Chef shoppaa, tuunaa ja keksii kaikkea kivaa pientä puuhaa: Kotiin ja keittiöön

Jokunen vuosi sitten päädyin ostamaan Iittalan Teema-astiaston, sillä se on mielestäni riittävän yksinkertainen ja pelkistetty, jotta voisin katsella sitä kaapissa (ja käytössä) vuodesta toiseen. Alkuun ostin sarjaa sekä valkoisena, että hiekan värisenä, mutta tuo jälkimmäinen osoittautui virheeksi. Väristä kyllä pidin ja pidän edelleenkin, mutta laatu oli kyllä varsinaista sutta ja sekundaa.

Koska aina kannattaa valittaa, valitin. Ja sain tilalle (lasitusvirheen vuoksi) uudet astiat. Koska tuo lasitusvirhe oli ongelmana nimenomaan tuon hiekan kohdalla, päädyin ottamaan uuden astiastoni hiekan sijasta turkoosina, sillä kokovalkoinen astiasto olisi ollut makuuni jo liian pelkistetty.

Turkoosin kanssa lasitusongelmaa ei ole ollut. Mutta täytyy myöntää, että väriin olen jo vähän kyllästynyt. En kuitenkaan siinä määrin, että lähtisin vaihtamaan astiastoa vain ja ainoastaan väriin kyllästymisen vuoksi. Mutta kun tähän lisätään vielä se, että tuo astiasto ei vain kertakaikkisesti kestä käytössämme ehjänä, oli päätös helppo. Astiasto lähtee vaihtoon.

Joitakin lautasia on rikkoutunut aivan puhtaasti omaa huolimattomuuttamme, eli lautanen on päässyt putoamaan lattialle. Ja tuossa tapauksessa rikkoontumisen kyllä ymmärtäkin. Mutta melko monesta (etenkin syvästä) lautasesta on lähtenyt ns. ilman syytä pala lasitusta. Tuo pala lähtee aina lautasen reunasta, reunan sisäpuolelta ja kooltaan se on noin lapsen peukalonkynnen kokoinen. Olen tiedustellut Iiittalata syytä moiseen, mutta heidän mukaansa tämä ei ole millään lailla tyypillistä, eikä tällaisesta ole siis juurikaan reklamoitu. Joten vika lienee siinä kohtaa sitten meissä, eli käyttäjissä.

Jos yli 10€ maksava lautanen ei kestä käytössämme vuottakaan, niin mielestäni se ei ole ihan ok. En tiedä montako uutta lautasta olen näiden muutaman vuoden aikana ostanut, mutta kyllä niitä on tullut aina toisinaan lisää ostettua. Alunperin astiasto oli 12 hengelle, mutta lopulta jäljellä oli vain 11 + 5 + 6 + 5 + 5 lautasta. Eli vajetta oli peräti 28 lautasen verran. VAIKKA olen ostanut niitä lisää useammankin kappaleen.

Aiemmin käytössämme oli Arcorocin musta astiasto, jota olen käyttänyt jo kotona asuessani. Tuo astiasto oli siis huomattavan vanha. Muistan hajottaneeni sarjasta vain yhden leipälautasen. Ja senkin täysin omaa tyhmyyttäni, sillä räjäytin sen noin sataan osaan. Kyllä, ihan oikeasti ja kirjaimellisesti.

On siis olemassa astioita, jotka kestävät käyttöämme. Ja astioita, jotka eivät käyttöämme kestä. Ja koska en ole valmis ostamaan toistuvasti lautasia, jotka maksavat 10€+, päätin jo jokunen aika sitten, että Teema-astioiden ostaminen loppuu siihen paikkaan ja hankin tilalle jotakin muuta.

Olen selvitellyt nyt tovin jo useammankin astiaston kestoa sekä googlettamalla, että testaamalla. Olen siis ostanut yksittäiskappaleita ja testanut, kestävätkö ne käyttöä, sopivatko ne kätevästi astianpesukoneeseen ja astiakaappiin, sekä miltä ne tuntuvat käytössä. Onko esim. lasten helppo vai hankala ruokailla niistä jne.

Mitään ylivoimaisen ihanaa ja kätevää astiastoa ei löytynyt. Muutama ihan kiva ja hyvä, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, joita voisin kuvitella katsovani myös vuonna 2020. Joten päädyin lopulta siihen, että ostan astiastoni fiilispohjalta ja hankin sen kierrätyskeskuksesta. Tällöin siinä ei olisi montaakaan euroa rahaa kiinni, eli mikäli kyllästyn siihen, niin vaihto onnistuu niinkin helpolla, kuin nappaamalla lautaspinon mukaani ja kävelemällä kierrätyskeskukseen. Voin siis viedä sinne vanhat mennessäni samalla, kun ostan uudet tilalle. Helppoa!

Tai no, ei ihan.

Jouduin vähän tinkimään suunnitelmastani. Kierrätyskeskuksessa ei ollut tarjolla kivaa ja kaunista, 12 hengen astiastoa. Joten tarjolla oli joko "kokoa astiastosi itse" tai "ei ole". Päätin valita tuon ensimmäisen.

Jo jokunen aika sitten ostin kasan leipälautasia, joista maksoin 0,50€/kpl. Seuraavaksi löytyi syvät lautaset ja nyt viimeisimpänä löysin matalat ruokalautaset. Ei niistä kyllä täysin yhteneväistä astiastoa saa edes parhaalla mahdollisella mielikuvituksella, eikä kaikkia lautasia ole edes riittävää määrää (12 kpl). Mutta jospa niitä löytyisi vielä muutama lisää, niin saisin niitä sen 12 kpl kutakin. Ja vaikka vähän ylikin. Ja tuosta yhteneväisyydestäkin olen nyt valmis tinkimään. Koitan ajatella asiaa vähän laajemmin, enkä siis vain toljota lautasiani surkutellen sitä, että valkoisissa lautasissa on sävyeroja keskenään...vaan keskityn ennemminkin nyt siihen, millaisia mahdollisuuksia se minulle luokaan, kun en ole ihan niin tarkka ja tiukka.

Tällä kertaa astiastoon sekoittui ripaus sinistä. Sinne eksyi siis MUMMOLALAUTASIA! Sellaisia, joita voi olettaa löytävänsä isomummon kaapista, mutta ei ehkä kolmekymppisen ruokapöydältä. Tosin nykyäänhän uusi ja vanha yhdessä on suoranainen trendi. Tai ainakin oli. Saattaa olla, että se meni jo, sillä mulla on aina tapana tulla vähän jälkijunassa :D