sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Chef diettaa: 7 - 2 = 9

On taas aika kertoa viimeviikon kuulumiset diettaamisen suhteen. 

Tässä viikossa oli omat haasteensa. Tiedossa oli nimittäin pikkujoulujuhlat! Koska kaikkien kalenterit täyttyvät joulukuussa yksistä sun toisista pikkujouluista, päätimme tämän porukan kanssa juhlistaa pikkujoulua vasta tammikuussa. Ja näin siis sitten teimme. 

Pikkujoulua juhlittiin 3 ruokalajin illallisella, eli käytännössä tuo yksi illallinen sisälsi 1,5 vuorokauden ruokamääräni. Normaalisti kun syön vain sen 2 ateriaa päivässä. Ja jos totta puhutaan, niin se illallinen vastasi kyllä enemmän, koska se oli sisällöltään melkolailla tuhtia tavaraa.

Alkuruoaksi valitsin salaatin (jossa oli toki fetaa ja kastiketta) sekä leipää, mutta pääruokana syöty 200g pihvi punaviinikastikkeineen ja lankkuperunoineen olikin sitten jo aika iso satsi. Osan jätin, koska mahaan piti jättää tilaa jälkiruoalle.

Jälkiruoan syömistä mietin kyllä pitkään, mutta sitten toisaalta...kun mun tulee ihan äärimmäisen harvoin syötyä ravintolassa jälkiruokaa (pääsääntöisesti olen käynyt ravintolassa lounaalla, jolloin en ole jälkiruokaa koskaan syönyt) ja ne suklaajälkiruoat on niin taivaallisen hyviä, että en kertakaikkisesti halunnut siitä sitten kieltäytyä. Enkä kieltäytynyt. Jälkiruoaksi otin siis suklaakakkua. 
Eikä edes kaduta, sillä kyllä se vaan oli niin taivaallisen hyvää, että oksat pois!

Illallisen jälkeen saavuin kotiin ja kuinkas sitten kävikään. Koska sen päivän osalta homma oli mennyt possutteluksi, niin eihän se haittaa jos sitten possuttelen vähän lisää? Eihän? Kun eihän se sitten enää niin vaikuta, eihän?
Tätä mantraa itselleni hokiessani tein 2 voileipää ja pistelinpä napaani yhden fazerin sinisen konvehdin ja 2 kettunannaakin. Tuossa mässäilyssä ei ollut sitten niin järjen hiventäkään, koska nälkää en tosiaankaan potenut...kunhan vaan teki mieli. Ja mieliteoille oli kyllä melko helppoa antaa periksi. Tyhmä minä!

Sen enempää mulla ei ole tapana jäädä moiseen vellomaan, joten seuraavana päivänä oli sitten edessä uudet kujeet. Kävin kuitenkin aamusta vaa-alla, koska halusin vähän piiskata itseäni. Vaa-an näyttäessä edellisaamua isompaa lukemaa hoin hiljaa mielessäni, että "siitäs sait, senkin läski ämmä" ja tein päätöksen pysytellä jatkossa tiukasti ruodussa.

Luulin tuon päivän olevan hyvinkin hankala niiden herrkujen takia, mutta olin väärässä. Aamusta saakka maha oli aivan täynnä ja lounaan siirsinkin pari tuntia myöhempään. Joskin lounas jäi lopulta väliin kokonaan, koska olin nukahtanut hieman ennen, kuin lounasaika koitti. Päikkärien jälkeen olo oli edelleen kuin omenalla, mutta siinä kohtaa oli pakko syödä ihan jo sen vuoksi, että tarkoitukseni ei misään nimessä ole pitää mitään nälkäkuuria. Näläntunnetta en enää pode lainkaan, eli sen mukaan en voi edetä. Syönkin nykyään kellon mukaan, jotta ylipäänsä muistan syödä. 

