sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Chef diettaa: Mittanauha on ystäväni

Nyt se sitten tapahtui. Ensimmäinen jumi tämän vuoden puolella. Ei kiva.

Syömiset on olleet enemmän, kuin kurissa, eli minkäänsortin herkutteluja ei ole tapahtunut. Annoskootkin ovat olleet hyvin pienet ja vaikken kaloreita laskeskelekaan, niin tiedän aivan varmaksi, että menen päivittäin miinuskaloreilla. Laihtumista siis pitäisi tapahtua. Vaan kun ei tapahdu. Vaakaan piirtyi 300g enemmän, kuin mitä viikko sitten.

Hyvästi siis normipaino :`(

Syitä olen kovasti pohtinut ja jonkinnäköiseen tulokseenkin tullut. Tosin ihan vaan mututuntumalla, mutta silti.

Syön liian vähän ja liian harvoin. Tämä ei nyt sinänsä ole mikään yllätys, koska olen koko ajan tiennyt syöväni totaali väärin. Aineenvaihduntani on jos ei nyt ihan pysähdyksissä, niin melkein. Se on siis saatava taas vilkkaaksi. Ja se vilkastuu syömällä. Eikös se Jutta G sanonutkin, että pitää syödä jotta laihtuu :D

Juon liian vähän. Päivittäin pitäisi juoda sen 3 litraa, mutta parhaimpina päivinä juon 1,5 litraa. Toki salipäivinä menee jopa sen 2 litraa, muttei sekään vielä riitä. 

Ja sitten on se sali. Kun aloittaa liikkumisen pitkän tauon jälkeen, kerryttää lihakset itseensä nesteitä. Sitä tässä odotellessa, että lihakset olisivat riittävän täynnä, jonka jälkeen saisin taas vaakaan miinusta, kun rasva tirisee kropasta :)

Nälkää en pode, eikä ruokahaluakaan oikeastaan ole. Edessä on siis melkoinen haaste. Olen tässä nyt muutaman päivän pallotellut erilaisia vaihtoehtoja mielessäni ja kyllä se nyt vaan niin on, että mun on palattava gfg-ruokavaliolle. Ei auta muu.

Kun mulla on tarkka lista mitä mun pitää syödä ja milloin, on se toteuttaminen paljon helpompaa. Samalla listaan ne juomiset, jolloin niistä on edes vähän helpompi pitää kiinni.
Lisäksi mä tosissani haluan tuloksia sieltä salilta. Jos olen kovasti miinuksilla ja protskujen osuus sapuskastani on kovin alhainen, treeni ei kasvata lihaksia vaan päinvastoin. Jos haluan samaan aikaan kasvatella lihasmassaa ja laihtua, on ruoan oltava optimaalista. Ja gfg on sitä melko pitkälle. Ainakin se on paljon lähempänä sitä, kuin tämä nykyinen ruokavalioni.

Gfg-dietillä olen aikoinaan ollut (2010) ja pudotin 3 viikossa 8 kiloa. Tuolloin painoin paljon enemmän, joten ihan tuommoista tulosta ei ole luvassa. Mutta jos sen 3 kiloakin saisi pois, niin kiva. 
Dietti itsessään oli mukava, koska siinä sai syödä aika paljon. Jopa liikaa. Eli ongelmana oli se, etten jaksa niin suuria määriä sapuskaa. Varsinkin se aamupuuro oli ihan tajuttoman kokoinen annos! Ja kun dietti loppui ja oli aika tehdä hiilaritankkaus, meni vatsani aivan sekaisin ja nyyhkyttelin puoli päivää kipuineni vessassa. Periaatteessa tämä on ihan normaalia...muttei kovinkaan kivaa.

Eli ajattelen tuota diettiä samaan aikaan hyvällä ja pahalla. Sille tielle nyt kuitenkin lähden, koska en muutakaan vaihtoehtoa nyt enää oikein keksi. Vielä kysymysmerkkinä on se, että kannattaako mun pitää tänään hiilaritankkauspäivä, jolla saisin aineenvaihdunnan liikkeelle, vai aloitanko gfg-ruokavalion jo tänään.

Haluaisin aloittaa jo tänään, koska ajatuskin possuttelupäivästä ei tunnu hyvältä. Mutta mulla on se linja, että mä teen niinkuin mun käsketään tehdä, joten kyselen tuota asiaa ja toimin sitten neuvojen mukaan :)

Salilla ja aerobisissa on tullut käytyä. Pääsin jo vähän muokkailemaankin ohjelmaani (tein ennen 2 * 15 ja nyt 2* 10 kovemmilla painoilla) mutta sitten selkäni sanoi sopimuksensa irti.

