Chef diettaa: NIIN on nättinä ja ja ja HIRRRRVEEN kaunis ja ja ja...

Eilen juhlittiin pikkutyttöjen syntymäpäiviä. Tytöt toivoivat kukkakakkua, joten sellaisen sitten heille tein. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään muuta, kuin perinteistä kermakakkua, mutta onneksi mulla oli hyvät, kuvalliset ohjeet. Aikaa kakun tekoon kului peräti 9 tuntia, mutta se oli joka sekunnin arvoista, sillä kakku sekä näytti, että maistui hyvälle.

Kyllä, söin sitä. 

Mutta vain vähän, tai ainakin siis varsin kohtuullisesti. En osaa nyt mitään määriä sanoa, mutta kahdesti otin palan kakkua, eivätkä palat olleet mitään jättikokoisia. Ehkei ihan pienen pieniäkään, mutta koen kyllä syöneeni kakkua maltilla. Tuulihattujakin meni muutama...ehkä seitsemän? Mutta ne olivat sellaisia ihan pikkuriikkisiä.

Olen ollut nyt jo viikon flunssassa ja liikunnat on tasan nollassa. Ilmoittauduin kahvakuulatunnille (keksin sen ikäänkuin vähän extemporeena) mutta kunto ei ollutkaan sitten vielä tunnin aikana kohdillaan, joten en sitten mennyt sinne. Mutta kahvakuulan, hikisuojat ranteisiin (kaveri suositteli, ettei ranteet mene mustelmille)  ja söpön pikku pyyhkeen ostin...joten ensi viikolla uusi yritys :)

Kiloni eivät ole periaatteessa olleet koskaan mulle mikään suuri ongelma. Olen voinut aina puhua kiloistani ongelmitta, enkä ole niitä sinänsä peitellyt. En misään nimessä ole ollut tyytyväinen tilanteeseeni, mutta en toisaalta siinä määrin tyytymätönkään, että olisin tilanteelle oikeasti jotakin tehnyt. Siis ennen, kuin nyt.

Yhdessä asiassa kilojeni tuoma "taakka" on kuitenkin näkynyt. Koska olen ollut iso, ehkä vähän rumakin ja vieläpä lihava, en ole nähnyt mitään syytä panostaa ulkonäkööni.

Ei läskiä meikillä peitetä ja läski on juurikin suurin syy siihen, miksi olen ollut iso, ruma ja lihava. Jos en olisi niin läski, en olisi niin iso. Sitä kautta kasvoni olisivat kapeammat, eivätkä niin rumat. Ja jos sitä läskiä ei olisi niin paljoa, olisi kroppakin paremman mallinen ja vaatteet istuisivat nätimmin.

Misään itsesäälissä en ole kieriskellyt (ei kuulu tapoihini) mutta muutaman kerran meikkaamisen jälkeen totesin, että ennen peilistä kurkisti possu ja nyt meikattu possu...enkä pitänyt jälkimmäistä vaihtoehtona yhtään sen parempana, joten annoin olla. Olen kai joskus maininnut siitä, että toiset lihoo kauniisti ja toiset ei. Ja minä siis kuulun näihin jälkimmäisiin. Valitettavasti.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Peilistä ei enää kurkista possu ja olen saanut vihdoinkin vyötäröni takaisin. Naapuri kommentoi muutama päivä sitten uutta olemustani sanalla: WOW! 

Pappani ei tunnistanut minua viikolla kaupassa, koska olin hoikistunut niin paljon sitten viimenäkemän. 

Sukulaisilta ja ystäviltä tuli synttäreillä kommenttia siitä miten olen laihtunut, että puolet minusta on kadonnut ja kasvoni ovat kaventuneet.

En toki unohda sitä (viimeistään silloin sen taas muistaa, kun kurkkaa peiliin), että matka on vielä kesken, mutta mulla on nykyään ihan tajuttoman hyvä fiilis. Se ei johdu muiden kommenteista (vaikka niitä onkin kiva kuulla) vaan se tulee sisältä. Mä olen ITSE hiljalleen tyytyväinen itseeni. Ja tätä kautta on alkanut heräämään halu panostaa itseensä. Niinpä mä kävin vähän meikkiostoksilla.

Koska ulkonäöstä huolehtiminen ei ole viime aikoina kuulunut kovinkaan suurissa määrin elämääni, piti se huolehtiminen auttaa melkosen alusta. Ostin kasvoille puhdistusainetta, kasvovettä, kuorinta-ainetta, naamion, silmänympärysvoiteen ja yövoiteen.

Vanhat meikkini ovat jo niin vanhoja, ettei niistä taida olla enää mihinkään. Etenkin luomivärit ja ripsari vaati pikaista päivitystä. Päädyin Inglotin luomiväriin ja Sansei 38 ripsiväriin.

Luomivärit valittiin silmieni värin-, sekä makumieltymysteni mukaan.

Pääätin myös panostaa vähän laadukkaampiin suteihin ja siveltimiin. Ostin Gailapin Mariela Sarkima-sarjasta uuden poskipunahuiskun, sekä sudit silmämeikkiä varten.

Ostin myös muutaman kynsilakan. Nämä tuskin ovat mitään laatukamaa, sillä ne maksoivat vain 2€/väri. Mutta jos ne edes hetken pysyisivät, niin kiva.

Kunhan vaan ehdin, jaksan ja viitisin, laitan itselleni kynnet takaisin. Olen ollut nyt jo pidemmän aikaa ilman geelejä, mutta näin kesää (ja uutta ulkomuotoa kohti) tekee mieli pistää itsensä kuntoon myös kynsien osalta.

Tällä viikolla tein kivan miinuksen...kropasta karisi peräti 1,7 kg, joka on siis enemmän kuin hyvä. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että eilen oli ne synttärikekkeritkin. Musta tuntuu, että mä alan pikkuhiljaa oppimaan. Kyseessä ei siis ole enää dietti, vaikka siitä sillä nimellä puhunkin. Kyllä mä uskaltaisin väittää, että tässä alkaa olemaan elämäntavasta kyse :)

Chef
163,5 cm

2011 Heinäkuu 85,0 kg 

2012 Tammikuu 74,9 kg
vk 1: 73,0 kg

vk 2: 71,9 kg

vk 3: 70,2 kg

vk 4: 70,7 kg

vk 5: 68,8 kg  

vk 6: 67,4 kg 

vk 7: 69,1 kg 

vk 8: 68,1 kg 

vk 9: 66,4 kg

Pudotus vuoden alusta 8,5 kg.
Pudotus koko aikana 18,6 kg.
Matkaa tavoitteeseen 4,4 kg.

 

PS. Painoindeksini on 24,8...mä olen VIHDOINKIN normaalipainoinen!!!

 

:D :D :D