sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Chef diettaa: Kun ei onnistu, niin ei onnistu

Nimittäin se ruotuun palaaminen.

Jokusen kerran multa on kysytty että miten mä tein sen...ja tällä on siis viitattu siihen että miten sain alkumotivaation ja lopulta peräti sen 20 kiloa pois. En ole osannut vastata. Enkä osaa vieläkään. Mutta nyt on tilanne se, että mä pikkuhiljaa ikäänkuin tarvitsisin sen vastauksen, koska muutoin mä olen lirissä.

En voi käsittää miksi mä TAAS olen tässä tilanteessa. Mutta tähän on silti tultu. Mä mätän kaksin käsin herkkuja naamaan ja vaaka huutaa allani WARNING, WARNING! Ja silti mä vaan jatkan sitä herkuttelua. Ei sitä tosin voi herkutteluksi kutsua, vaan kyllä se on jo ihan suoraa ahmimista. Mä vaan syön herkkuja. Paljon.

Kyseessä ei ole nälkä, vaan mä vaan syön, kun tekee mieli. Miten ihanan helppoa olikaan vielä hetki sitten, kun ei ollut mielitekoja. Nyt laihduttaminen on ihan tuskaa, eikä se etene, vaan takapakkia on otettu paljon ja vähän päälle.

Misään nimessä en silti luovuta. Se ei ole vaihtoehto!

Olen kovasti pohtinut sitä että miksi ahmin herkkuja, kun kohta tunnen siitä sitten syyllisyyttä. Ja sen jälkeen ahmin vielä vähän lisää, koska vattuakos sillä enää sitten väliä on.

Asioiden mittakaava on myös nyt vähän vinksallaan. Katson kauhulla masentavaa lukemaa vaa-assa jonka jälkeen tekee mieli vetää itku-potku-raivarit ja viskoa vaaka ovesta ulos. Mutta kun nyt asiaa enempi mietin, niin vaikka sinne vaakaan on nyt aika iso plussa piirtynyt, niin on tästä nyt hitto soikoot vielä matkaa sinne mistä on lähdetty. Eli ei tässä koko peliä ole vielä menetetty, vaan loppujenlopuksi kyse on melko pienestä takapakista.

Sairastelukierteen vuoksi olen edelleenkin ollut ilman liikuntaa. Tosin nyt pitää myöntää, ettei mikään olisi estänyt lenkkeilyä viimeisen viikon aikana vähintäänkin joka toinen päivä. Mä olen vaan...en oikeastaan edes tiedä. Ei ole huvittanut. Jotenkin on ollut nyt vähän alavireistä dietin suhteen...hävettää, surettaa ja ottaa aivoon. Ei siinä silloin tee mieli lähteä ulos liikkumaankaan, kun on itselleen vihainen. 

Olen myös viimeiset kolme päivää päättänyt, että huomenna alkaa taas tiukka linja. Ja sen huomisen aamun olen aloittanut pullalla. Tai oikeastaan kolmella pullalla. 

Tänään pullat loppuu. Kyllä, niitä on siis vielä ja kyllä, mä syön ne. Mä olen itsekuriton ja selkärangaton, enkä mä voi olla kenellekään esimerkiksi. Mä olen epäonnistunut. En toki kokonaan, mutta melko pahasti. 

Mutta mä meinaan nousta täältä ylös. Mä lupaan taas kerran, että huomenna. Huomenna kaikki muuttuu. Mä kaivan lenkkarit kaapista jalkaani ja lähden lenkille. Mä en syö herkun herkkua ja juon vettä. Paljon.

Mä olen venuttanut ja vanuttanut tämän postauksen kirjoittamista iltaan saakka, koska mä en olisi halunnut kertoa epäonnistumisestani. Ei ole kivaa olla julkisesti LOSER! Mutta koska mä tykkään ruoskia itseäni, mä lupaan, että te saatte huomenillalla uuden Chef diettaa-postauksen. Ja siellä kerron pitikö lupaukseni liikunnan ja ruokavalion suhteen. Jotta jos en nyt palaa ruotuun, saan hävetä itseäni silmät päästäni.

Jos nyt jotakin positiivista tähän keksin, niin ostin uusia kynsijuttusia.


En ole noita tosin vielä testannut, mutta josko sitä josakin vaiheessa ehtis ja viitteis. Viime päivinä ei ole huvittanut. Mutta eiköhän täältä vielä ylös nousta :)

Chef

163,5 cm

2011 Heinäkuu 85,0 kg 

2012 Tammikuu 74,9 kg
vk 1: 73,0 kg
vk 2: 71,9 kg
vk 3: 70,2 kg
vk 4: 70,7 kg
vk 5: 68,8 kg  
vk 6: 67,4 kg 
vk 7: 69,1 kg 
vk 8: 68,1 kg 
vk 9: 66,4 kg 
vk 10: 66,7 kg 
vk 11: 65,4 kg 
vk 12: 64,4 kg 
vk 13: 64,0 kg 
vk 14: 65,3 kg

Pudotus vuoden alusta 9,6 kg
Pudotus koko aikana 19,7 kg
 Matkaa tavoitteeseen 10,3 kg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti