torstai 21. tammikuuta 2016

No mutta kylläpäs sitä nyt tuunatuttaa ja puunatuttaa

Tällä kertaa vuorossa on pikkumiehen paidan piristys. Tai ainakin piristämisen yritys, sillä sanotaanko nyt vaikka niin (kuten aika monta kertaa aiemminkin), että ihan ei mennyt, niin kuin Strömsössä. Mutta sille, miksi näin pääsi käymään, on mielestäni varsin pätevä syy. Koska en ole koskaan katsonut jakson jaksoa Strömsöä, en millään voi olla yhtä taitava, kuin mitä Strömsön väki kuulemieni huhupuheiden mukaan on :D

Kerroin teille jo sen, että olen hurahtanut askarteluun. Ja askartelun ihmeellinen maailma on opettanut itselleni vinkin jos toisenkin, jota voin hyödynää myös vähän askartelun "ulkopuolella". Hyvänä esimerkkinä leimailu. Leimata kun voi paperin ja kartongin lisäksi myös vaikkapa kankaaseen.

Jos yksiväriseen vaatteeseen haluaa jotakin pientä extraa, käy se leimailun avulla varsin helposti. Siihen kun ei tarvita muuta, kuin (kankaalle sopiva) muste, leimasin ja silitysrauta.


Leimasimia löytyy moneen lähtöön, enkä todellakaan voi sanoa olevani niiden suhteen millään muotoa ajantasalla. Mutta omat leimasimeni ovat pääasiassa akryylisiä tai kumisia, jolloin niitä käyttääkseen tarvitsee läpinäkyvän akryylipalan, johon leimasinkuva kiinnitetään ja jonka avulla leimaaminen on huomattavasti helpompaa (muutoin lähes mahdotonta).

Mutta tähän hommaan käy siis aivan yhtä hyvin myös ne aivan perinteiset kumileimasimet, joissa on puinen tai muovinen kanta jo valmiiksi. Tai vaikka ihan itse tehty leimasin :)


Sitten vain mustetta leimasimeen ja hommiin!

Tässä kohtaa voisin antaa sellaisen vinkin, että tehkää tuo homma nimenomaan niin, että laitatte mustetta leimasimeen, eikä niin, että tökitte leimasinta musteeseen. Tämä siksi, että näin päin tehtynä mustetta löytyy enemmän leimasinkuvasta ja vähemmän kuvan ulkopuolelta, jolloin tuloksena on siistimpi lopputulos :)

Ideanani oli tehdä ketun kuva paidan etuosaan ja ketun pään kuva vielä lisäksi paidan hihaan. Siksi kokeilin teipata ketusta osan piiloon ennen, kun painoin sen hihaan.


Lopputulos oli "vähän sinne päin". Eli ei niin mieluisa, kuin mitä olin toivonut. Paidan keskellä oleva ketun kuva jäi kauttaaltaan hieman vaaleaksi ja hihassa oleva ketun pään laitoin vahingossa liian alas. Ja koska hihan takaosassa on sauma joka jäi "leimaushetkellä" kuvan taakse, kuva jäi epätasaiseksi.


 Mikäli kuvaa ei silitä, se ei kiinnity. Eli mikäli kuva ei onnistu, sen saa pesemällä pois. Päätinkin siis jättää hihassa olevan kuvan ilman jatkokäsittelyä ja keskittyä työstämään paidan etuosan kuvaa. Kuva oli tosiaan jäänyt hieman haaleaksi, joten kaivoin kaapista punaisen ja keltaisen kangastussin, jotta saisin kettuun vähän väriä, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaani kuulunutkaan.

Alkuun väritin kettua punaisella ja sen jälkeen keltaisella. Vielä vähän lisää punaista ja lopuksi vielä tilkka keltaista. Sen jälkeen oli MELKEIN hyvä. Ja näin jälkikäteen voin todeta, että homma olisi kannattanut jättää siihen. Kun kaivon kaapista mustan kangastussin, niin mietin, onko ratkaisuni varmasti paras mahdollinen. Tuo tussi kun oli melko leveä, joten en kyllä välttämättä (tai edes mitä luultavimmin) saisi tehtyä sillä ohutta ja siistiä rajaa, joka erottaa ketun takajalan ja hännän toisistaan.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että ketuiksi meni :D

Mutta koska paita oli yökkärikäytössä, eikä kuvan onnistumisella ollut maailman suurinta merkitystä, lämmitin raudan ja silitin kuvan kiinni. Vaikka kuva ei ole aivan täydellinen, niin perheemme pienen kettufanin mielestä se taitaa kuitenkin olla maailman paras paita <3

Paita pesun jälkeen, eli hihassa ollut kuva on poissa.

2 kommenttia:

  1. Onpa hieno :) Välillä tulee sellianen kunnon tuunaus ja puunaus into :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kyllä vain, moinen into paukahtaa päälle monasti silloin, kun on paljon kotona. Ja kotona tässä on nyt todella aika paljon viime aikoina oltu, kun oli joulu ja siitä "aiheutuva" pitkä lomarupeama :)

      Poista