Olen saanut nyt melkolailla palautetta...eikä se kyllä valitettavasti ole kaikki kovinkaan positiivishenkistä.
Otinkin asiakseni siis nyt kirjoittaa muutaman sanasen vähän syvällisemmin.
Olen saanut kritiikkiä koskien sitä, miten paljon käyn kirppiksillä ja miten paljon sieltä ostan. On epäilty sitä, miltä kotimme näyttää, kun olen kantanut niin paljon krääsää kotiimme. On myös epäilty lasteni hyvinvointia ja arvomaailmaani. Olen saanut haukut päälle siitä, miten materialistinen olen ja jos vaikka mitä muuta.
On totta että käyn paljon kirppiksillä. Osasyy tähän on se, että käyn siivoamassa loosiani ja siinä samalla sitten kierrän kirppiksen läpi. Yleensä yhdistän kirppiskäynnit muiden menojen kylkeen, eli jos ajan kirppiksen ohi, niin poikkean siellä pikimmilteen. Viikonloppuisin tulee välillä tehtyä ns. kirppiskierroksia, mutta arkisin yleensä ne ovat sellainen ohimenojuttu.
On myös totta, että ostan paljon. Tarkkasilmäisimmät ovat voineet kuitenkin huomata sen, että ostan myös montaa eri kokoa. Pienimmälle olen ostanut nyt vaatteita koossa 80-92 cm, keskimmäiselle kokoja 92-110 cm ja vanhimmalle suunnilleen kokoa 134-146 cm.
Kuten olen joskus manannut, mitä suurempiin kokoihin mennään, sen vaikeampaa niitä on kirppikseltä löytää. Joten jos löydän siistejä vaatteita edukkaasti koossa 104 cm, niin ostan ne varmasti varastoon odottamaan keskimmäisen kasvua. Ei siihen kuitenkaan nyt ikuisuutta mene, että se koko tulee käyttöön. Ja toisaalta, säästääpähän moni isosiskolta pikkusiskolle vaatteita, vaikka lapsilla oli 3 + vuotta ikäeroa.
Kotimme näyttää normaalilta. En huomaa eroa muiden lapsiperheiden kotiin millään muotoa. Meillä ei ole leluja sen enempää kuin naapurinkaan lapsella. Vaatteita saattaa olla enemmän kuin monella muulla lapsella, mutta jokaisella lapsella on käytössään yksiovinen, tavallinen vaatekaappi jonka sisällä kaikki vaatteet ovat. Poikkeuksena isot, varastoon ostetut vaatteet...niitä on 2 pahvilaatikollista ja laatikot on vaatehuoneessa.
Krääsänä en osaa leluostoksiani pitää. En sitten niin millään. Olen oikeastikin pyrkinyt panostamaan kestävien lelujen ostamiseen. Juuri eilen mietin milloin viimeksi olen joutunut heittämään lelun pois siksi, että se olisi mennyt rikki. En muista. Kyllä niitä aina välillä rikki menee, mutta viimekerrasta on jo aikaa niin paljon, etten sitä ajankohtaa tosiaan muista.
Lapseni voivat hyvin. Kuten jo kerroin, heillä ei ole leluja sen enempää kuin naaupirlla. Ja naapurinikin lapset voivat hyvin.
Arvomaailmaani pidän hyvänä. Olen valinnut kotiäitiyden jotta voin olla lasteni kanssa enemmän, kuin mitä voisin olla, jos olisin työäiti. Kotiäitiys mielestäni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun pitäisi olla kotona 24/7, sillä lapsillani on myös isä. Ja lapseni totisesti nauttivat siitä ajasta, kun äiti on poissa (olen sitten kaupassa, kirppiksellä tai muussa harrastuksessani) ja he saavat olla vain isän kanssa. Ihan samalla tapaa kun he nauttivat siitä, että saavat olla vain äidin kanssa.
Olen saanut haukut päälleni myös materiaalisuudestani. Jos se tekee ihmisestä materialistin, että hän tykkää pukea lapset nätisti, sisustaa vähän kotia ja antaa lapsille leluja, niin sitten minä olen materialisti. Saa kai sitä ihmisillä paheitakin kuitenkin olla? Ja kun asiaa enemmän pohdin, niin en kyllä tunne montaakaan ihmistä jotka eivät pitäisi näteistä lastenvaatteista, nätistä kodista ja siitä, että he saavat antaa lapsilleen leluja.
Myös hamstraajaksi minua on kutsuttu. Olen kyllä koittanut tuoda blogissani esiin myös sitä, että kun tavara/vaate ei ole meille enää tarpeellinen, se kiikutetaan meiltä pois. Juuri kerroin, miten kirppismyyntini aikana myin 119 tavaraa pois ja sen jälkeen kerroin olleeni myymässä livekirppikselläkin myymässä. Kukaan ei huomaa tätä, mutta se kyllä huomattiin, että olin tuona aikana puolestani ostanut 116 tavaraa. Todellisuudessa meillä on tavaraa nyt vähemmän, kuin mitä oli vielä hetki sitten, joten en käsitä miksi minua verrataan himohamstraajiin jotka eivät luovu mistään, vaan ostavat vain koko ajan uutta.
Haluaisin vielä muistuttaa siitä, että tämä blogi ei ole sama asia, kuin minä.
Tämä on kirppisblogi, jossa kerron kirppistelyistäni. Olen kertonut täällä myös terassinrakennuksesta, mutta juurikaan sen enempää tämä blogi ei ole minua henkilökohtaisella tasolla. Tämän blogin pohjalta ihminen tietää minusta vain piirun verran, eikä se ole mielestäni riittävä, jotta sen perusteella voitaisiin alkaa muodotamaan kokonaiskuvaa minusta.
Loppuun vielä kiitos kaikille niille, joilta olen saanuit palautetta positiivishenkisenä, on sen sisältö sitten ollut kehua ja kiitosta, tai kritiikkiä asiallisessa muodossa.