Ruotuun palaaminen herkuttelupäivän jälkeen on sujunut siis oikein kivasti. Mutta en ajatellut siltikään ottaa herkuttelua tavaksi, sillä tiedostan toisaalta sen, että mikäli tuota herkuttelupäivää ei olisi ollut, olisi vaaka antanut tänä aamuna isomman miinuslukeman. 
Tavoitteena on edelleenkin se 62 kg 1.6.2012 mennessä, mutta ei mua kyllä yhtään haittaa jos saavutan sen painon jo toukokuun puoliväliin tienoilla. Tuolloin kun on tiedossa iltapukujuhlat, joissa tietenkin haluan olla sädehtivän kaunis...ja hoikka. Tai no, hoikka ja hoikka. En ole hoikka vielä 62-kiloisena, mutta se on edelleen se, mikä riittää.

Tällä viikolla huomasin, miten vaatekaappi alkaa taas vaatimaan pientä päivitystä. Sekä koticollarit, että yhdet suorat housut alkoivat jäämään siinä määrin isoiksi, ettei niitä enää voi käyttää. Ne kun kirjaimellisesti putoavat päältä. 
Kaapissani oli vain 7 sopivat housut, koska en ole suostunut ostamaan uusia näin isokokoisia...tavoitteenani kun on viimeiset 5 vuotta ollut se laihtuminen. 7 - 2 = 5 eli tilanne muuttuu tuossa kohtaa jo melko katastrofiseksi...tuolla housumäärällä en kertakaikkiaan pärjää.

Vihaan housujen ostamista. Vihaan, vihaan ja vihaan! Kun niiden istuvien housujen löytäminen tällä kropalla on ihan mahdottomuus, enkä jaksa sovitella kymmeniä housuja todetakseni vain, että ei istu. Kirppikseltä housujen löytyminen on sitäkin vaikeampaa, eli sitä kautta mahdollisuudet löytää sopivia housuja on vielä pienempi.

Muistin sitten, että mulla kyllä on kotona vielä Ikean kassillinen liian pieneksi jääneitä vaatteita. Olen siis kaikki nämä vuodet säästänyt vaatteita joihin aion vielä mahtua ja piste. Olen sen vaatekasan käynytkin jo tässä laihdtumisen myötä kertaalleen läpi ja löytänyt sopivaa päällepantavaa, mutta nyt olisi ehkä aika kurkistaa sinne uudelleen?

Ja voi tätä riemua! Sieltä löytyi kahdeksat housut joista neljät niistä voi ottaa käyttöön. Ei siis enää haittaa, jos joudun laittamaan kahdet housut roskiin, sillä sain neljät uudet tilalle! 7 - 2 onkin siis 9!

Parasta tässä on vielä se, että nyt mulla on FARKKUJA! Mulla on ollut viimeksi farkut jalassa kesällä 2010, eli siitä on kyllä jo melkosen paljon aikaa. Kassista löytyi myös muutamat caprit, pari mekkoa ja vino pino paitoja, mutta niitä en tutki nyt sen enempää. Siellä saattaisi olla jo sopivia paitoja mutta haluan antaa ne itselleni "palkinnoksi" vähän myöhemmin. Nyt nautin täysin rinnoin näistä uusista farkuista...ja siitä, että matkaa tavoitteeseen on enää alle 10 kg! :D

Chef

2011 Heinäkuu 85,0 kg 

2012 lähtöpaino 74,9 kg
vk 1: 73,0 kg
vk 2: 71,9 kg

Pudotus vuoden alusta 3,0 kg.
Pudotus koko aikana 13,1 kg.
Matkaa tavoitteeseen 9,9 kg.

6 kommenttia:

  1. Anteeksi, jos olet jo kertonut, mutta en huomannut...Kuinka pitkä sä Chef olet? Se kertoo aika paljon myös :).

    Hienosti olet onnistunut pudottamaan painoa! NIIN tuttua hommaa nuo lipsahdukset. Mä saatan olla kuukauden-kaks syömättä herkkuja, sitten taas jyllää päälle; "kerran me täällä vaan eletään" - fiilikset ja mussutan kuin hullu...Irtokarkkia, pähkinää, sipsiä, vanukasta...¤ tähän kohtaan plussan päänhakkaushymiö ¤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pituuden mainitsin tuossa edellisessä painoon liittyvässä postauksessa. Pituutta (tai ehkä ennemminkin lyhyyttä) mulle on suotu 163,5 cm. Ja se 0,5 cm on mainitsemisen arvoinen, sillä jokaisesta millistä pidän tiukasti kiinni :D

      Painoindeksi on nyt 26,9 eli vielä on matkaa normaalipainoon. Toisaalta kun miettii, että lähtötilanne BMI:n suhteen oli 32,02 niin tämä alkaa olemaan jo ihan kohtuullinen lukema :)

      Jep, megamässäys kuulostaa kovin tutulta. Mutta sitä pyrin nyt välttämään ihan hamaan loppuun saakka. Koitan elää koko loppuelämäni ilman sellaista järetöntä makeismässäystä. Toki sitten aikanaan elämään tulee kuulumaan myös herkuttelu, mutta josko yksi suklaapatukka riittäisi sen entisen "7 eri sorttia pitää olla" ajattelumallin sijasta. Ne 6 muuta herkkua voi maistella sitten joku muu päivä :)

      Poista
  2. Tosi hieno pudotus Chef! Jei! :D
    Mullakin on tollasia housukasseja ;) Niiden aukaisua odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Housukassit on ihan parhaita! Mä olin kyllä koko aamun ihan pää pilvissä ja riemusta soikeana. Ja koska paras nautinto on pitkitetty nautinto, niin meinaan vetäistä farkut jalkaan vasta tiistaina. Huominen vedetään collareilla, kun on niin treenitäyteinen päivä, ettei farkuilla oikein viitsi olla :)

      Ja jottei kukaan nyt luule, että olisin OIKEASTI aloittanut urheilun, niin treenit pitää siis sisällään lasten jumpan, jossa aikuinen lähinnä vain hengaa lasten mukana ja kahdet agilitytreenit, jossa pääosaa juosten esittää koira. Ohjaaja liikkuu vain sen minkä on pakko :D :D

      Poista
  3. Hienosti on sulla lähtenyt käyntiin tuo painon pudotus - se olisi tarpeen myös täällä, tosin motivaatio täysin kateissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se ihan kivasti tosiaan lähtenyt. Ja se onkin samalla asia, joka tsemppaa myös jatkamaan.

      Tammikuulle on tulossa ihan huima pudotus, koska se ensimmäinen tavoitteeni (71,5 kg tammikuun loppuun mennessä) täyttynee jo alta viikon ja varsin mahdollista on saada paino tammikuun aikana jopa alle 71 kilon...jolloin tammikuun pudotus on sitten jo 4 kiloa!

      Kiloklubi oli viikko sitten sitä mieltä, että mun on mahdollista saavuttaa tavoitepaino 24 viikossa. Nyt se on sitä mieltä että 21 viikossa. Mutta meinaan kyllä vielä sille laskurille näyttää, että se on väärässä. Aion suoriutua vähän nopeammin :)

      Diettaaminen ilman motivaatiota ei yksinkertaisesti onnistu. Ainakaan mulla. Jos mun ei tee mieli dietata mutta diettaan silti, mietin vain koko ajan ruokaa. Ja sitten vaan ärsyttää ja tulee teiniangstikohtauksia. Ja sitten se diettaaminen loppuu.

      Eli se kipinä on saatava, jotta homma saa tuulta purjeisiin. Jos mä maksan 2 viikkoa, on hyvin todennäköistä että mä jaksan 2 kuukautta. Mutta auta armias, kun 8 kiloa on poissa...sitten alkaa vaikeudet. Ja siinä kympissä viimeistään homma hyytyy kasaan. Mä pelkään jo valmiiksi että mitenköhän käy nyt, kun se pudotettava määrä koko ajan pienenee ja normaalipaino lähenee. Jaksanko (tai siis pakkohan se on) puskea vaan eteenpäin, vaikka vaaka näyttää miinusta sen 100g viikossa. Ei se määrä nimittäin kovin paljoa lohduta, kun on tottunut saamaan painoa pois muutamaa poikkeuviikkoa lukuunottamatta kilon tai jopa yli, viikossa.

      Mutta, mutta...aika näyttää. Kyllä mulla senvertaa kova hinku on sinne normilukemiin, että eiköhän sitä vääntöä riitä niille loppumetreillekin :)

      Poista