perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kaapintäytettä pikkupojalle

Ei voitane enää puhua siitä, että täydennän pojan vaatekaappia, vaan nyt on päässyt käymään niin, että joudun laajentamaan sitä vaatekaappia, kun ei enää yhteen kaappiin mahdu enempää. En ole vieläkään käynyt vaatteita kokojärjestyksessä läpi, vaikka kuinka vannotin itselleni, että niin teen. Joten ei sitten niin mitään hajua siitä, että monetko housut löytyy koossa 62 cm tai montako bodya koossa 68 cm. Todennäköisesti kuitenkin niin monta, ettei lisää enää tarvita. Mutta huppareita tarvitaan vielä monta, sillä niitä ei tahdo millään löytyä. Tänään kuitenkin lykästi sitten silläkin saralla :)

 Lindex huppari 62 cm 3€

 Lindex huppari 62 cm 3€

 H&M huppari 62 cm 1€

 Lindex housut 62 cm 1€

 Kinderit kauluspaitabody 62 cm 4,30€ 
Olihan tämä vähän tyyris, mutta pitää pojalla kunnon vermeet aikanaan nimiäisissä olla :D

 H&M slipoveri 62 cm 1€

 Maxomorra yöpuku 62/68 cm 2€

 Maxomorra housut 62/68 cm 3€
Ja löytyipä pikkumiehelle myös housut joulujuhliin...ehkä olen vähän ajoissa liikenteessä, mutta kyllä se joulu sieltä sitten loppuvuonna kuitenkin tulee. Ja jouluaiheisen bodyn ostin Lindexin alesta jo alkuvuodesta, joten nämä housut ostin periaatteessa jopa melko myöhään :D

 Lindex & H&M farku 68 cm 2€/kpl

 Lindex body 68 cm 1€

 Lindex housut 68 cm 1€

 H&M kauluspaita 74 cm 1€

 H&M neulemekko 110/116 cm 2€

 Lämpöpussi 5€
Ihanan muhkea ja paksu, aivan uudenveroisessa kunnossa!

Pikku-Ruu trikoinen kantoliina 3€
Tämä oli kyllä halpa! Kävi hyvä tuuri, kun tämän löysin, sillä olen jo tovin jos toisenkin etsiskellyt nimenomaan trikoista kantoliinaa, mielellään kohtuuhinnalla :)

6 kommenttia:

  1. Hyviä löytöjä jälleen kerran. :)

    VastaaPoista
  2. Hienoja löytöjä oot tehnyt. Mutta en voi olla kysymättä, että kuinka rohkeasti ja pitkälle ajattelet asioita. Mitä jos jotain tapahtuu? Meillä on lähipiirissä sattunut vaikka mitä, ja en uskaltaisi luottaa että aina kaikki menee hyvin. Toivotaan tietty ettei, mutta tietty ruusunpunaisetlasitsilmillä- fiilis on havaittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Tiedostan sen, etteivät kaikki raskaudet aina pääty onnellisesti, mutta en osaa pelätä aktiivisesti sitä, että jotakin pahaa tässä raskaudessa sattuisi. Mulla on viikkoja nyt jo niin paljon, että jos vauva syntyisi tänään, hänellä olisi lähes yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä henkiin, kuin täysiaikaisena syntyvällä vauvalla.

      Toki vauva voi kuolla kohtuunkin, mutta toisaalta mäkin voin ajaa tänään kolarin ja kuolla siinä itse. En pidä sitä kovinkaan todennäköisenä, etten elävää vauvaa syliini saisi, vaikka toki se aina mahdollista onkin.

      Tapoihini ei yleensäkään kuulu ajatella asioita lähtökohtaisesti negatiivisesti, eikä raskaudet tuo tähän asiaan poikkeusta. Koen, että elämä on paljon mukavampaa, kun ei kanna turhaan huolta ja murhetta asioista, joihin ei kuitenkaan itse vaikuttamaan pysty. Haluan tämän lapsen syliini terveenä ja elossa, joten en käytä raskauden aikana päihteitä. En kuitenkaan voi estää mahdollista napanuoraan kuristumista, vaikka joka ikinen päivä pohtisin sitä, että jääköhän vauva henkiin vai ei. Joten miksi sitten tehdä niin?

      Saattaisin ajatelle hieman toisella tapaa, mikäli olisin itse joskus kokenut keskenmenon. Tällöin mukana ehkä kulkisikin pelko siitä, että saanko lasta elävänä syliin vai en. Mutta koska mulla ei ole moisesta kokemusta, eikä mikään viittaa siihen, etteikö tämä tarina päättyisi onnellisesti, en osaa asiaa sen kummemmin pelätä.

      Kysyit, että mitä sitten, jos jotain tapahtuu...?

      Sitten itketään ja surraan ja hetkellisesti varmaankin romahdan. Mutta en usko romahtavani yhtään sen enempää tai vähempää, vaikka olisinkin aktiivisesti miettinyt sitä, että mitäs jos en saakkaan vauvaa.

      Alkuraskaudessa ajattelin (ja sanoin jopa miehelleni) että jos tämä vauva menetetään, en halua uutta raskautta enää kokea. Nyt taidan olla kuitenkin hieman toista mieltä. Elämää on jo niin pitkälle mietitty siltä kantilta, että meillä on neljä lasta...ei siitä ajatuksesta taida enää irti voida päästää. Ei se uusi vauva tätä kohdussa nyt kasvavaa suoranaisesti korvaisi, sillä pikkuveljellä on jo nimi ja hän on jo hyvin personoitunut perheeseemme kuuluvaksi. Mutta tietyllä tapaa uusi vauva täyttäisi tyhjiön, joka perheessämme olisi, jos tämä pikkumies ei elämäämme tulisikaan.

      Periaatteessa mihinkään muuhun ei tässä elämässä voi luottaa, kuin kuolemaan. Se tulee meistä jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin, se on varmaa. Mutta koen kuitenkin, että lähtökohtaisesti elämästä saa enemmän iloa irti luottamalla siihen, että elämä kantaa (kunnes se sitten joki ruma päivä ei enää kannakaan). En pistäisi elämääni pantiksi sen saralta, että tämä raskaus 100% varmasti päättyy hyvin. Mutta uskallan siihen kyllä hyvin vahvasti luottaa :)

      Poista
  3. Kivoja vaatteita :) Vähän olen tuosta kantoliinasta kade :D
    Niin ja ei tosiaan voi jäädä miettimään mitä jos huomenna sattuu jotain ikävää itselle tai vauvalle. Siinä jää äkkiä elämä elämättä ja aika menee pelätessä.
    Hyviä vointeja loppu raskauteen.

    Taevahan Tosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos...ja kantoliinalöytö olikin todellinen Löytö :)

      Poista