Nyt ollaan jo yli puolivälin.
Kun lähestyttiin tammikuun loppua, "kiroilin" mielessäni sitä, että miksi ihmeessä päädyin peräti 100 päivää kestävään projektiin, kun kuukausi olisi ollut aivan riittävän pitkä aika olla erossa kaikista herkuista. Ja eritoten leivästä.
Seuraava etappi oli 50 päivää ja kun se lähestyi, kävin jälleen mielessäni läpi samaa asiaa. Eikö se 50 päivää olisi ollut aivan riittävä. Se 100 päivää kun on ihan älyttömän pitkä aika. Lähes kolmasosa vuodesta!
Onko se oikeasti sitten niin pitkä aika? On ja ei.
Kun mietin aikaa taaksepäin, niin paljon on elämässä sattunut ja tapahtunut tänä aikana. Mutta ei se herkuttomuus tai leivättömyys sieltä kyllä ylös nouse sellaisena asiana, että sen olisin kokenut jotenkin erityisen pitkänä aikana näiden 53:n päivän osalta. Onhan se pitkä aika, mutta on se sitten kyllä toisaalta melko lyhyt aika. En ajattele (ainakaan tällä hetkellä), että edessä on VIELÄ 47 pitkää päivää...vaan pikemminkin niin, että se 53 päivää sujui kyllä melko nopeasti, edessä on enää 47 päivää, eli ihan kohta on 100 päivää täynnä.
Mitä sitten sen jälkeen, kun se tavoite, eli 100 päivää on ihan oikeasti täynnä?
En tiedä. Sitä pitää pohtia.
Kävin aamusta vaa-alla ja painoni oli 70,9 kg. Eli -1,8 kg sitten viime lauantain. Näillä näkymin saavutan normaalipainon (jonne on matkaa 4,1 kg verran) maaliskuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen aion vielä pudottaa 4,8 kg. Minimissään. Lopullista tavoitetta en osaa vielä sanoa...se saattaa olla sen 62 kg, johon kovasti tähtään. Tai sitten karistan vielä muutaman kilon pois. Aika näyttää.
100 päivää tulee täyteen 10.4. Koska en ole tuolloin vielä tavoitteessani (tosin se ei ole missään kohtaa ollut edes tarkoituksena), on matkaa jatkettava edelleen. Mutta matkaan tulee jatkossa mukaan myös leipä. Ja ne herkutkin. Mutta hillitysti ja hallitusti.
Aion sopia itseni kanssa jonkun määrän, jonka sisällä pysyn. Esim. yksi leipä päivää kohden. Herkut eivät tule enää kuulumaan jokapäiväiseen elämääni, vaan niitäkin syön rajoitetusti. En ole vielä pohtinut tarkasti miten jatkossa etenen, mutta kunhan se 100 päivää alkaa lähestymään, on tuokin asia pohdittava läpi.
Ruokahaluni on huono. Oikeastaan todella huono. Ei tee mieli syödä edes herkkuja! Kaapista löytyy keksiä, karkkia, suklaata ja viinereitä. Mutta ne saa mun puolestani ollakin siellä kaapissa. Tai muut voi syödä ne. Ei tee mieli.
Jotenkin tuntuu kovasti ristiriitaiselta. Laihdutan, mutta ei tämä kyllä laihduttamiselta tunnu. Normaalisti laihduttamiseen liittyy vahvoja mielitekoja, mutta nyt niitä ei ole. Ennemminkin ne mieliteot liittyvät siihen, että tekee mieli olla syömättä.
En todellakaan aio kuitenkaan näännyttää itseäni nälkään. Se kun ei ole tarkoitukseni. Koska ruoan syöminen on niin haastavaa, aion hakea ensi viikolla apteekista ateriakorvikejuomia. Siis sellaisia, jotka OIKEASTI käy ateriakorvikkeena (esim. Nutridrink) esim. silloin, jos henkilö ei pysty syömään mitään kiinteää esim. sairauden vuoksi. Kävin jo ostamassa pussin Dietmxiä, jota olen ateriankorvikkeena käyttänyt. Mutta tuo Nutridrink lienee parempaa, koska se on oikeasti siihen tarkoitukseen tehtykin.
Paino on pudonnut nyt reilut 11 kg. Viime keskiviikkona meni 10 kg rajapyykki rikki ja palkinnoksi itselleni kävin ottamassa ripsipidennykset. Kyllä on ihana olo...heti aamusta näytän siltä, kuin olisin jo pidempäänkin istunut peilin edessä ehostamassa itseäni. Myös vaatekaappi on käynyt muodonmuutosta läpi. Olen pistänyt pois vanhaa, tarpeetonta ja liian isoa ja hankkinut tilalle uutta ja sopivaa. Tänään lösyin parit uudet farkut (oikeasti vanhat) kaapinperältä...mutta nyt saattaakin olla käynyt niin, että ne saattaa olla jo liian suuret. En jaksanut alkaa sovittelemaan enää tänään, mutta huomenna testaan, että sainko parit uudet farkut, vai menevätkö suoraan eteenpäin. Jos ne ovat liian isot, niin ei niillä enää käyttöä ole. Koskaan.