tiistai 23. syyskuuta 2014

MLL kirppiksen herkut

Oi, joi...kerta toisensa jälkeen voin vain kehua MLL-kirppiksiä. Sieltä kun löytää aina hyväkuntoista vaatetta edulliseen hintaan. Tälläkään kertaa kirppis ei tuottanut pettymystä, vaan löysin kassillisen uutta vaatetta muksuille. Ja tähän aikaan vuodesta meitä MLL-kirppisfaneja hemmotellaan ihan kunnolla, sillä kirppiksiä järjestetään lähikaupungeissa aika monena sunnuntaina...joten näillä näkymin nämä eivät jää tämän syksyn ainoiksi MLL-kirppislöydöiksi :)

Katsokaa nyt tätäkin...kerrassaan ihana ja tuli tarpeeseen, sillä keskimmäinen neiti oli uutta villakangastakkia vailla edellisen jäätyä liian pieneksi.

Benetton takki 120 cm 8€

 Terranova takki 86-92 cm
Nyt pätkii ja pahasti. En nimittäin muista, että paljonki tästä takista maksoin. Mutta voisin kyllä melkein lyödä vaikka pääni pantiksi, että summa oli 3-5 euroa :D

Name it takki 128 cm 4€
 
 
Alla olevat vaatteet ostin yhteishintaan 20€...melko edukasta ja melkoisia herkkuja, eikö? :)
 
  H&M mekko 122/128 cm

 H&M mekko 122/128 cm


 
 H&M mekko 122/128 cm

 
H&M mekko 122/128 cm

 Lindex paita 122/128 cm
claire dk legginssit 122 cm


 Lindex neulepaidat 122 cm

Eikä lainkaan hassumpia ole nämäkään löydöt:
 
 H&M legginssit 110 cm 2€

KappAhl housut 116 cm 2€/kpl
 
H&M housut 116 cm 0,50€
 
 
 Sukkikset 110-116 cm 2€ ja 1€

 PO.P tunika 122/128 cm 3€
Hello Kitty legginssit 122/128 cm 1€

 H&M paidat 122/128 cm 2€ ja 1,50€

 Kengät koko 22, 3€

H&M kääntötakki 86 cm 1€

Semmoista siis tällä kertaa...ei hassummat löydöt, etten sanoisi :D

maanantai 22. syyskuuta 2014

Auringonvaloa näkyvissä!

Eikö se yleensäkin niin mene, että sateen jälkeen paistaa aurinko? Jos ei heti, niin kyllä se sieltä esiin kuitenkin joku päivä pilkahtaa. Ja nyt se paistaa täällä meillä aikalailla 24/7. Meille siis kuuluu hyvää. Itse asiassa ihan huippuhyvää, sillä pikkuneidin tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä :)

Kaikki ikävät tutkimukset on nyt tehty. Ei enää nukutuksia, ei kanylointeja, ei verikokeita, ei tunnin kestäviä magneettikuvia, ei röntgenkuvia (joka sekin vähän jännitti, vaikka ei kipua tuottanutkaan), eikä ENMG-tutkimuksia.

Sain viimeiset tulokset tytölle tehdyistä tutkimuksista aamupäivällä ja tilanne on nyt valitettavasti edelleenkin se, että kukaan ei tiedä, että miksi. Mitään selkeää syytä sille ei löydy, että miksi jalka on alunperin halvaantunut. Jalka on halvaantunut, koska peroneushermo on vaurioitunut. Mutta sitä ei kukaan tiedä, että mikä sen hermon vaurioitti.
ENMG-tutkimus toi tärkeää tietoa ja äidillekin lisää hengitystilaa, sillä sen mukaan mikään ei viittaa etenevään lihassairauteen. Magneettikuvat puolestaan poissulkivat hermopinteen, koska poikkeavia löydöksiä ei tehty. Nämä uutiset olivat erittäin hyviä, mutta jatkoa ajatellen tieto vaurion aiheuttajasta olisi ollut kiva tietää. Tätä kautta joku olisi ehkä osannut kertoa vähän enemmän jatkosta ja toipumisennusteesta.
Enterorokkoa lääkärit eniten sormillaan osoittelevat, mutta mikään tutkimustulos ei tätä teoriaa kuitenkaan sinänsä tue. Tässä kohtaa kuitenkin ehkä nyt voidaan olettaa, että enterorokolla on ollut osuutensa asiaan, koska jalka halvaantui enterorokon aikana ja enterovirus on puolestaan sukua poliovirukselle, joka puolestaan aiheuttaa halvaantumisia ihan tunnetustikin.

Toisaalta onhan se saattanut olla ihan sattumaakin. Kukaan lääkäreistä ei ole koskaan törmännyt enterorokon aiheuttamaan halvaukseen, joten sitä voidaan pitää kyllä melko epätodennäköisenä. On se silti kuitenkin mahdollista. Kuten sekin, että lentokone putoaa tänään päälleni. 100% varmuutta halvaantumisen aiheuttajasta emme nyt siis saaneet, vaan se jäi valitettavasti arvoitukseksi. Joten näillä nyt sitten edetään :)

Viikko sitten jumppasin tytön kanssa halvaantunutta jalkaa aivan samalla tapaa, kuin miten monasti ennenkin. Pieni ero kuitenkin tuolla kertaa oli edellisiin verrattuna. Halvaantuneen jalan isovarvas liikahti. Mietin ensin, että näinköhän väärin...jospa vain elättelin liikoja toiveita ja näin vähän omiani?! Mutta ei. Kyllä se varvas liikkui. Arviolta noin 2 mm, mutta se oli 2 mm enemmän, kuin mitä päivää aiemmin. Tai viikkoa. Tai kuukautta! Eli se oli kyllä nyt tässä kohtaa ihan hirmu paljon! 

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä jumpan aikana tyttö sai liikutettua isovarvasta lisää. Ehkä jopa sentin...ja kohta liikkuikin jo koko nilkka! Voi sitä riemua! Tyttökin hihkui innoissaan, että "ÄITI, SE LIIKKUU!". Kyllä...se liikkui. Ihan kunnolla, monta senttiä :D

Toipuminen ei kuitenkaan vielä näy arjessa, eli kävelyyn se ei vaikuta ainakaan siinä määrin, että siitä olisi selkeää apua. Tyttö käyttää siis edelleen kodin ulkopuolella ortoosia pystyäkseen kävelemään kaatumatta. Kotona emme ole ortoosia käyttäneet, sillä se toisaalta laiskistaa jalkaa entisestään, joka puolestaan aiheuttaa lihasten ja jänteiden lyhenemistä, joka tuo sitten taas omat ongelmansa ja lisähankaluutensa, joilta mieluusti nyt tässä kohtaa kyllä välttyisimme. Ja ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että lyhentymistä ei ole havaittavissa, sillä fysioterapeutti totesi kaiken olevan siltä osin ok. Ainakin toistaiseksi. Ja jotta tilanne pysyisi hyvänä jatkossakin, käy tyttö joka viikko fysioterapeutilla, jonka lisäksi jalkaa jumpataa kotona päivittäin.

Kukaan ei vieläkään tiedä sitä, että miten pitkälle kuntoutusta tulee tapahtumaan. Jalka mahdollisesti toipuu ennalleen. Tai sitten ei. Aika näyttää. On kuitenkin ollut mukava huomata, että ainakin jonkinlaista toipumista tapahtuu. En uskalla toivoa liikoja, eli täyttä kuntoutumista. Mutta ihan hirmu mukavaa olisi, jos jalka kuntoutuisi edes siinä määrin, että kävely saataisiin sujuvammaksi ilman ortoosia. Mutta jos ei saada, niin onneksi on olemassa tuo ortoosi. Eipä se tässä perheessä enää juurikaan sen kummempi asia ole, kuin jossakin toisessa perheessä silmälasit :)

Olen tässä tytön kanssa sairaalassa juoksemisen ohella vähän kirppistellytkin. Voisin koittaa saada uutta kirppispostausta esiin viimeistään huomenna :D

tiistai 9. syyskuuta 2014

Sukkiksia ja legginssejä

Pikainen pyrähdys PikkuSiilissä toi hyvää tulosta. Pikkumiehelle löytyi takki sekä kengät ja pikkutyttöjen vaatekaappiin saatiin täydennystä sukkahousujen ja legginssien osalta :)

 Name it takki 80 cm 4€

 Kuomat koko 22, 5€

 Name it raidalliset sukkikset 110/116 cm 1€/kpl
KappAhl sukkikset 110/116 cm 1,50€

 Lindex hame 110/116 cm 1€

 Legginssit 116 cm 1€/kpl

 H& legginssit 116 cm 2€

Sukkikset n. 120 cm 0,50€/kpl

lauantai 6. syyskuuta 2014

Hyvä tuuri, parempi mieli

Viimeksi tuli kirppispostauksen yhteydessä vähän rutistua siitä, miten kirppistuurini on ollut jo pidempään kateissa. Mutta onneksi nyt näyttää siltä, että tilanne on muuttumassa taas parempaan päin :)

Tosin tämän takin kohdalla en voi taputella itseäni olkapäälle...tämän löydön teki nimittäin siskoni. Mutta koska se oli vielä hänen pojalleen liian suuri, otimme sen meille hetkeksi lainaan ja palautamme sen takaisin, kun siskon poika vähän kasvaa.
 
 Cupcake takki 86 cm 14€


Pikkumiehelle löysin söpön pipon. Todellisuudessa pipo on niin suuri, että se mahtuu jopa omaan päähäni, mutta tämän päivän suunnitelmiini kuuluu ottaa sakset ja saumuri esille, jotta saan muokattua piposta pikkumiehen päähän sopivan. Kangas kun ei ehkä ole sellainen, jonka valitsisin omaan pipooni...mutta pikkumiehelle se sopii, kuin nenä päähän :)

 Pipo 1€

 Lindex housut 92 cm 2€

 Didroksson takki 90 cm 4€

Tämän takin ostin tuolle meidän 4v:lle. Takin kokolapussa lukee 90, mutta ei tämä takki ole 90 cm takkia nähnytkään. Mallasin sitä 110 cm kokoisen takin päälle...ja se oli lähes tismalleen samankokoinen. Ja takkia tytölle sovittaessani totesin sen olevan tulevana talvena juuri passeli. Mikä lie virhe kokolapussa?

 KappAhl mekko 122-128 cm 2,50€

 H&M legginssit 146 cm 1€

 H&M takki 170 cm 15€

Haittaakse, jos aikuinen ihminen ostaa itselleen takin, joka on ollut aikanaan myynnissä lastenosastolla? :D
 

 Neuletakki 6€

 H&M neuletakki 3,50€

Tämän neuletakin kohdalla huomasin vasta kassalla, tuotteen jo maksettuani, että siinä on tahra. ISO tahra. Tahra näkyy kuvassakin (vasemmanpuoleisen taskun oikeassa alakulmassa) mutta vaikka mielestäni kävin neuletakkia vähän "sillä silmällä" läpi, että löytyykö siitä tahroja, niin mitä ilmeisimmin en näin sitten kuitenkaan tehnyt. Höh.Onneksi luotettava ystäväni Vanish poisti tahran minuutissa :)

 Hurrrrrrjat dinot 1€

 Ei niin hurrrrrjat maatilan eläimet (ja vähän metsänelukoitakin) 1€

Kirjat 1€/kpl
(pukinkonttiin)
 
Kirjat 2€/kpl
(pukinkonttiin)

Pikku hiljaa on taas aika keskittyä tulevaan jouluun. Ei siihen nyt enää NIIN pitkää aikaa kuitenkaan ole :) 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Painontarkkailua kivisellä polulla

Olisi ollut mukavaa, jos olisin voinut kirjoittaa otsikoksi "painonhallintaa", mutta koska se olisi johtanut harhaan, en sitä otsikoksi laittanut. En siis voi sanoa hallitsevani painoani. Mutta kyllä sitä vaakalukemaa on sentään tullut tarkkailtua. Joten aivan lekkeriksi en ole hommaa heittänyt.

Koko elämä heitti kärrynpyörää, kun pikkuneiti sairastui. Painonpudotus oli tuolloin ehkä viimeinen asia, jota jaksoin miettiä. Tai kyllä se mielessä kävi, mutta tekoihin saakka ajatus ei oikein jaksanut kantaa. Koitin kyllä edes jossakin määrin pitää kiinni siitä ajatuksesta, että yritän pitää painoni paikoillaan, eli etten ottaisi niitä muutamaa menetettyä kiloa takaisin.

Toisaalta aika monta kertaa oli niitäkin päiviä, kun olin sitä mieltä, että "lapseni on sairas, joten mulla on oikeus syödä herkkuja niin paljon kuin haluan, jos se edes hitusen helpottaa oloani". Onneksi melko pian kuitenkin huomasin, että ei se helpota. Vaan ehkä jopa päinvastoin. Pohdin asiaa niin, että jos en herkuttele, olen sairaan lapsen äiti. Jos herkuttelen, olen sairaan lapsen LIHAVA äiti. Tällä "mantralla" sain pidettyä herkuttelut kohtuu hyvin aisoissa.

 En ole vieläkään siinä pisteessä, että jaksaisin keskittyä painonpudotukseen ja painonhallintaan. Nyt vain lähinnä olen. Hengitän. Olimme jo hyvää vauhtia palaamassa tuttuihin arkikuvioihin, kunnes tytön vointi otti taas kerran, aivan yllättäen takapakkia. Samalla myös minä putosin polvilleni. Tuli seinä vastaan. Yli en pysty kiipeämään, ali en jaksa reittiä kaivaa, eikä siitä läpikään pääse, vaikka sitä kuinka potkisi. Tosin enää en edes jaksa potkia. Olen voimaton. Loppu.

Koitan syödä edes jokseenkin terveellisesti. On päiviä, kun pitää ihan kunnolla pinnistää, että saan syötyä edes jotakin. Ja päiviä, jolloin käsi käy jääkaapilla aivan liian usein. Koska stressiä on jo aivan riittämiin, en jaksa ottaa tästä nyt yhtä stressattavaa asiaa lisää, vaan annan tilanteen liukua itsestään ja koitan ohjailla sitä sen, minkä pystyn ja jaksan.

Vaakalukema on hieman laskenut. 7 kilon tavoitteesta on nyt takana rapiat 4 kg. Ihan kiva, mutta siinä se sitten onkin. Läskit tuntuvat nyt niin mitättömän pieneltä asialta. Juuri nyt ei ole väliä, onko kropassa läskiä paljon vai vähän. Koitan kuitenkin pitää mielessä sen, että tätä läski-asiaa kannattaa koittaa pohtia pitkällä tähtäimellä. Vaikka juuri tänään on aivan sama, näyttääkö vaakalukema 50 kg vai 150 kg, tulee kuitenkin vielä päivä, jolloin sillä on väliä. Päivä, jolloin on helpompaa.

Sitä odotellessa.