Kestovaippojen tuunailua

Olen ostellut Imse Vimse flanelletteja kirppikseltä ison pinon, koska ne ovat vastasyntyneen käytössä melko käteviä...kunhan niihin tuunaa jonkinlaisen kiinnitys-systeemin.

Kakkosen ollessa vauva, ompelin hänen flanelletteihinsa nauhakiinnityksen. Ihan kätevä sekin, mutta tällä kertaa halusin päästä helpommalla. Ja koska kaapista löytyi pussillinen ylimääräisiä KAM-neppejä, päätin laittaa vaippoihin nepparit. Ehkä joku näppärä ihminen käyttää näitä vaippoja ilman kiinnitystäkin, mutta itse tosiaan olen kokenut sen kätevämmäksi, jos vaippaa ei tarvitse koittaa samaan aikaan pitää "kasassa", kun sen päälle asettelee kuorivaipan :)

Mallasin ensin yhtä vaippaa pojan päälle ja sitä kautta sain vähän osviittaa siihen, että mihin kohtaan nepparit tulisi sijoittaa. Kun poika tuosta vähän kasvaa, voin lisätä vaipan takaosaan lisää neppejä, jonka jälkeen vaippaa voi käyttää isommilla säädöillä. Näin alkuun kuitenkin laitoin vain yhdet nepparit, sillä en tiedä miten pitkään näiden vaippojen imukyky tulee riittämään. Mutta sen sitten aika näyttää :)

Tytöille tein taas ponnareita. Muutama sujautettiin kirjekuoreen ja lähetettiin ne eräälle tärkeälle pikkutytölle postitse :)

Huomenna olisi sitten taas luvassa kirppistelyä, kun MLL-kirppis saapuu Naantaliin. Ja parin viikon päästä MLL-kirppis saapuu Raisioon, jonne aion myös suunnata. Voi tätä MLL-kirppisten juhlaa :D

Kassillinen vaatetta kirppikseltä

Tuli käytyä pitkästä aikaa PikkuSiilissä. Vauva jäi iskän kanssa kotiin ja isompi pikkutytöistä lähti äidin mukaan kirppistelemään. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin leikkimään, sillä PikkuSiilin leikkinurkkaus on likan mielestä ihan POP :D

Kirppikselle oli tullut ihan hirmuinen määrä uusia myyjiä, sillä tuntui siltä, että muutamia "vakiomyyjälooseja" lukuunottamatta lähes kaikissa looseissa oli myynnissä tavaraa, jota en ollut siellä ennen nähnyt. Ja osuin sikälikin paikalle oikein hyvään aikaan, että eräästä loosista ostin vaatetta vähän enempikin :)

 Uudet nahkatossut 2€

 Småfolk housut 56 cm 3€

 Lindex body 62 cm 2€

 Lindex body 74 cm 4€

 Töppöset ja rukkaset 4€

 Me&I housut 86/92 cm 2€

 Lindex jumpsuit 98/104cm 5€

 Me&I tunika 98/104 cm 5€

 Hello Kitty tunika 98/104 cm 1,50€

 H&M neule 98/104 cm 2€

 Hello Kitty-paita 104 cm 2€

 Hello Kitty-paita 104 cm 1€

 Hello Kitty-paita 104 cm 1€

 Lindex toppi 104 cm 0,50€

  Disney paita 110 cm 2€

  Disney paita 110 cm 2€

 Disney paita 110 cm 2€

H&M Trenssi koko 128cm 5€

 

 Myllymuksut AIO, uusi 0,50€

 Uusi kirja 3€

(pukinkonttiin)

 Kirjat 0,70€ ja 2,50€ (uusi)

 Brio helistin 0,50€

 Tuttipullot 2,90€

 

Saimme TYKS:istä mukaamme kasan tuttipulloja, sillä rintapumpun kanssa käytettyjä tuttipulloja ei pystynyt sairaalan sterilointilaitteessa steriloimaan, vaan ne menivät käytön jälkeen roskiin, ellei niitä siis ottanut sieltä mukaansa. 

Pulloissa oli korkit, ne kestivät pakastamista, mikrotusta ja astianpesukonetta, joten tottahan toki ne mukaani otin. Hulluahan se olisi heittää pullot yhden käyttökerran jälkeen roskiin. Alkuun ne toimisivat meillä tuttipulloina (ei kovinkaan pitkään, sillä niiden vetoisuus on vain 130 ml) ja sen jälkeen niissä voisi laittaa vaikka pikkutytöille mehua kerhoon mukaan, tai sitten niissä voi vaikka pakastaa itse tehtyä marhamehua. Tämä oli siis suunnitelmani.

 

Suunnitelmassa oli vain yksi mutta. Pulloissa ei ollut sitä "rinkulaa", joka kiinnittää tuttiosan pulloon. Eikä niitä myydä kaupassakaan uusina. Onneksi on kirppikset! Ostin sieltä kasan käytettyjä pulloja, joista sain pulloihini ne rinkulat. Näille pulloille en käyttötarkoitusta keksinyt, joten ne menivät roskiin. Nämä pullot ovat kovia ja kirkkaita, eli todennäköisesti niitä, joissa on BPA:ta, joten sikäli en tuntenut pistoa sydämessäni, vaikka nämä pullot roskiin lensivätkin. Ja pullojen kunnosta päätellen niillä kuitenkin jo oltiin lapsi(a) ruokittu, joten eivät sentään yhden käyttökerran jälkeen roskiin päätyneet.

13 päivä perjantai...

...oli meidän perheessä onnen päivä <3

14. päivä lauantai oli uninen päivä.

 

15. päivä sunnuntai pitää käyttää voimien keräämiseen.

Näinä päivinä on äiti koittanut olla tehokas. Synnytyssalissa aloitettu kaulahuivi alkaa olemaan jo lähes puolessa välissä. Tiedä vaikka sen saisi vielä täällä laitoksella ollessa valmiiksi saakka?!

Oi tätä onnea. Itku pääsee <3

Lilaa lapsille

Tämän syksyn ja talven ehdoton väri meidän perheessämme on lila. Oikeastaan tämä "lilavillitys" alkoi jo vuosi sitten, mutta nyt se on saavuttamassa huippunsa. Lilaa löytyy lastemme ulkovaatteista niin syksyllä, kuin tulevana talvenakin. Asusteita ei lilan värisenä juurikaan kaapeista löydy ja koska mieluisia ei kaupoissa ole näkynyt, niin päätin tehdä niitä sitten itse :)

Keskimmäiselle on hankittuna lila toppapuku, jossa on valkoisia tähtiä, joten mikä sopisikaan pukuun paremmin, kuin lila kaulahuivi kera tähtien. Kuopuksen toppapuku on niin ikään lila, mutta siinä on palloja...pallot eivät ehkä ole kuitenkaan sitä, mitä kaulahuiviin halusin, joten annoin kuopuksen itse päättää, minkä kuvan hän huiviinsa halusi. Oikeasti tiesin jo vastauksen...se oli sydän. Joten niinpä hänen huiviinsa sitten tuli sydämet.

Ja koska mä epäonnistun lähes aina, niin tälläkin kertaa meni muutama juttu pieleen. Ei nyt ihan järettömän pahasti, mutta kyllähän se taas harmittaa, ettei lopputuloksesta tullut aivan sellaista, kuin mitä olin suunnitellut. Tähtikaulahuiviin ompelin "MADE BY MOM"-lapun väärinpäin ja sydänhuiviin onnistuin applikoimaan toisen sydämen kaulahuivin väärälle puolelle. Höh. 

Tähtihuivin sain kuitenkin "pelastettua" kääntämällä lapun huivin etupuolelle samalla, kun ompelin huivin reunat suoraompeleella. Sydänhuivin eteen ei valitettavasti ollut mitään tehtävissä. Mutta ehkei se niin käytössä näy, sillä huivi kuitenkin heiluu villisti, kun kuopus juoksentelee pulkkamäessä?!

