Pomppasin taas aamusta vaa-alle, sillä tänään oli jälleen viikkopunnituksen aika. Vaakaan piirtyi lukema 72,7 kg, eli paino on pudonnut menneellä viikolla 1,4 kg. Kuten arvata saattaa, olen oikein hyvilläni. Periaatteessa. Tällä kertaa nimittäin hieman pienempikin lukema olisi ollut oikein hyvä juttu, koska painoni putoaa mielestäni hieman turhan nopeasti. Onhan se toisaalta toki kiva hoikistua nopeasti, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa.
Viime viikko oli vaikea. Todella vaikea. Ei tosin siksi, että olisi tehnyt herkkuja ja sitä leipää, tai edes niitä kasviksia mieli, vaan aivan päinvastaisesta syystä. Ei tehnyt mieli syödä mitään. Tilanne meni itse asiassa jo niin huonoksi, että pohdin sitäkin, josko mun pitää lopettaa tämä 100 päivää kestävä haasteeni. Ajatus oli siis se, että jos vaikka popsisin suklaavanukkaan naamaani ja saisin sitä kautta ruokahalua hieman heräteltyä. Tämän jälkeen olisin toki taas jatkanut tiukkaa linjaa, eli siihen "entiseen" en tokikaan ollut suunnitellut palaavani.
Menneellä viikolla oli siis jopa päiviä, jolloin söin vain kerran. Ja kun näitä päiviä alkoi olemaan jo kolme peräkkäin, oli tilanne jo mielestäni melko huono. Jopa vähän pelottava. Olo oli kyllä onneksi täysin loistava koko ajan, eli en tuntenut heikostuksia tms...mutta ei ihminen kuitenkaan pidemmän päälle voi syödä vain kerran päivässä, joten kyllä se tilanne vähän huolestutti.
Ruokahaluttomuuteeni oli kuitenkin selkeä syy ja siis tiesin sen, että mistä se johtui. Ja tämä tieto onneksi hieman lievitti huoltani asian suhteen.
Olen aloittanut tovi sitten uuden lääkityksen, jonka sivuvaikutuksiin kuuluu ruokahalun heikentyminen, tai jopa koko ruokahalun menettäminen. Lääkitys on pitkäaikainen ja mikäli muihin ko. lääkkeen käyttäjiin on uskomista, tämä sivuvaikutus on tullut jäädäkseen. Pitkällä tähtäimellä se saattaa hieman lievittyä. Tai sitten ei.
Pari viimeistä päivää olen saanut syötyä hieman paremmin, joten onneksi joukkoon näemmä mahtuu myös niitä parempia päiviä. Vaakalukema kävi jo ihan hirmuisen matalalla, mutta onneksi se lähti näiden parempien päivien ansiosta nousuun. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole pudottaa painoa yli 2 kg viikossa, vaan soisin sen olevan siellä 1kg/viikko pinnassa. Saa olla hieman vähemmänkin. Tämän viikon 1,4 kg pudotus on mielestäni liikaa, sillä olen pudottanut painoani jo useamman viikon. Ensimmäisen viikon tuloksena tuo olisi oikein kiva, mutta ei enää tässä kohtaa.
Pari viimeistä päivää olen saanut syötyä hieman paremmin, joten onneksi joukkoon näemmä mahtuu myös niitä parempia päiviä. Vaakalukema kävi jo ihan hirmuisen matalalla, mutta onneksi se lähti näiden parempien päivien ansiosta nousuun. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole pudottaa painoa yli 2 kg viikossa, vaan soisin sen olevan siellä 1kg/viikko pinnassa. Saa olla hieman vähemmänkin. Tämän viikon 1,4 kg pudotus on mielestäni liikaa, sillä olen pudottanut painoani jo useamman viikon. Ensimmäisen viikon tuloksena tuo olisi oikein kiva, mutta ei enää tässä kohtaa.
En oikein nyt tiedä, että miten suhtautua ko. asiaan. Periaatteessa tilanne edelleen vähän jännittää, sillä vaikka vielä tällä hetkellä olenkin iso ja lihava, niin ensi kuussa olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä normaalipainoinen. Aion kyllä vielä podottaa painoani siellä normaalipainon sisälläkin, mutta ei sitä pudotettavaa kuitenkaan nyt enää siinä kohtaa kovinkaan montaa kiloa ole. Laihtumisen tulisi siis muutaman viikon päästä alkaa pikku hiljaa hidastumaan ja lopulta tasoittua niin, ettei paino enää laske...eikä myöskään nouse.
Käyn kerran viikossa sairaalassa punnituksessa (lääkitykseni vuoksi), joten painoni tilannetta seurataan tarkasti. Viime punnituksen tulos oli peräti -2,2 kg, mutta olen onneksi saanut painon sen jälkeen nousuun. Kyllä se sieltä sitten taas laskuun lähti, mutta se pieni nousu teki tosiaan siinä mielessä hyvää, että nyt viikkopunnitustulos on tosiaan sen -1,4 kg...muutoin se olisi ollut yli 2 kg. Ei hyvä.
Hassua, että yritän nostaa painoani samalla, kun tarkoitukseni on sitä siis kuitenkin laskea. Mutta näin se nyt vaan näyttä tässä kohtaa menevän. On mullakin ongelma, en voi muuta sanoa :D
Käytiin vauvan kanssa 5kk neuvolassa ja neuvolantäti sanoi, että olen kaventunut kasvoistani. Itsekin olen kasvojeni kaventumisen huomannut, mutta kyllä se maha edelleen on SE kohta, josta sen itse parhaiten huomaan. Nyt tosin huomaan kaventuneeni myös lantiosta, eli kaipa sitä alkaa akka menemään kasaan vähän joka suunnasta. Kyllähän sitä läskiä ja löysää vielä löytyy kaikkialta, mutta kieltämättä nyt jo nousee vieno hymy korville, kun kävelen peilin ohi. Välillä sitä peilikuvaa on pakko jäädä hetkeksi tuijottamaan...ja tällä kertaa siis positiivisin fiiliksin.
Ennen sitä kuvaa tuli katsottua siten, että samalla kysyi mielessään kysymyksen "Miksi?". Miksi sitä oli tullut päästettyä itsestä siihen kuntoon, vaikka se oma peilikuva lähinnä oksetti. Nykyään mielessä pyörii lähinnä "Jes!". Ei se kuva tosiaan vielä sieltä näytä miltä sen näyttävän toivon, mutta hurjasti parempaan päin ollaan jo menossa. Ja kesää kohti sieltä läskien alka kuoriutuu hoikempi olemus. Sitten on hyvä.
Menetettyjä kiloja on nyt takana 9,3 kg verran. Ensi viikolla menee -10 kg raja rikki, joten olen mielestäni ansainnut palkinnon. -10 kg palkintoni itselleni on ripsipidennys, jonka hankkimisesta olen haaveillut jo pitkään. Ei vaan sitten kuitenkaan tehnyt mieli ripsiä aiemmin ottaa, koska eipä ne isosta, rumasta ja lihavasta naisesta muuta tee, kuin pitkäripsisen, ison, ruman ja lihavan naisen. Mutta nyt alkaa tilanne olemaan siis jo toinen. Kasvot ovat jo kaventuneet, joten nyt niitä kasvoja taas ehkä kehtaa korostaa ja tuoda enemmän esiin? :)
Aika on jo ensi viikolle varattuna, joten saattaapi olla, että ensi viikolla tuijotan peiliin entistäkin tiiviimmin. Tällä kertaa en niinkään katso sitä vartaloa, vaan niitä upeita ripsiäni <3
Ja ei kun suunnittelemaan, että mikä onkaan palkintoni, kun vaakaan pärähtää - 20 kg...vai pitäisiköhän sitä palkita itsensä jo -15 kg kohdalla ;)
Käyn kerran viikossa sairaalassa punnituksessa (lääkitykseni vuoksi), joten painoni tilannetta seurataan tarkasti. Viime punnituksen tulos oli peräti -2,2 kg, mutta olen onneksi saanut painon sen jälkeen nousuun. Kyllä se sieltä sitten taas laskuun lähti, mutta se pieni nousu teki tosiaan siinä mielessä hyvää, että nyt viikkopunnitustulos on tosiaan sen -1,4 kg...muutoin se olisi ollut yli 2 kg. Ei hyvä.
Hassua, että yritän nostaa painoani samalla, kun tarkoitukseni on sitä siis kuitenkin laskea. Mutta näin se nyt vaan näyttä tässä kohtaa menevän. On mullakin ongelma, en voi muuta sanoa :D
Käytiin vauvan kanssa 5kk neuvolassa ja neuvolantäti sanoi, että olen kaventunut kasvoistani. Itsekin olen kasvojeni kaventumisen huomannut, mutta kyllä se maha edelleen on SE kohta, josta sen itse parhaiten huomaan. Nyt tosin huomaan kaventuneeni myös lantiosta, eli kaipa sitä alkaa akka menemään kasaan vähän joka suunnasta. Kyllähän sitä läskiä ja löysää vielä löytyy kaikkialta, mutta kieltämättä nyt jo nousee vieno hymy korville, kun kävelen peilin ohi. Välillä sitä peilikuvaa on pakko jäädä hetkeksi tuijottamaan...ja tällä kertaa siis positiivisin fiiliksin.
Ennen sitä kuvaa tuli katsottua siten, että samalla kysyi mielessään kysymyksen "Miksi?". Miksi sitä oli tullut päästettyä itsestä siihen kuntoon, vaikka se oma peilikuva lähinnä oksetti. Nykyään mielessä pyörii lähinnä "Jes!". Ei se kuva tosiaan vielä sieltä näytä miltä sen näyttävän toivon, mutta hurjasti parempaan päin ollaan jo menossa. Ja kesää kohti sieltä läskien alka kuoriutuu hoikempi olemus. Sitten on hyvä.
Menetettyjä kiloja on nyt takana 9,3 kg verran. Ensi viikolla menee -10 kg raja rikki, joten olen mielestäni ansainnut palkinnon. -10 kg palkintoni itselleni on ripsipidennys, jonka hankkimisesta olen haaveillut jo pitkään. Ei vaan sitten kuitenkaan tehnyt mieli ripsiä aiemmin ottaa, koska eipä ne isosta, rumasta ja lihavasta naisesta muuta tee, kuin pitkäripsisen, ison, ruman ja lihavan naisen. Mutta nyt alkaa tilanne olemaan siis jo toinen. Kasvot ovat jo kaventuneet, joten nyt niitä kasvoja taas ehkä kehtaa korostaa ja tuoda enemmän esiin? :)
Aika on jo ensi viikolle varattuna, joten saattaapi olla, että ensi viikolla tuijotan peiliin entistäkin tiiviimmin. Tällä kertaa en niinkään katso sitä vartaloa, vaan niitä upeita ripsiäni <3
Ja ei kun suunnittelemaan, että mikä onkaan palkintoni, kun vaakaan pärähtää - 20 kg...vai pitäisiköhän sitä palkita itsensä jo -15 kg kohdalla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti