Onnistumisia ja epäonnistumisia

Tuntuu taas siltä, ettei meikäläistä ole tarkoitettu ompelukoneen taakse. Mutta aivan sama, meinaan silti ommella jatkossakin. Vaikka sitten ihan kiusalla, jos ei muuta :D

Olen muokannut muutamia vaatteita äitiysvaatteiksi, osan ihan kohtuu onnistuneesti, mutta osa on päätynyt sovituksen jälkeen roskiin. Josakin määrin osaan jo kankaita leikaatessani ajatella, että minkä mallinen vartalo on...mutta kun siihen eteen lisätään koripallon kokoinen raskausmaha, menee se naisen kropan muoto ja malli pahasti yli ymmärrykseni. En kertakaikkisesti saa vaatetta istumaan, kun siinä edessä on se iso pallomaha. Ja uskokaa pois, näillä viikoilla se todella on ISO.

Onnistuneiden housujen kohdalla toimin niin, että vanhoista collareista leikkasin resorin irti (oli yhden, jos toisenkin asteen verran liian tiukka) ja laitoin tilalle äitiysfarkuista leikatun resorin. Nuo äitiysfarkut painoivat ikävästi alavatsaan farkkujen "vyötärökaistaleen vuoksi", joten en voinut niitä käyttää. Mutta nyt mulla on yhdet "uudet" äitiyshousut. Kuvaa ei kyllä tähän hätään ole laittaa.

Ihan uusina ompeluksina olen tehnyt pari hametta ja yhden mekon. Alla olevan mekon tein trikoopalasta, jonka ompelin lähes tasapaksun putken muotoon. Pientä kavennusta mekkoon tein, mutta tiedä sitten, miten paljon se kuitenkaan mekon istuvuuteen vaikutti. Yläosaan ompelin resorin, jotta se pysyy päällä ja rintojen alle laitettavaksi ompelin vyön, jotta mekkoon sai edes jotakin muotoa. Muutoin se olisi vain roikkuva XXXXXL-kokoinen teltta ison ja lihavan ihmisen päällä.

Kyllä, tunnen oloni juuri nyt niin hehkeäksi, ettei tosiaan. Ei paljon auta miehen kehut ja kannustukset, kun peilistä kohti katsoo kuitenkin virtahepo, tai mikälie merinorsu. Ihan kaikista kertyneistä kiloista en voi vauvaa syyttää, sillä tuskin se vauva siellä reisissä asustaa ja kun vanhat housut tuntuu nykyään kiristävän vatsan lisäksi myös sieltä reisistä! Tai sitten ne housut on vaan kutistuneet...se voi ihan hyvin olla niinkin, eikö ;)

 Koska olen sitä mieltä, että positiivinen ajattelu on parempi, kuin negatiivinen, niin suunnittelin tuota yllä olevaa mekkoa ommellessani, miten saan mekon sitten näppärästi kavennettua, kun on sen aika. Eli diettiä pukkaa sitten, kun vauva on syntynyt. Joten bloginkin sisältöön tulee sitten taas niitä diettihöpötyksiä. Mutta ei mietitä sitä ihan vielä...nyt on vielä aika nauttia kesästä...ja jätskistä.

Toinen tekemistäni hameista on kadonnut kuin pieru Saharaan (eli kukaan ei tiedä minne, vaikka siitä erikseen kävin kaikilta kysymässä), mutta esikoisen hameesta olen napsinut teille kuvan. Äidin ja lapsen kangasmaku ei mene tässä kohtaa nyt aivan yksiin, mutta koska minä en ole se, joka tätä hametta käyttää, annoin tytön valita kankaansa aivan itse. Hame onnistui oikein kivasti, eli sen ompelussa ei tullut sen kummempia vastoinkäymisiä.

Mekko valmistui jo muutama viikko sitten, enkä nyt yhtään muista, että oliko mulla kaavat käytössä. Toivottavasti oli, sillä tämä oli senvertaa näppärä tehdä, että tällaisia voisi tehdä lisääkin :)

Tänään aamusta kaivelin taas ompelukoneet esille, mutta nyt olen keskittynyt rikkinäisten vaatteiden korjaamiseen. Lähinnä revenneiden saumojen (ei tietenkään mun vaatteille ole niin käynyt, mähän en ole iso!!) ompelua taas yhteen ja sen semmoista on tullut tänään ommeltua. Keskeneräisiä projektejakin on miljoona ja vähän päälle, mutta nyt on melko kuuma, eikä puhti meinaa nyt mihinkään isompaan tuunausprojektiin riittää. Mutta koska osa perheestä sairastelee ja sairastelut sotkivat kesälomareissusuunnitelmamme, ei mulla ole tässä lähipäivinä muuta kuin aikaa ja paljon. Joten enköhän mä edes alkuun tässä lähipäivinä taas pääse, jotta saan laittaa teille näytille taas uusia tuunauksia.

Ja huomiselle on sovittuna siskon kanssa kirppiskierros, jotta josko sieltäkin jotakin uutta postattavaa löytyisi ?