Muutama viikko sitten löysin Jätti-Rätistä kivaa, lila-valkoraidallista kangasta, johon heti tykästyin. Ajattelin tehdä siitä pikkutytöille paidat ja vauvalle jumpsuitin. Ostin kangasta 2 metriä, sillä ajattelin sen riittävän. Toivottavasti.

Kangasta käsissäni pyöritellessäni äkkäsin, että tämä kangas olisi täydellinen pipokankaaksi, sillä jo viime vuonna hankitut lilat kukkatakit olivat edelleen sopivia pipoja vailla. Niinpä hain tätä kangasta pipojen verran lisää ja ryhdyin ompelupuuhiin.

Pikkutytöille valmistui ruttupipot, joihin olen kovasti tykästynyt. Kaapissa on vielä muutamaa muutakin kangasta pipojen verran...olen vaan hieman laiska langoittamaan koneita uudelleen, joten niiden valmistuminen kestää vielä tovin. Jos vaikka seuraavaksi saisi ne paidat ja jumpsuitit tehtyä, kun koneet on valmiiksi langoitettu lilalla? Sen jälkeen voisi taas palata pipojen pariin :)

Kangasta jäi tuosta pipoja varten varatusta palasta yli, joten ajattelin tehdä myös vauvalle lilan pipon. 

Otin malliksi Kimperin neliöpipon, jonka mukaan leikkasin pipokankaan. Ompelin saumurilla toisen reunan kiinni ja vasta tämän jälkeen huomasin, että piposta oli tulossa tuplakorkea!!! Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen...kankaat vain keskeltä katki, jolloin pipo oli taas oikean korkuinen...ja ylijäämäpalasta sain itse asiassa tehtyä toisenkin pipon, jonka päätin tehdä lastemme tammikuussa syntyvälle serkulle :)

 

Pipokankaasta jäi vielä muutama suiro, joista valmistin pienet tumput. Melko tarkasti tuli se kangas siis käytettyä :D

Arjen helpotusta pyykkihuoltoon

Pari viikkoa sitten pyykinpesukoneemme hajosi ja ostimme tilalle uuden. Vanha kone veti sisäänsä pyykkiä 6 kg kerrallaan ja ajoittain tuntui siltä, että isommallekin koneelle olisi käyttöä, joten päädyimme tällä kertaa koneeseen, jonne mahtuu pyykkiä peräti 9 kg verran.

Olen ollut todella tyytyväinen uuteen ja isompaan koneeseen, mutta ei sekään aivan täydellinen ole. Pyrin pesemään aina täysiä koneellisia, mutta 9 kg joko 40 asteen-, tai 60 asteen pyykkiä on jo niin suuri määrä, että konetta ei aivan hetkessä täyteen tunnu saavan. Niinpä kerran, jos toisenkin on käynyt niin, että laitan likaiset pyykit korista koneeseen ja totean, ettei kone tullutkaan täyteen. Tällöin ajatuksenani on ollut se, että kunhan pyykkiä tulee lisää, niin nakkaan ne suoraan koneeseen. 

Mutta koska olen hyvin hajamielinen ihminen ja pyykkihuoltoon osallistuu myös muu perhe, on jo useamman kertaa käynyt niin, että seuraavat likapyykit tuleekin kannettua koneen sijasta pyykkikoreihin. Aika helpollahan sinne koneeseen kurkistaisi ja katsoisi, että onko siellä pyykkiä, vai ei, mutta ongelmaksi muodostuukin sitten miehen ja esikoisen kohdalla se, ettei heillä aina ole tietoa siitä, että olenko laittanut koneeseen 40-, vai 60 asteen pyykkiä. 

Nyrkkisääntönä meillä on se, että lastenvaatteet, lukuunottamatta alusvaatteita, pestään 40-asteessa. Mutta pissavahinkopyykit pestään 60-asteessa...joten aina sekään ei kerro kaikkea, jos koneen sisällä näkyy lastenvaatteita. Niinpä vain se, joka on koneen täyttämisen aloittanut, tietää varmaksi, että missä asteessa kone on tarkoitus pestä. Ja jos se olen minä, saattaapi käydä niin, etten sitä itsekään varmaksi muista *nolostuu*. Likapyykkien kaivelu ei ole mielipuuhaani, joten päädyin pohtimaan arkea helpottavaa tapaa tuohon pyykkihuoltoon. Ja moisen sitten keksinkin :)

Kaivoin "askartelukaapistani" kasan Tiimarin alesta aikoinaan ostettuja puisia laattoja...

 ...jotka maalasin valkoiseksi (vaikka olenkin uhannut, etten maalisutiin tartu, niin maalipensseliin kuitenkin sitten tartuin :D ).

Kun laatat olivat kuivuneet, liimasin niiden taakse kuumaliima-pistoolilla kaksi magneettia...

...ja maalatulle puolelle kirjoitin "pesukoodeja".

PUHTAAT-kyltti on tarkoitus laittaa koneen kylkeen silloin, kun koneen laittaa päälle. Varsinkin silloin, kun olen illalla ajastanut koneen pesemään pyykit aamuun mennessä, tuo on varsin kätevä. Kun kone on pessyt pyykit, se sammuu kokonaan...eikä siis mikään valo tms. ole aamulla muistuttamassa siitä, että kone on yön aikana käynyt. Tämän kyltin avulla tiedän (ja mieskin tietää), että koneessa on puhtaat pyykit, jotka voi laittaa kuivausrumpuun kuivumaan.

40 astetta-kyltti on tarkoitus laittaa koneen kylkeen silloin, kun siellä on likaisia, 40 asteessa pestäviä pyykkejä, mutta kone ei ole vielä täynnä. Ja 60 astetta-kyltti laitetaan koneen kylkeen puolestaan silloin, kun koneessa on vielä tilaa 60 asteessa pestävälle likapyykille.

Uudessa koneessamme on mahdollisuus valita pyykin likaisuusaste 1 ja 3 välillä. Joten "pallo"-kyltit kuvaavat koneeseen laitetun pyykin likaisuusastetta. Mikäli olen laittanut koneeseen yhden päivän päällä olleita, tahrattomia lastenvaatteita, sekä vaikka uusia kankaita, laitan koneen kylkeen kyltin, jossa on yksi pallo, sekä 40 asteen kyltin. 

Mikäli koneessa on alusvaatteita, kestovaippoja tms. likaisempaa pyykkiä, laitan koneen kylkeen kyltin, jossa on kolme palloa, sekä 60 asteen kyltin. 

Ja kun kone on täynnä, poistan kyltit ja laitan tilalle PUHTAAT-kyltin samalla, kun käynnistän koneen.

Näin näppärää :)

 

Tänään pääsen jo kokeilemaan, että miten huippuhyvä suunnitelmani toimii käytännössä :D

Kylttejä on vielä muutama ylimääräisenä...saattaapi olla, että astianpesukoneeseenkin ilmestyy PUHTAAT ja LIKAISET-kyltit, sillä astianpesukoneenkin kohdalla olen huomannut käyvän niin, että varsinkin esikoisella on tapana jättää astiat tiskipöydälle...vaikka koneessa olisikin likaiset ja vielä tilaa. Eipähän enää menisi se selitys läpi, että "en tiennyt, kummat siellä on", kun sen voisi näppärästi kyltistä lukea :)

Paljon on taas tullut tohkattua

...mutta oikein mitään en tahdo saada valmiiksi. On taas mennyt vähän poukkoiluksi tämä puuhastelu. Mutta eiköhän nämä kaikki puuhastelut tästä jollakin aikataululla valmistu. Jos ei tänään, niin ehkä huomenna? Tai ensi vappuna? :D

Vaikka olohuoneen arkkupöytä on vielä vähän kesken, pikkutyttöjen kaulahuivit odottavat koneiden vieressä kolmatta päivää ompelemista, eikä vauvan jumpsuititkaan ole edenneet kaavojen leikkuuta pidemmälle, niin jotain olen sentään saanut jopa ihan valmiiksi saakka. Tein itselleni nimittäin housut. Liian isot ja reikäiset housut. Höh.

En tiedä lainkaan omaa kokoani. Valitettavan iso se kyllä on ja kunhan vauva syntyy, on edessä ainakin 20 kilon painonpudotus. Voihan perse, näin ihan suoraan sanottuna. Mutta myöhäistä se nyt on parkua...eipä auta muu, kuin painaa leuka rintaan ja mennä tuultapäin. Toisaalta en tätä katastrofina näe, koska toisaalta se painonpudotusurakka tuntuu ihan kivaltakin. Mutta ei siitä nyt sen enempää, alan siitä jauhamaan taas parin viikon kuluttua enemmän, kun vauva on maailmassa. Kohdun viimeinen käyttöpäivä kun alkaa uhkaavasti nimittäin lähestymään. Jos ei pikkumies ymmärrä tulla parin viikon sisällä itsestään ulos, on aika ottaa järeät keinot käyttöön. Mutta takaisin asiaan...se mun vaatekokoni. Jätti-suuri se on, mutta en tosiaan tiedä, että mikä.

Niinpä sitten otin varman päälle ja tein varmasti riittävän isot housut. Kaavakooksi valitsin koon 44. Tarkoituksena oli tehdä housut, jotka menee nyt viime metreillä, mutta myös synnytyksen jälleen, joten päädyin college-kankaasta tehtyihin jazz-housuihin. Ompelu sujui melko näppärästi ja housuja tehdessä tuli sellainen fiilis, että hitto...mähän osaan tehdä itselleni housut...WOW!

Vaan kuinkas sitten kävikään?!

Olihan ne joo housut. Lahkeet vaan olivat 8 cm liian pitkät, mutta tämän tajusin onneksi tarkistaa ennen, kuin ompelin lahkeensuiden käänteet. Joten nips ja naps housuja 8 cm lyhyemmiksi, jonka jälkeen sain  housuista sopivan mittaiset.

Ja olihan ne tosiaan joo housut. Leveyttä vaan turhan paljon, eli ne olivat kyllä kauttaaltaan liian leveät. Ja vyötärökaitale oli ihan hurjan korkea. Enemmän ne äitiyshousuilta näyttivät, kuin tavallisilta jazz-housuilta. Pikkasen harmitti. Mutta ei harmittanut kauaa.

Olivat ne nimittäin sitten tosiaan joo housut. Olivat vaan saumoista täynnä reikiä aivan kauttaaltaan. Olin kyllä kuullut siitä, miten trikoota (ja näemmä myös collegea) tulee ommella pallokärkisillä neuloilla, mutta koska olin aina pärjännyt niillä neuloilla, mitkä koneessa nyt sattui ikinä olemaankaan, niin en ollut kokenut tarvetta alkaa neuloja vaihtelemaan. Ehkä olisi pitänyt. Reikiä oli nimittäin kymmeniä.

Olivat ne siis joo housut. Epäonnistuneet housut.

Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen. Koska housut olivat liian suuret, ne olivat vielä pelastettavissa. Vaihdoin saumuriin pallokärkiset neulat ja surautin kaikki saumat uusiksi. Samalla, kun saumuri leikkasi vanhan sauman pois ja teki tilalle uuden, housut myös pienentyivät kauttaaltaan. Vyötärökaitaletta madalsin noin 4 cm, jonka jälkeen se näytti paljon paremmalta. Kaitaleen takaosaan tein kuminauhan pujotusta varten napinläven, jolloin pääsen kuminauhaan helposti käsiksi synnytyksen jälkeen. Oletan siis, että saan sitä edes hieman kiristää sen jälkeen, kun vauva on syntynyt.

Ja nyt mulla on housut. Sopivat, reijättömät housut :)

Muutama ilta sitten, telkkaria katsellessa oli sellainen olo, että kädet kaipaa tekemistä. Muistin, että mulla on vielä pieni kerä valkoista matonkudetta jäljellä, joten koukku käteen ja pannunalusia virkkaamaan. Toinen alunen on mitoitettu sopivaksi uunivuoalle ja toinen kattilalle. Näitä oli kiva tehdä, kun tuli niin nopeasti valmista :)