sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tämä on maksettu mainos - Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina

Suurin osa teistä jo tietääkin sen, että toimin Hopottajana. Saan siis aina toisinaan mahdollisuuden ottaa osaa tuotetestauksiin, jonka johdosta velvollisuuksiini kuuluu sekä faktatiedon, että oman mielipiteeni jakaminen tuotteesta. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta kerron sen silti vielä uudestaan. En missään nimessä aio kehua tuotetta, josta ei kehuttavaa löydy. Enkä missään nimessä aio myöskään hakkua tuotetta, josta ei haukuttavaa löydy.

Pyrin siis antamaan rehellistä palautetta, jotta voin ns. seistä sanojeni takana. Toki makuja on monia, joten oma mielipiteeni ei luonnollisestikaan ole aina se koko totuus. Mutta oma totuuteni se kuitenkin on.

Mitäpä tästä nyt siis kertoisin?

Jos vaikka kerron sen, että osallistuin kampanjaan erittäin mielelläni. Tylsiin kampanjoihin en tokikaan lähde edes mukaan, mutta leivonta on nyt viime aikoina ollut omalla kohdallani taas kovassa nousussa, joten tämä kampanja herätti mielenkiintoni hieman suuremmiltakin osin.

Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina löytyy kaupan pakastealtaasta ja koska suunnitelmiini kuului tehdä jotakin "marjaisaa", nappasin pakastealtaasta myös marjaseospussin. Ja jotten nyt aivan hurjaksi kuitenkaan ryhtyisi, niin en lähtenyt sen kummemmin soveltamaan (koska olen siinä ihan äärimmäisen huono), vaan päädyin lopulta tekemään marjoista ihan perinteisen rahkaseoksen. 
Taikinan paistoin keksipohjiksi, joiden väliin lisäsin marjarahkan. Päälle vielä rouhittua suklaata ja ei kun syömään!


Aprillia!

No, aprillipäivä oli ja meni, joten juksasin teitä nyt vähän jälkijunassa. 

Koska ostin taikinaa kaksi pakettia, niin tokihan sitä piti sitten testata kahdesti, tekemällä jotain muutakin. Ei taaskaan mitään suurta ja järisyttävää (mulla oli jo sitruunatahna kädessä, mutta laitoin sen sittenkin takaisin kaappiin), eli ihan vain kermavaahtoa, fariinisokeria ja suklaataikinasta tehtyjä suklaakeksejä. 
Suklaakeksit valmistui oikeastaan aivan samalla tapaa, kuin mitä nuo keksikakun pohjatkin. Ainoa ero oli paistoajassa, joka oli kekseissä lyhyempi.

 

Ja jos nyt on ihan pakko tunnustaa, niin myönnettäköön sitten. Oikeasti söin taikinaa jo heti paketit avattuani. Mutta se oli virhe. Taikina ei ollut mitenkään järettömän hyvää raakana...


 ...eikä kyllä valitettavasti kypsänäkään.

Pikkuleivät ihan vain sellaisinaan, ilman mitään kermavaahtoja, maistui...no, kyllä niitä söi. Mutta ei niitä tehnyt mieli lisää. Ja se on kyllä omalla kohdallani melko selvä merkki siitä, että tuotteen maussa olisi parantamisen varaa, sillä tapoihini ei kuulu herkuista kieltäytyminen. Lisäksi se jätti kitalakeen epämukavan, ehkä hieman rasvaisen tunteen ja kun keksi pehmeni suussa, se jäi hampaiden purupintaan kiinni.

Onko vika hampaissa? 
Vai liian lyhyessä paistoajassa? 
Vai keksin rakenteessa? 
Mene ja tiedä. Se jäänee arvoitukseksi.

Ostaisinko tätä uudestaan? 
No en. Kyllä sitä söi, mutta ei se tosiaan mitenkään järettömän hyvää ollut.

Suosittelisinko sitä muille? 
Jos helpolla haluaa päästä, niin kyllä tuo vaihtoehto on. Ei tosin järin hyvänmakuinen omasta mielestäni, mutta olen kyllä törmännyt myös täysin päinvastaisiin mielipiteisiin.

Jos kuitenkin kiinnostuit, niin käy kurkkaamassa lisää alla olevasta linkistä.

#myllynparas #suklaataikina


Ja mitä noin niin kuin muutoin tähän eloon ja oloon tulee, niin huomenna (maanantaina) on luvassa seuraava päivitys. Sisältö on tosin vielä avoin, sillä päivitettävää on nyt niin paljon, että on vaikea valita, mistä sitä oikein aloittaisi. Ehkäpä se on kuitenkin se kirppistely...ja jatketaan siitä sitten muihin juttuihin, kun siitä on ensin höpisty hetki :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti