkein.
1. 82,4 kg
2. 81,4 kg
3. 81,0 kg
4. 81,2 kg
Ei hyvä. Ei sitten niin lainkaan.
4 viikkoa aikaa saada painosta 3,2 kg pois. Tiukille menee ja tilanne on nyt se, että se on joko tai. Jos vielä lusmuilen viikon, mulla ei ole sitten niin pienintäkään mahdollisuutta päästä noille lukemille. Saattaa olla, ettei kyllä ole muutoinkaan, koska edessä on pikkujoulut ja joulu, jolloin en ajatellut syödä diettiruokaa, vaan juuri sitä mitä tekee mieli. Määrää voin kyllä säännöstellä, mutta koska joulu (ja pikkujoulut) on vain kerran vuodessa, en ala täyskieltäytyjäksi.
Alle 80 kg se paino on tämän vuooden puoella pakko saada. Siitä nyt ei edes keskustella. Mutta kyllä mä meinaan edelleen sen 78 kg tavoitteena pitää. Ja nyt siis on pakko jo ihan oikeasti tehdä hommia sen eteen. Muuten koko homma (ja takapuoli) leviää käsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti