torstai 27. helmikuuta 2014

Uutta vaatetta äidille (ja vähän muillekin)

Samalla linjalla jatkan edelleen, eli tavoitteenani on toki täydentää lasten, mutta myös omaa vaatekaappiani. Tai jos nyt ihan totta puhutaan, niin mulla ei ole enää vaatekaappia, vaan mulla on vaatehuone <3

Tein viikonloppuna vähän järjestelyjä vaatteiden säilytyksen suhteen, koska kävipä sitten niin, etten tiennyt enää lainkaan, että minkälaisia vaatteita omistan. Nyt tiedän, koska lähes kaikki paidat ja tunikat roikkuu henkarilla, josta niitä on helppo "plarata" läpi. Ei tarvitse siis enää tonkia ja penkoa kaappia läpi. 
 
Pikkutyttöjen reilut kaksi metriä pitkä mekkorivistö sai väistyä äidin vaatteiden tieltä, jotta sain vaatehuoneen pitkän henkaritangon käyttööni. Mutta koska mekotkin tankotilaa vaativat, rakensin vaatehuoneeseen pari pienempää tankoa, jonne pikkutyttöjen mekot sijoitettiin. Muutama pikku fiksaus pitää vielä tehdä, mutta sen jälkeen voin laittaa teille ennen- ja jälkeen kuvia esille. Joten "vaatehuonepostaus" luvassa ensi viikolla :)
 
Mutta nyt viimeisimpiä kirppislöytöjä...

Reimatec toppahanskat 3€

 H&M takki 68 cm 6€

 Lindex housut 74 cm 1,80€

 Lindex housut 74 cm 2€

 Caprit 74 cm 3€

 H&M neuletakki 110/116 cm 2€

Alla olevien vaatteiden merkkejä en muista ja vaatteet on jo pesun jäljiltä viikattu kaappiin...ovat kuitenkin ihan sitä perus Vila, Lindex, H&M-linjaa, mitä aiemminkin :)

 3€

 1,40€

 2€

 2€

 3€

 1,80€

3€
 
 4€

 Kirjat 2€/kpl

 2€

 ...oiskohan ollut 2€..tai korkeintaan 3€.

Tapettirulla 2€

Erisanin ihonhoito-tuotteet

Olin mukana Hopottajien uudessa kampanjassa, jossa oli tarkoitus tutustua Erisanin ihonhoitotuotteisiin. 

Testattavat tuotteet olivat Erisan Kosteuttava Kuorintavoide, sekä Erisan Uudistava Silmänympärysvoide. Omiin ihonhoitorutiineihini kuuluu sekä kuorintavoiteen, että silmänympärysvoiteen käyttö toisen tuotevalmistajan tuotteilla, joten tähän kampanjaan oli mukava lähteä. Lähdin suurella mielenkiinnolla kokeilemaan, että kannattaako jo hyviksi todettuja tuotteita vaihtaa vielä parempiin? Vai tulisinko jatkossakin käyttämään niitä samoja tuotteita, joita olen käyttänyt jo pitkään.



Erisanin ihonhoitotuotteet ovat pakkauksen mukaan hajusteettomia. Itse suosin lähes poikkeuksetta hajustettuja tuotteita, koska olen "nenäihminen" ja rakastan hyviä tuoksuja. Sain kuitenkin huomata, että hajusteeton ei ole synonyymi hajuttomalle, vaikka alkuun niin luulinkin. 

Silmänympärysvoide ei kyllä mielestäni tuoksunut yhtikäs millekään, mutta kuorintavoiteessa oli oma tuoksunsa. En oikein osaa kuvailla tuota tuoksua. Se ei missään nimessä ollut paha, mutta ei erityisen hyväkään. En jättäisi tuotetta ostamatta sen tuoksun vuoksi. Mutta "nenäihmisenä" en myöskään aivan ensimmäisenä valitsisi ko. tuotetta samaisesta syystä.

Kuorintavoidetta markkinoidaan seuraavanlaisella "iskulauseella":

"Hellävaraisesti kuorivat mikrorakeet poistavat kasvoilta kuollutta ihosolukkoa sekä epäpuhtauksia. Tuote sisältää panthenolia sekä glyseriiniä, jotka rauhoittavat ja kosteuttavat ihoa. Tuloksena on kirkas, puhdas ja kaunis iho. Sopii kaikille ihotyypeille, myös kuivalle ja herkälle iholle. Ei sisällä hajusteita, väriaineita eikä parabeeneja."

Saako olla eri mieltä joiltakin osin?

Mielestäni tuon markkinointilauseen ensimmäinen sana ei ole totta. 
En kokenut kuorintavoidetta hellävaraisena, vaan päinvastoin. Koin ne pienen pienet mikrorakeet itse asiassa erittäinkin terävinä ja sitä kautta epämiellyttävinä. Ihoni on sellaista hieman herkempää sorttia, eikä tuotteen sisältämät panthenoli ja glyseriini toimineen aivan toivotulla tavalla, sillä vaikka ne markkinointilauseen mukaan ihoa rauhoittavat ja kosteuttavatkin, niin ne tekivät sitä aivan liian vähän. Tuloksena ei ollut kirkas, puhdas ja kaunis iho, vaan kirkuvan punainen, puhdas ja vähemmän kaunis iho. 

Mutta jos jotain pahaa, niin jotain hyvääkin. Vaikka kuorin ihoani ko. tuotteella useamman kertaa, tuubi ei mennyt tukkeeseen. Kertaakaan. 

Kilpailevan yrityksen vastaavaa tuotetta olen joutunut rutistamaan ja puristamaan voidetta tuubista ulos silmät kierossa ja naama punaisena...päätyen lopulta käyttämään apunani saksia. Voiteen seassa olevia rakeita ei tuossa tuotteessa selvästikään ole mitoitettu tuubin suuaukon kokoon. Mutta Erisanin Kosteuttavassa Kuorintavoiteessa tilanne on tosiaan toinen. Siitä siis plussat.

Erisanin uudistava silmänympärysvoide saa kuorintavoidetta enemmän kehuja. Voide levittyy ja imeytyy helposti, eikä olo jää ns. tahmaiseksi. Kilpailevan yrityksen kohdalla silmänympäryksiini jää aina sellainen tahmainen fiilis pidemmäksikin aikaa, joten en ole ollut siihen aivan 100% tyytyväinen. Erisanin silmänympärysvoide vie siis siltä osin kyllä kirkkaan voiton. 

Toisaalta sitten taas tuntuu siltä, että kilpailevan yrityksen voide tehoaa paremmin. En väitä, että silmänympärysihoni olisi tämän kokeilun aikana muuttunut huonompaan. Mutta koska ei se parempaankaan päin ole muuttunut, en ole aivan varma siitä, että onko Erisanin Uudistava Silmänympärysvoide jatkossa se, jonka päätän ostaa. Tosin luultavasti kaupan hyllylle tulee jäämään myös se kilpailevan yrityksen "tahmaputeli". 

Silmänympärysvoidetta on vielä tuubissa jäljellä. Käytän sen loppuun ja teen ratkaisuni vasta sitten. Vielä en siis osaa varmaksi sanoa, ostanko tätä lisää. Ehkä, ehkä en. Mahdollisesti.

Ihanan selkeätä, eikö? :D

lauantai 22. helmikuuta 2014

Chef diettaa: 53 (viikkopunnitus)

Nyt ollaan jo yli puolivälin. 
 
Kun lähestyttiin tammikuun loppua, "kiroilin" mielessäni sitä, että miksi ihmeessä päädyin peräti 100 päivää kestävään projektiin, kun kuukausi olisi ollut aivan riittävän pitkä aika olla erossa kaikista herkuista. Ja eritoten leivästä.

Seuraava etappi oli 50 päivää ja kun se lähestyi, kävin jälleen mielessäni läpi samaa asiaa. Eikö se 50 päivää olisi ollut aivan riittävä. Se 100 päivää kun on ihan älyttömän pitkä aika. Lähes kolmasosa vuodesta!

Onko se oikeasti sitten niin pitkä aika? On ja ei.

Kun mietin aikaa taaksepäin, niin paljon on elämässä sattunut ja tapahtunut tänä aikana. Mutta ei se herkuttomuus tai leivättömyys sieltä kyllä ylös nouse sellaisena asiana, että sen olisin kokenut jotenkin erityisen pitkänä aikana näiden 53:n päivän osalta. Onhan se pitkä aika, mutta on se sitten kyllä toisaalta melko lyhyt aika. En ajattele (ainakaan tällä hetkellä), että edessä on VIELÄ 47 pitkää päivää...vaan pikemminkin niin, että se 53 päivää sujui kyllä melko nopeasti, edessä on enää 47 päivää, eli ihan kohta on 100 päivää täynnä.

Mitä sitten sen jälkeen, kun se tavoite, eli 100 päivää on ihan oikeasti täynnä?

En tiedä. Sitä pitää pohtia. 

Kävin aamusta vaa-alla ja painoni oli 70,9 kg. Eli -1,8 kg sitten viime lauantain. Näillä näkymin saavutan normaalipainon (jonne on matkaa 4,1 kg verran) maaliskuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen aion vielä pudottaa 4,8 kg. Minimissään. Lopullista tavoitetta en osaa vielä sanoa...se saattaa olla sen 62 kg, johon kovasti tähtään. Tai sitten karistan vielä muutaman kilon pois. Aika näyttää.

100 päivää tulee täyteen 10.4. Koska en ole tuolloin vielä tavoitteessani (tosin se ei ole missään kohtaa ollut edes tarkoituksena), on matkaa jatkettava edelleen. Mutta matkaan tulee jatkossa mukaan myös leipä. Ja ne herkutkin. Mutta hillitysti ja hallitusti. 

Aion sopia itseni kanssa jonkun määrän, jonka sisällä pysyn. Esim. yksi leipä päivää kohden. Herkut eivät tule enää kuulumaan jokapäiväiseen elämääni, vaan niitäkin syön rajoitetusti. En ole vielä pohtinut tarkasti miten jatkossa etenen, mutta kunhan se 100 päivää alkaa lähestymään, on tuokin asia pohdittava läpi.

Ruokahaluni on huono. Oikeastaan todella huono. Ei tee mieli syödä edes herkkuja! Kaapista löytyy keksiä, karkkia, suklaata ja viinereitä. Mutta ne saa mun puolestani ollakin siellä kaapissa. Tai muut voi syödä ne. Ei tee mieli.

Jotenkin tuntuu kovasti ristiriitaiselta. Laihdutan, mutta ei tämä kyllä laihduttamiselta tunnu. Normaalisti laihduttamiseen liittyy vahvoja mielitekoja, mutta nyt niitä ei ole. Ennemminkin ne mieliteot liittyvät siihen, että tekee mieli olla syömättä.

En todellakaan aio kuitenkaan näännyttää itseäni nälkään. Se kun ei ole tarkoitukseni. Koska ruoan syöminen on niin haastavaa, aion hakea ensi viikolla apteekista ateriakorvikejuomia. Siis sellaisia, jotka OIKEASTI käy ateriakorvikkeena (esim. Nutridrink) esim. silloin, jos henkilö ei pysty syömään mitään kiinteää esim. sairauden vuoksi. Kävin jo ostamassa pussin Dietmxiä, jota olen ateriankorvikkeena käyttänyt. Mutta tuo Nutridrink lienee parempaa, koska se on oikeasti siihen tarkoitukseen tehtykin.

Paino on pudonnut nyt reilut 11 kg. Viime keskiviikkona meni 10 kg rajapyykki rikki ja palkinnoksi itselleni kävin ottamassa ripsipidennykset. Kyllä on ihana olo...heti aamusta näytän siltä, kuin olisin jo pidempäänkin istunut peilin edessä ehostamassa itseäni. Myös vaatekaappi on käynyt muodonmuutosta läpi. Olen pistänyt pois vanhaa, tarpeetonta ja liian isoa ja hankkinut tilalle uutta ja sopivaa. Tänään lösyin parit uudet farkut (oikeasti vanhat) kaapinperältä...mutta nyt saattaakin olla käynyt niin, että ne saattaa olla jo liian suuret. En jaksanut alkaa sovittelemaan enää tänään, mutta huomenna testaan, että sainko parit uudet farkut, vai menevätkö suoraan eteenpäin. Jos ne ovat liian isot, niin ei niillä enää käyttöä ole. Koskaan.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tylliunelmaa pikkuprinsessoille

Pikkuprinsessamme juhlivat syntymäpäiviään tässä alkuvuodesta ja tokihan silloin täytyy olla uudet mekot...joten ei muuta, kuin ompelukone (ja vähän saumurikin) laulamaan!

Ensin tein tyllialushameet. Ideana oli se, että jos teen erilliset tyllihameet, niitä voi käyttää eri mekkojen kanssa. Hameissa on tylliä yhteensä 48 metriä, joten rypyttämistä riitti. Taisin kyllä hieman lyödä sen tyllin määrän överiksi, sillä hameista tuli melkoisen muhkeat. Mutta eipä ainakaan jää mekot liian lattuskaisiksi :D


Seuraavana oli vuorossa The mekko. Tai siis tarkemmin sanottuna The Prinsessamekko. Kaava on Mekkotehtaan Katariina pienillä muokkauksilla ja inspiraatioilla, joita on haettu Mekkotehdas-blogista.


Ja näin upeasti se mekko tanssii, kun se päällä pyörii!


Toisen tytön mekko on vielä tekemättä. Kankaat olen kyllä jo leikannut, mutta nyt pitää hieman odotella uutta inspiraatiota, sillä ei tämä ompeleminen vielä ihan samalla lailla suju, kuin tuo tanssi tuossa valokuvassa :D

Hankalaa hankkimista ja luopumista

Ei mene nyt aivan putkeen tuo "miinus 365"-projektini. Ongelmaksi on muodostunut se, etten kertakaikkisesti muista listata ylös mitä olen hankkinut...tai mistä olen luopunut. Joten ehkä on kätevintä hieman muuttaa projektin sääntöjä.

Jatkossa en enää listaa ylös hankintoja, vaan keskityn nyt siihen luopumispuoleen. Ja sen aion tehdä ISOSTI. Uusi tavoitteeni on laittaa vuoden 2014 aikana 1000 tavaraa eteenpäin. Päädyin tähän lukemaan siksi, että tämän vuoden puolella olen jo luopunut yhteensä 216:sta tavarasta...joten se alkuperäinen tavoite on liian matala. Äkkiseltään laskettuna voi tuntua siltä, että tämä nykyinenkin tavoite on liian matala, mutta pidän sitä kuitenkin aika kovana. Valtaosan luovutuista tavaroista laitoin eteenpäin kirppismyynnin kautta, enkä kuitenkaan montaa kertaa vuodessa ole nyt viime aikoina kirppispöytää pitänyt. Joten kovinkaan montaa sellaista isompaa luopumissatsia ei ole kerralla tulossa.

Joskin juuri nyt mulla on kirppispöytä vuokralla. Ensin myin pari viikkoa PikkuSiilissä, jonka jälkeen hinnoittelin vaatteet uusilla lapuilla ja vein ne sen jälkeen myyntiin KCL:ään. Sieltä en tokikaan enää ottanut pöytää vuokralle yksin, koska myytävät tuotteet alkavat hiljalleen loppumaan. Mutta kaverin kanssa pöydän vuokraus oli tässä kohtaa näppärää. Kunhan kamat kotiutuu, saan taas jokusen määrän lisää luovuttuihin. Nyt pitää vain tyytyä niihin muutamaan vaatteeseen, jotka olen viskonut roskiin sen jälkeen, kun ne ovat tulleet tiensä päähän. Luovuttujen listalle merkkaan siis 11 tavaraa lisää :)

Yhteensä 2014 aikana luovuttu: 227 kpl (tavoite 1000 kpl)

Kirppistellytkin olen. Vähän. Muutaman vaatteen pikkumiehelle ja muutaman itselleni. Taisin jo aiemmin hehkuttaa sitä, miten kivaa on taas ostaa vaatteita, kun ei enää tee mieli piiloutua säkkeihin <3

Miehellekin löysin pari paitaa, mutta ne olivat kadonneet "kuvattavat"-pinosta...taitaa löytyä jo pyykkikorista, joten jäävät tällä kertaa kuvaamatta :)

 Lindex body 74 cm 2,50€

 Lindex body 74 cm 2,50€

 Lindex neuleliivi 122 cm 2€

 Bolero 0,90€

 H&M bolero 1€

 Gina tricot toppi 0,50€

 Gina tricot paita 1,50€

 Promod paita 2,50€

 KappAhl paita 1,50€

H&M paita 2,50€

lauantai 15. helmikuuta 2014

Chef diettaa: 46 (viikkopunnitus)

Pomppasin taas aamusta vaa-alle, sillä tänään oli jälleen viikkopunnituksen aika. Vaakaan piirtyi lukema 72,7 kg, eli paino on pudonnut menneellä viikolla 1,4 kg. Kuten arvata saattaa, olen oikein hyvilläni. Periaatteessa. Tällä kertaa nimittäin hieman pienempikin lukema olisi ollut oikein hyvä juttu, koska painoni putoaa mielestäni hieman turhan nopeasti. Onhan se toisaalta toki kiva hoikistua nopeasti, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa.

Viime viikko oli vaikea. Todella vaikea. Ei tosin siksi, että olisi tehnyt herkkuja ja sitä leipää, tai edes niitä kasviksia mieli, vaan aivan päinvastaisesta syystä. Ei tehnyt mieli syödä mitään. Tilanne meni itse asiassa jo niin huonoksi, että pohdin sitäkin, josko mun pitää lopettaa tämä 100 päivää kestävä haasteeni. Ajatus oli siis se, että jos vaikka popsisin suklaavanukkaan naamaani ja saisin sitä kautta ruokahalua hieman heräteltyä. Tämän jälkeen olisin toki taas jatkanut tiukkaa linjaa, eli siihen "entiseen" en tokikaan ollut suunnitellut palaavani.

Menneellä viikolla oli siis jopa päiviä, jolloin söin vain kerran. Ja kun näitä päiviä alkoi olemaan jo kolme peräkkäin, oli tilanne jo mielestäni melko huono. Jopa vähän pelottava. Olo oli kyllä onneksi täysin loistava koko ajan, eli en tuntenut heikostuksia tms...mutta ei ihminen kuitenkaan pidemmän päälle voi syödä vain kerran päivässä, joten kyllä se tilanne vähän huolestutti.

Ruokahaluttomuuteeni oli kuitenkin selkeä syy ja siis tiesin sen, että mistä se johtui. Ja tämä tieto onneksi hieman lievitti huoltani asian suhteen. 
Olen aloittanut tovi sitten uuden lääkityksen, jonka sivuvaikutuksiin kuuluu ruokahalun heikentyminen, tai jopa koko ruokahalun menettäminen. Lääkitys on pitkäaikainen ja mikäli muihin ko. lääkkeen käyttäjiin on uskomista, tämä sivuvaikutus on tullut jäädäkseen. Pitkällä tähtäimellä se saattaa hieman lievittyä. Tai sitten ei.

Pari viimeistä päivää olen saanut syötyä hieman paremmin, joten onneksi joukkoon näemmä mahtuu myös niitä parempia päiviä. Vaakalukema kävi jo ihan hirmuisen matalalla, mutta onneksi se lähti näiden parempien päivien ansiosta nousuun. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole pudottaa painoa yli 2 kg viikossa, vaan soisin sen olevan siellä 1kg/viikko pinnassa. Saa olla hieman vähemmänkin. Tämän viikon 1,4 kg pudotus on mielestäni liikaa, sillä olen pudottanut painoani jo useamman viikon. Ensimmäisen viikon tuloksena tuo olisi oikein kiva, mutta ei enää tässä kohtaa.

En oikein nyt tiedä, että miten suhtautua ko. asiaan. Periaatteessa tilanne edelleen vähän jännittää, sillä vaikka vielä tällä hetkellä olenkin iso ja lihava, niin ensi kuussa olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä normaalipainoinen. Aion kyllä vielä podottaa painoani siellä normaalipainon sisälläkin, mutta ei sitä pudotettavaa kuitenkaan nyt enää siinä kohtaa kovinkaan montaa kiloa ole. Laihtumisen tulisi siis muutaman viikon päästä alkaa pikku hiljaa hidastumaan ja lopulta tasoittua niin, ettei paino enää laske...eikä myöskään nouse.

Käyn kerran viikossa sairaalassa punnituksessa (lääkitykseni vuoksi), joten painoni tilannetta seurataan tarkasti. Viime punnituksen tulos oli peräti -2,2 kg, mutta olen onneksi saanut painon sen jälkeen nousuun. Kyllä se sieltä sitten taas laskuun lähti, mutta se pieni nousu teki tosiaan siinä mielessä hyvää, että nyt viikkopunnitustulos on tosiaan sen -1,4 kg...muutoin se olisi ollut yli 2 kg. Ei hyvä.

Hassua, että yritän nostaa painoani samalla, kun tarkoitukseni on sitä siis kuitenkin laskea. Mutta näin se nyt vaan näyttä tässä kohtaa menevän. On mullakin ongelma, en voi muuta sanoa :D

Käytiin vauvan kanssa 5kk neuvolassa ja neuvolantäti sanoi, että olen kaventunut kasvoistani. Itsekin olen kasvojeni kaventumisen huomannut, mutta kyllä se maha edelleen on SE kohta, josta sen itse parhaiten huomaan. Nyt tosin huomaan kaventuneeni myös lantiosta, eli kaipa sitä alkaa akka menemään kasaan vähän joka suunnasta. Kyllähän sitä läskiä ja löysää vielä löytyy kaikkialta, mutta kieltämättä nyt jo nousee vieno hymy korville, kun kävelen peilin ohi. Välillä sitä peilikuvaa on pakko jäädä hetkeksi tuijottamaan...ja tällä kertaa siis positiivisin fiiliksin.
Ennen sitä kuvaa tuli katsottua siten, että samalla kysyi mielessään kysymyksen "Miksi?". Miksi sitä oli tullut päästettyä itsestä siihen kuntoon, vaikka se oma peilikuva lähinnä oksetti. Nykyään mielessä pyörii lähinnä "Jes!". Ei se kuva tosiaan vielä sieltä näytä miltä sen näyttävän toivon, mutta hurjasti parempaan päin ollaan jo menossa. Ja kesää kohti sieltä läskien alka kuoriutuu hoikempi olemus. Sitten on hyvä.

Menetettyjä kiloja on nyt takana 9,3 kg verran. Ensi viikolla menee -10 kg raja rikki, joten olen mielestäni ansainnut palkinnon. -10 kg palkintoni itselleni on ripsipidennys, jonka hankkimisesta olen haaveillut jo pitkään. Ei vaan sitten kuitenkaan tehnyt mieli ripsiä aiemmin ottaa, koska eipä ne isosta, rumasta ja lihavasta naisesta muuta tee, kuin pitkäripsisen, ison, ruman ja lihavan naisen. Mutta nyt alkaa tilanne olemaan siis jo toinen. Kasvot ovat jo kaventuneet, joten nyt niitä kasvoja taas ehkä kehtaa korostaa ja tuoda enemmän esiin? :)

Aika on jo ensi viikolle varattuna, joten saattaapi olla, että ensi viikolla tuijotan peiliin entistäkin tiiviimmin. Tällä kertaa en niinkään katso sitä vartaloa, vaan niitä upeita ripsiäni <3

Ja ei kun suunnittelemaan, että mikä onkaan palkintoni, kun vaakaan pärähtää - 20 kg...vai pitäisiköhän sitä palkita itsensä jo -15 kg kohdalla ;)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Paidan tuunaaminen silitysarkkien avulla

Jokunen aika sitten ostin kirppikseltä harmaan hupparin pikkumiehelle. Yksivärinen huppari ei ole järin kiva ja kaunis, mutta koska se oli edullinen (maksoi muistaakseni 1€, ellei peräti 0,50€), niin päätin ostaa sen...ja tuunata mieleiseksi.

Edellisessä postauksessa näitte esikoiselleni ostetun, niin ikään harmaan hupparin. Joka oli aivan yhtä pliisu, kun pikkumiehenkin paita. Tämänkin ostin sillä idealla, että tehdään siihen itse pientä piristystä. Ja niin tein :)

Maltillisesti näin alkuun, koska vasta tutustun silitysarkkien ihmeelliseen maailmaan. Tosin kovasti tykästyin, joten tulen hyödyntämään silitysarkkeja varmasti jatkossakin. Josko sitä vaikka keksisi vielä jotain luovempaakin? Mutta tästä oli hyvä aloittaa :)


Ennen:


Jälkeen:



Ennen: 

Jälkeen:


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pöytäliina? Verho? Pöytäverholiina?

Ostin pöytäliinan. Tosin epäilen vahvasti, että oikeasti ostin verhon, jonka hintalapussa vain luki "pöytäliina". Kun ei tuo jotenkaan oikein pöytäliinan oloinen ole. Ennemminkin verhon oloinen. Verhoksi sen meille hankin (olkoot sen alkuperäinen käyttötarkoitus mikä tahansa), koska en halua peittää kaunista pöytääni. Vaikka nyt kuvausta varten niin teinkin :)

 Finlaysson "pöytäverholiina" 3,50€

 H&M body 75 cm 1,90€

 Lindex neuletakki 74 cm 2€

Lindex body 80 cm 1€
 
 H&M villatakki 80 cm 1,50€

 H&M neuletakki 80 cm 2€

 Zara farkkutakki 82 cm 4€

 Lindex haalari 98/104 cm 1€

 H&M paita 122/128 cm 1€

 Lindex bolero 146/152 cm 2€

 H&M huppari 152 cm 1€

 H&M neuletakki 2€

 Tapettirulla 2€

 Autot yht. 1,50€

Työkalut 3€...nämä sujahtaa pikkumiehen pukinkonttiin :)