keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Peite sammutuspeitteelle

Sammutuspeitteemme on pyörinyt vähän milloin missäkin. Yleensä se on ollut kaapissa, aivan hellan vieressä. Mutta toisinaan se on siirtynyt sieltä jääkaapin päälle tai johonkin keittiön laatikoista. 
Peite ei ole päätynyt seinälle (jonne se oikeasti kuuluisi ja josta sen kätevimmin hädän hetkellä saisi!!), koska se on niin ruma. Ymmärrän kyllä, että sen punaiselle värille on syynsä. Peitteen kun nimenomaan tulisi olla mahdollisimman näkyvä. Mutta kun...no...kun se on niin ruma. En halua sitä seinälleni tuollaisenaan. Mutta haluan sen silti seinälleni ripustaa, jotta se on käden ulottuvilla jos sitä joskus tarvitaan. Uskon, että hädän hetkellä arvostan sitä, että tiedän peitteen sijainnin aivan tarkalleen...

Jotta sammutuspeitteen saisi laiettua seinälle, sille piti tehdä uusi päällinen. Sellainen, joka sopii paremmin kotiini. Eli valkoinen.
Eräs ystäväni juhli juuri syntymäpäiviään ja hänen lahjatoivelistaltaan löytyi uusi liesi. Liesi oltiin hankittu sukulaisten voimin, mutta ajattelin antaa hänelle lahjaksi jotakin siihen liittyvää. Niinpä sitten hankin hänelle leivinpaperia, uuninpuhdistus-suihkeen, ruokaohjeita, EA-laukun kera palovammojen kotihoito-ohjeiden, sekä sammutuspeitteen. 
Ja koska ystävänikin arvostaa punaisen värin sijasta hieman enemmän valkoista väriä, tein hänenkin sammutuspeitteeseen uuden päällisen. Uskon, että sen avulla peite saadaan myös heidän taloudessaan esille ja nopeasti käyttöön, mikäli sille tulee joskus tarvetta. 

Kankaaksi valikoitui kirppikseltä ostettu pimennys(rulla)verho (4€), jonka olin alunperinkin ostanut tuunauskäyttöön. Pimennysverhokangas on muovia(?), joten se on helppo pitää puhtaana myös keittiössä, vaikka se onkin väriltään valkoinen.
Tein peitteet leikkaamalla kaksinkertaisesta kankaasta hieman sammutuspeitteitä suuremmat kappaleet. Sen jälkeen ompelin toisen sivusauman kiinni ja mallasin sammutuspeitettä kankaan päälle, jotta sain arvioitua toisen sivusauman sijainnin. Järkevämpi ihminen olisi ehkä käyttänyt mittanauhaa, mutta päätin olla uhkarohkea ja testata, onnistunko hommassa silmämääräisen arvioinnin turvin. Ja uskokaa tai älkää, mutta kyllä! Onnistuin! Eli ommeltuani myös toisen sivusauman sain huomata, että sammutuspeite menee uuden päällisen sisään juuri sopivan napakasti. 
Lopulta ompelin vielä yläsauman kiinni, jonka jälkeen leikkasin ylimääräiset saumavarat pois. Koska kangas on muovia, se ei vaadi reunojen huolittelua. Ja samaisen syyn vuoksi ripustusnarureikien lisääminenkin oli enemmän, kuin helppoa. Tein reijät peitteen yläosaan aivan ravallisen reijittimen avulla. Sen jälkeen sammutuspeitteen uusi peite olikin jo valmis. Eipä siinä siis kauaa nokka tuhissut :)

Sujautin sammutuspeitteen kokonaisuudessaan uuden päällisen sisään. En siis vaihtanut punaista päällistä valkoiseen, vaan tuo punainen on edelleen paikoillaan (mutta piilossa). Ripustusnaru on kiinnitetty siten, että naru on pujotettu molempien peitteiden reikien läpi. Tällöin peiton saa vedettyä ulos mustista naruista vetämällä aivan kuten kuuluukin, eikä sitä vaaraa siis ole, että ulos tuleekin tuo koko alkuperäinen pakkaus, eli sekä peitto, että päällinen.

Ystävän peitteeseen lisäsin vielä huumorimielessä tarran, jossa lukee:
CALL 112!!! 
****** is cooking...
Tarran saa irti ihan van nyppäisemällä, eli sen ei ole tarkoitus jäädä sammutuspeitteeseen pysyvästi :)

Oma peitteeni on vielä vähän keskeneräinen. Ehkä. En tiedä. 
Sovittelin siihen erilaisia pitsejä ja koristenauhoja, mutta mikään niistä ei oikein näyttänyt kivalta. Mutta ei tuo peite tuollaisenakaan ole aivan niin kiva, kuin mitä se voisi olla. 
Ehkä piirrän siihen kuvan? Tai lisään siihen sen sisältöön viittaavan tekstin? Tai ehkäpä vain unohdan koko jutun ja siirryn taas seuraavan projektin pariin? :D



2 kommenttia:

  1. Ompa kivannäköinen :) Meilläkin pitäisi tehdä vastaava siirto. Meillä on vaan tuskallisen inhottavat seinät ettei niillä pysy millään mikään kiinni.

    Taevahan Tosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Itsekin olen tapellut seinien kanssa, mutta vihdoinkin olen löytänyt kullekin seinälle sopivat kiinnitysmetodit. Tosin olen tuota porakonetta käyttänyt sen vertaa tehokkaasti, että melkoista reikäjuustoa taitavat seinämme nykyään olla. Kitti kyllä pelastaa tilanteen silmämääräisesti, mutta totuus siis muhii tuolla maalipinnan alla :D

      Poista