sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Chef diettaa: Onko ihminen hoikempana onnellisempi?

Olen jo muutaman vuoden haaveillut siitä, että olisin hoikempi. Haaveissani on aina ollut se 62 kiloa, jonka joskus ennen painoin. Olen miettinyt miten typerä aikoinaan olin, kun en ollut kiloihini tyytyväinen, vaikka näytin ihan hyvältä. Olen ihmetellyt sitä, miten en tajunnut olla onnellinen siitä, että olin normaalipainoinen. Hyvän ymmärtää kai vasta siinä kohtaa, kun sen menettää. Myös vartalon kohdalla.

Olen monta kertaa pohtinut, miten paljon onnellisempi olisin, jos olisin hoikempi. Olen ollut aivan varma siitä, että jos olisin hoikka, olisi, jos ei nyt ihan kaikki, niin ainakin moni asia paremmin. Linnutkin laulaisivat nätimmin ja aurinko paistaisi enemmän.

Mutta meneekö se sittenkään niin? 

Olen nyt hoikistunut aika paljon. Jo reilut 17 kiloa. En ole vielä hoikka ja painoindeksini on nipinnapin vielä ylipainon puolella, mutta eikö sitä jo luulisi, että se onnellisuus olisi tullut, jos se on tullakseen?

Älkää käsittäkö väärin, olen kyllä hyvin iloinen onnistumisestani ja tänä päivänä peilistä kurkkaa entistä paremmannäköinen Chef. Mutta onko tämä muutos tuonut varsinaisesti kuitenkaan onnellisuutta lisää?

Toki tässä tietynlaisia muutoksia on tullut...ensi kesänä olen menossa monen vuoden jälkeen uimaan julkiselle rannalle. En enää tänä vuonna verhoudu rannalla pitkiin housuihin ja t-paitaan piiloutuen jätskikioskin nurkantaa, vaan sujautan bikinit päälle ja kirmaan innoissani lasten mukana rantahietikolla. 
Myös vaatekaappiini on ilmestynyt aivan uudenlaisia vaatteita, joista lihavampana vain haaveilin. Olen alkanut muutoinkin taas kiinnittämään ulkonäkööni hieman enemmän huomiota, sillä peilistä kurkkaa nykyään hieman paremmannäköinen mimmi, kuin ennen.

Mutta olenko hoikistumisen myötä kuitenkaan onnellisempi kuin ennen? 
Lintujen laulua ei kuulu, ellei harakoiden rääyhtää lasketa. Aurinkokaan ei näytä tänään paistavan. Olen kyllä hyvin onnellinen, mutta en onnellisempi, kuin mitä ennenkään.

Ja mitäkö tällä yritän sanoa. En oikeastaan edes tiedä. Ehkäpä jotain sen suuntaista, että opettele nauttimaan ja kokemaan onnea siitä mitä sinulla on, äläkä ihan hirmuisesti tuhlaa aikaa ja vaivaa sen miettimiseen mitä sinulla voisi olla ja miten paljon paremmin asiat sitten olisivat. Haavekuvat kun varsin usein ovat kuitenkin hieman toisenlaisia, kuin totuus:)

<3
 
Chef
163,5 cm

2011 Heinäkuu 85,0 kg 

2012 Tammikuu 74,9 kg
vk 1: 73,0 kg
vk 2: 71,9 kg
vk 3: 70,2 kg
vk 4: 70,7 kg
vk 5: 68,8 kg  
vk 6: 67,4 kg

Pudotus vuoden alusta 7,5 kg.
Pudotus koko aikana 17,6 kg.
Matkaa tavoitteeseen 5,4 kg. 
 

4 kommenttia:

  1. Upea pudostus sinulla on takana! Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut noita samoja asioita ja tullut hyvin samansuuntaisiin aatoksiin. Elämä ei ole onnellisempaa, mutta jotain kuitenkin parani. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli kun kehtasin laittaa löysän neuletakin päälle vyön KOROSTAMAAN vyötäröä, kun siihen asti olin piilotellut sitä! Mun pudotus oli 64:stä 56:een, mutta nyt on valitettavasti tullut jo 3,5 takaisin :/ Tsemppiä viimeisten kilojen karkoitukseen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Harmi, että olet saanut menetettyjä kiloja takaisin...mutta ei koko peliä sentään ole vielä menetetty. Jos jatkossa alat tarkkailemaan mitä suuhusi laitat, ei vyötärölle ilmesty enempää lisää kiloja ja voit siis edelleen katsoa itseäsi ihaillen sen vyötäröä korostavan vyön kera :D

      Mulla vielä vatsa pömpöttää, mutta kaipa se siitä joskus silottuu siinä määrin, että en näytä enää raskaana olevalta. Ainakaan niin paljoa. Mulla kun on notko selkä ja huono ryhti muutoinkin.

      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. Löysin linkin tähän tekstiin tuolta Too big to me -blogista. Mullahan oli ihan järkyttävä tahti viime vuonna ja parisenkymmentä kiloa tippui viidessä kuukaudessa. Tahti oli niin kova, ruokavalio tiukka ja paljon treeniä ettei oikein kroppa tahtonut kestää. "onneksi" tuli toisesta syystä kuukauden sairasloma ja pakkolepo ja mulla oli tosi hyvä fysioterapeutti.

    Syksyn enemmän ylläpidin ja joulukuu oli ihan kamala, 31 herkkupäivää. Nyt on taas projekti meneillään ja olen tehnyt paljon itsetutkiskelua. Allekirjoitan hyvin paljon postaustasi ja kyllä se ihmisen onnellisuus lähtee ihan jostain muualta, kun vaa'an lukemasta. Muistan itse, että en ole ollut ikinä tyytyväinen kroppaani, oli vaa'an lukema ollut sitten mitä tahansa ja nyt on itsetutkiskelun paikka. Tavallaan sen sisäistäminen, että tämä on mun uusi elämä eikä vaaka määrittele sitä miten huomisen tai ensi viikon elän ja tämä on mun elämä tasan tarkkaan sen takia, että mä nautin liikkunnasta ja syön riittävästi oikeanlaista ruokaa, että kroppa toimii ja ennenkaikkea palautuu ja olen asettanut itselleni enemmän liikunnallisia tavoitteita, koska se jos mikä on varmaa, että kyllä se painokin sieltä näin eläessä alas tulee ennemmin tai myöhemmin.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pudotin viime vuoden puolella painoa ensin 2kk aikana reilut 10 kg, sitten seuraavat pari kk meni aikalailla ylläpidellen...hieman paino laski, mutta vain tosiaan muutaman kilon. Joulukuussa mullakin taisi olla sen 31 herkuttelupäivää, jolloin otin lähes 3 kiloa painoa takaisin...eli ne, mitkä olin sen "ylläpitovaiheen" aikana karistanut kropasta.

      Ja tammikuussa oli sitten uusi alku ja tarkoitus on päästä sinne 62 kiloon. Tosin nyt on tullut muitakin tavoitteita, joiden täyttymiseen vaaditaan sitä punttisalitreeniä :)

      Itsetutkiskelua on matkan aikana ihan hyvä harjoittaa, sillä mitä paremmin on siitä omasta itsestään perillä, sen todennäköisemmin tässä urakassa edistyy :)

      Kovasti olen myös oppinut ajattelemaan toisella tapaa, kuin ennen. Aiemmin tuli mässäilystä järetön morkkis ja pahimmassa tapauksessa dietti päättyi siihen. Mutta nyt, vaikka takana on melkosen suuri plussaviikko, mua lähinnä hymyilyttää. Toki odotan jo innolla sitä, että saan nämä loputkin tulleet grammat kropasta veks, mutta ei tämä mikään maailmanloppu ole. Ehkä teki ihan hyvääkin vähän irrotella...vaikka olo olikin ihan jees tätä ennenkin, niin kummasti sitä nyt sitten kuitenkin on mieleltään virkeämpi, kun on saanut vähän herkutella :)

      Tsemppiä myös sulle :) :)

      Poista