Oli kyllä NIIN lähellä ettei tullut itku. Toki se kipu oli ihan mieletöntä (tuntuu kuin joku pistäisi alaselkään puukon pystyyn) mutta henkinen puoli kärsii aina selän hajotessa enemmän. Mä olen totaali loppu siihen, että selkä paukahtaa jatkuvasti, eikä sille mukamas voida tehdä mitään. Käsketään laihduttaa ja treenata, mutta sitähän mä nyt teen. Ja silti ollaan taas tässä pisteessä. Ja selkä on hajonnut myös silloin, kun olin 57-kiloinen, jotta ei se kyllä siitä painosta ole kiinni.

Selässäni on mm. 2 välilevyn pullistumaa, liika notko, skoljoosi, nikamavälimadaltumaa, välilevyrappeumaa yms. ja ainoa hoitokeino on kipulääkkeet. Mä olen nyt perjantaista asti ollut ihn töttöröö, kun olen kiskonut kaksin käsin tabuja naamaan. Päivystykseenkin jouduin hakemaan piikkejä takapuoleen, mutta onneksi pärjään tällä kertaa kuitenkin kotona, eikä travitse mennä TYKS:iin makaamaan, kuten yleensä.

Nyt on ollut muutama päivä aikaa nousta sieltä "MIKSI AINA MINÄ!"-itsesäälipohjamudista ylös ja tilalle on tullut vatutus. Mutta kun selkä tästä taas vetreytyy, niin eiköhän se iloksi sitten taas muutu. Harmittaa vaan, kun joudun ties miten pitkään olemaan taas salilta pois. Ensin oli se viikon kestänyt flunssa ja nyt olen sitten selän vuoksi saikkarilla...ei kovin hyvin mene meikäläisen liikunnat.

Mutta jottei tämä mene nyt ihan negatiiviseksi lässyttämiseksi, niin mulla on kyllä hyviäkin uutisia! Kaivoin kaapistani VIIDET liian suuret housut, jotka vielä hetki sitten oli käytössä. Vaikka vaakaan on piirtynyt tällä viikolla sen 300g plussaa, on kuitenkin samaan aikaan vyötäröltä kadonnut KOLME senttiä! Aikamoista :D

Lupasin teille kuvia, kun olen tavoitepainossani. En siellä vielä ole, mutta kroppa alkaa kuitenkin jo näyttämään siltä, miltä pitääkin. Edelleen pudotettavaa on ja tavoitepainoakin olen jo mielessäni laskenut sinne 60 kilon alle. Tänään otettiin uudet kuvat ja kun vertasin niitä tavoitekuvaani, niin riemastuin kovasti. Mä näytän jo lähes samalta!! Eli vaikka vaaka kertoo vielä suurempaa lukemaa, on salitreenit ja aerobiset tehneet kropan muokkauksen suhteen tehtävänsä!

Mua pelottaa ja hävettää ihan mielettömästi, enkä tiedä onko tämä järkevää mutta tässä nämä nyt sitten olis:

Tavoitekuva vuodelta 2006 (62 kg)


2011 elo-syyskuu (81,6 kg)


2012 maaliskuu (66,7 kg)



Chef
163,5 cm

2011 Heinäkuu 85,0 kg 

2012 Tammikuu 74,9 kg
vk 1: 73,0 kg
vk 2: 71,9 kg
vk 3: 70,2 kg
vk 4: 70,7 kg
vk 5: 68,8 kg  
vk 6: 67,4 kg 
vk 7: 69,1 kg 
vk 8: 68,1 kg 
vk 9: 66,4 kg 
vk 10: 66,7 kg

Pudotus vuoden alusta 8,2 kg.
Pudotus koko aikana 18,3 kg.
Matkaa tavoitteeseen 4,7 kg

12 kommenttia:

  1. Hei! Hyvältä näyttää! Wau! Paremmalta kuin tossa sun tavoitekuvassa. Jatka vaan samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D

      Tuntuu tosiaan siltä, että vaikka painoa on vielä enemmän kuin tavoitekuvassa, niin se paino on vähän tiiviimmin kropassa tjtn.

      Mulla on ollut joskus myös sellainen suoraan edestäpäin otettu kuva, jossa painan 62 kg, mutta kyllä mulla siinä on enempi ihraa lanteilla ja vyötärössä, kuin mitä tuossa nykyisessä kuvassa. Melko hassua :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kuvia kun katsoo, niin onhan siinä kokoeroa kilo, jos toinenkin :)

      Mutta vielä on matkaa jälellä :)

      Poista
  3. Melkein sä näytät timmimmältä nyt kuin vuonna 2006. Ainakin ihan samaa tasoa :)
    Upeasti on vyötärö löytynyt!
    Vielä loppurutistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noista kuvista on tosiaan hyvin vaikea hahmottaa, että eroa kiloissa on lähes 5...aika samalta näyttää munkin mielestäni :)

      Mutta olo on edelleen, kuin paksulla palleroisella. Ja nyt muistan varsin hyvin, miksi olen halunnut hoikistua silloin aikanaan, kun olin 62-kiloinen. Kun nyt vaan saavuttaisin ensin edes sen 62 kiloa.

      Vyötärö löytyi muutama viikko sitten, mikä oli todella kivaa. Mutta kun se pömppömaha on ja pysyy edelleen. Tuskin siitä koskaan litteää mahaa tulee, mutta saa se tuosta kyllä vielä vähän kutistua :)

      Poista
  4. Mä sanon ihan samaa kuin yläpuolellakin, että mun mielestä sä näytät nyt paremmalta kuin tavoitekuvassasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kai sitten. Kun kaikki näyttää olevan sitä mieltä :D

      Poista
  5. Alkuun kaksplus kauhioita :O:O:O:O

    HERRAJUMALA NAINEN SÄ NÄYTÄT HYVÄLTÄ!!

    Mieletön muutos tuohon aiempaan lookiin! Ihanaa, kun laitoit ennen ja jälkeen kuvat. Kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. (kuten kirppislöytöjä esitellessäkin :)).

    Nostan kyllä olematonta hattuani sulle. Itse en ikinä pystyisi tuohon...Ainakin se nyt tuntuu siltä. Minä olin mielestäni KAAAAAUHEA läski 62 kiloisena...Nyt 87 kiloisena tekisi mieli vetää itseään turpaan. Miksi ihminen ei voi KOSKAAN olla tyytyväinen.

    Tsemppiä sulle! Olet hienosti onnistunut :)!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh...niin mä kai sitten pikkuhilaa alan näyttämään. Ainakin jos tuohon entiseen kuvaan vertaa :D Mutta täysin tyytyväinen en osaa vielä olla. Mutta ehkä joskus?

      Voikohan yksikään nainen koskaan olla täysin tyytyväinen? :D

      Mäkin luulin, ettei musta ole tähän. Ja vaikea uskoa vieläkään, että oli. Mä en kuulu niihin ihmisiin jotka jaksaa tehdä jotakin pitkäjänteisesti ja jotka saavat laihdutettua liki 20 kg. Mä kuulun niihin, jotka makaa sohvalla ja joiden perse leviää. Mutta tässä sitä nyt sitten kuitenkin ollaan. Ihmeissään olen.

      Koska mä pystyin tähän, niin mä kyllä uskon, että pystyy muutkin. Halutessaan. Mutta sen halun tulee löytyä jostakin, enkä osaa sen etsimisessä valitettavasti auttaa. Mulle itselleni taisi vaan lopultakin riittää se läskinä olo, kun näin ne kuvat.

      Mulla sama tarina kuin sulla...62 kiloinen läski, josta tuli pahimmillaan 86 kiloinen läski, jonka teki mieli vetää itseään lättyyn. Voiskohan meidän tarina kuitenkin sitten myös päättyä samalla tapaa?

      Mä laihdutan vielä useamman viikon, joten jos yhtään saat mun kirjoituksistani tsemppiä, niin lähde mukaan urakkaan. Kesäksi ehtii saamaan vielä kympin pois :)

      Ja kiitos. Viestisi sai hymyn naamalle :)

      Poista
  6. Käyn aktiivisesti lukemassa blogiasi ja vau mikä muutos viime kesästä :) Mulla myös pitkän tähtäimen laihdutusurakka alussa. Tiputettavaa on paljon ja tää sun blogi innostaa ja inspiroi mua jatkamaan vaikka välillä oon ihan luovutus fiiliksissä... Tsemppiä sulle vielä loppurutistukseen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutosta on tosiaan jo onneksi havaittavissa :D

      Tsemppiä ihan hirmuisesti urakkaan...se aloittaminen oli ainakin mulle vaikeinta. Mutta kun tuloksia alkoi piirtymään vaakaan, niin se tsemppasi kummasti :) Ja aivan mielöetöntä tosiaan kuulla, että joku saa näistä mun höpinöistäni lisää virtaa viedä sitä omaa matkaansa eteenpäin.

      Mä niin toivon, että te kaikki urakkaa aloittelevat ja myös jo pidemmällä olevat onnistutte :)

      Poista