perjantai 8. toukokuuta 2015

Katoavat keittiöpyyhkeet

En tiedä, miksi keksin ratkaisun ongelmaani vasta nyt, sillä ongelma on ollut olemassa jo tovin, jos toisenkin. Mutta eikö se sanontakin niin mene, että parempi myöhään, kun ei milloinkaan? :D
 
Ongelman nimi on "katoavat keittiöpyyhkeet". Tai siis oli. Ongelma on nimittäin nyt ratkottu. 
 
Omasta mielestäni keittiön käsipyyhe tulee vaihtaa päivittäin. Käytännössä olen kuitenkin vaihtanut pyyhkeen "hyvänä päivänä" vain kerran...ja huonoa sitten vähän useammin. 

Käsipyyhe on nimittäin tässä perheessä melko usein kadoksissa. Syyttävä sormeni osoittaa perheen kuopuksen suuntaan, sillä toisinaan tuo pyyhe löytyy lelulaatikosta. Ja toisinaan sohvalta. Useimmiten sen kuitenkin löytää lattialta, eikä sitä sen jälkeen tee enää mieli nostaa paikoilleen, vaan pyyhe päätyy (koirankarvaisena) pyykkikoriin.

Olen muutamaan otteeseen nähnyt ihmisten kodeissa nappikiinnitteisiä käsipyyhkeitä, mutta kaupoissa en ole moisiin koskaan törmännyt. Tästä syystä mietin, voisiko kyseessä olla ns. TSI-mallisto? Tai ehkäpä kenties jonkun hieman pienemmän käsityöyrittäjän valmistama tuote?
 
Omaa silmääni nuo näkemäni pyyhkeet eivät oikein tahtoneet miellyttää. Ja koska omat pyyhkeeni ovat "jatkuvaa katoamista" lukuun ottamatta toimivia ja ihan nättejäkin, niin suunnitelmiini kuului keksiä keino, jolla saisin muokattua vanhat pyyhkeeni niin, etteivät ne enää katoasi.

Perinteisten nappien ompelu pyyhkeisiin ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä keksin aika paljon mukavampaakin puuhaa, kuin nappien ompelu. Se kun on niin kovin tylsää puuhaa. Lisäksi koin, että nappien ompelu ei tässä kohtaa olisi ollut paras mahdollinen keino muutoinkaan, sillä nappi vaatii toimiakseen myös napinläven. Halusin valmista heti-nyt, enkä vasta ensi jouluna. Joten päätin löytää keinon, joka olisi sekä näppärä, että nopea.
 
Ja se löytyi. Lopultakin.
 
Neppari. Mikä ihana, helppo, nopea ja näppärä keksintö! 
  Sillä siis mentiin ja hyvä tuli :)



 Kaappieni kätköistä löytyi KAM-neppareita useammassakin eri värissä, mutta harmaat nepparit loistivat luonnollisestikin poissaololtaan. Valkoisia onneksi kuitenkin löytyi, joten pääsin heti kokeilemaan ideani toimivuutta. 
Alkuun jännitin hieman sitä, että miten pyyhe kestää neppareiden avaamisen kerta toisena jälkeen, sillä yleensä tapana on lisätä nepparin kohdalle tukikangas, jota en kuitenkaan nyt siis lisännyt.  Lisäksi jännitin myös sitä, että mitä tapahtuu, kun poika käy taas nappaamassa pyyhkeestä kiinni, ottaakseen sen leikkeihinsä. Kestääkö neppari pojan kiskontaa ilman aukeamista tai kankaan repeytymistä?

Huoleni osoittautuivat onneksi täysin turhiksi. Sekä pyyhe, että neppari olivat vielä illallakin paikoillaan, eli katoavien keittiöpyyhkeiden aika oli vihdoinkin ohi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti