Minä ja vain minä

Tällä kertaa tulee hyvin oman navan ympärillä pyörivä postaus :D

Jospa vaikka ensin esittelen uusimmat kirppislöytöni MINULLE ja sen jälkeen horisen laihdutukseen liittyvää turinaa ja tarinaa.

 Vila paita 3,50€

 Vila neuletakki 3,50€

Huivi 2,50€

Huivi 1€

Housuja, shortsist ja paitoja 0€
Kirppiksen "ota tästä"-laatikosta.

Nyt, kun vartalosta on karissut kilo jos toinenkin ja vartaloon alkaa taas piirtymään kurveja muhkuramuotojen sijaan, olen kiinnostuneempi ulkonäöstäni, kuin mitä olin ennen. Voin edelleenkin lähteä ovesta ulos ilman meikkiä ja tukkakin vähän takussa, mutta olen kuitenkin laittanut hiuksia vähän useammin, kuin mitä ennen. Ja ripsiväriäkin olen toisinaan laittanut ns. arkenakin. Suurin muutos näkyy kuitenkin siinä, miten pukeudun.

En silläkään saralla ole mitään järisyttävää muutosta tehnyt, mutta ennen valitsin vaatehuoneesta lähinnä sen ensimmäisen peruspaidan, joka käteeni osui. Nyt käytän vähän enemmän aikaa vaatteiden valintaan. Olen myös miettinyt sitä, että mikä pukee uudistuvaa vartaloani ja mikä ei...ja koittanut pukeutua sitten hieman sitä silmällä pitäen.

Olen lyhyt. Vain vaivaiset 163,5 cm on meikäläiselle vartta annettu, joten se luo omat ongelmansa pukeutumisen suhteen. Housut ovat monasti liian pitkät ja moni mekkokin on pituudeltaan hieman liian pitkä, jolloin se luo vaikutelman entistäkin lyhyemmästä (ja lihavammasta) ihmisestä. Ei kiva.

Toisaalta, jos jotain huonoa, niin myös jotain hyvääkin. Olen vartalomalliltani X, eli lantioni kulkee aikalailla samassa linjassa hartioideni kanssa ja rakenteellisesti omaan melko kapean vyötärön. Tosin juuri tällä hetkellä se kapea vyötärö on läskien peitossa. Mutta kunhan se kapea vyötärö tulee sieltä esiin, niin pystyn korostamaan sitä vielä entisestään, kun valitsen tietyntyyliset vaatteet.

Ulkonäkö on sinänsä ihmisen elämässä melko mitätön asia, sillä fakta on kuitenkin se, että se ei ole pysyvää. Ennemmin tai myöhemmin se rapistuu meistä jokaisella. En koskaan ole ollut mitenkään järettömän kiinnostunut ulkonäöstäni ja ehkä juuri siksi olen hyvin pitkälti kokenut, että ylimääräiset kiloni eivät haittaa päivittäistä elämääni. Kun kävimme kesällä reissussa, käytin aivan surutta bikineitä, vaikka vaakalukema huiteli yli 10 kg ylipainon puolella. Käytin bikineitä myös silloin, kun vaakalukema oli 86kg ja ylipainoa oli siis lähes 20 kg. Myönnän, että en ehkä ollut järin söpö näky, mutta jos joku ei kestä katsoa, niin katseen pystyy melko helposti kyllä kääntämään pois.

Toisaalta, olen kyllä laihduttanut kerran, jos toisenkin. Joten ei se nyt aivan se ja sama ole, että mikä lukema vaakaan piirtyy ja miltä näytän, kun peiliin kurkkaan. Mutta pääpiirteittäin olen kuitenkin voinut olla ihan kohtalaisen tyytyväinen. Tai vaikka en välttämättä tyytyväinen, niin en myöskään siinä määrin tyytymätön, että olisin kokenut ulkonäköni ja painoni jatkuvasti suurena, elämääni vaikuttavana ongelmana.
Toisinaan olen kyllä kokenut, että ulkonäköni ja painoni on ongelma. Ja tällöin olen sitten tehnyt asialle jotakin, eli vaihtanut sen suklaapatukan porkkanaan ja pudottanut painoa.

Laihdutin muutama vuosi sitten 23 kg, ellen nyt aivan väärin muista. Luulin, että kun olen hoikempi, olen myös onnellisempi. Mutta ei se mennyt niin. Toki olin iloinen siitä, että vaatteet istuivat. Ja toki olin iloinen siitäkin, että mahduin taas liian pieneksi jääneisiin vaatteisiini. Mutta en kuitenkaan voi sanoa, että "onnen määrä" olisi sinänsä kasvanut. Joten laiduttamalla ei onneton muutu onnelliseksi, eikä onnellinenkaan onnellisemmaksi. Mutta toki ne pienet asiat mm. vaatteiden paremmin istumisen suhteen ovat sellaisia, jotka tuottavat iloa. Joten voin sanoa saaneeni tuolloin elämääni lisää ilon aiheita. Ja samoja tunteita koen myös tällä kertaa.

Manasin muutama päivä sitten siitä, miten housut ei hitto soikoon pysy millään ylhäällä, vaan ne valuu koko ajan alemmas ja saan olla niitä siis jatkuvasti kiskomassa takaisin ylös...kun olin aikani manannut tätä asiaa, löysi aivosoluni nimeltä A, aivosolun B. Ja silloin välähti. Ne housut valuvat alas, koska ne ovat liian ISOT!! Ja niin loppui ärsytys ja tilalle tuli ilo ja riemu :D

Kävin tänään vaa-alla. Viimeksi olen punninut itseni 13.11, eli vajaa 2 viikkoa sitten. Tuolloin painoin 71,2 kg ja tänään vaakalukema oli 69,6 kg. Paino on ollut siis melko jyrkässä laskussa, vaikka mielestäni olen kyllä syönyt samalla tavalla, kuin mitä ennen. Mutta olen selvästikin väärässä syömisten suhteen, joten koitan jatkossa taas panostaa ruokamäärän nostamiseen. Normaalipainoon on matkaa 2,8 kg joten vielä on muutama kilo pudotettavaa ihan jo terveyttäkin ajatellen. Ja täytyy kyllä myöntää, että odotan tuota 3 kg pudotusta enemmän, kuin kuuta nousevaa, sillä vaikka se 3 kg kuulostaa ihan mitättömän pieneltä määrältä, niin käytännössä se ei sitä ole. Alla on kuvat parin vuoden takaata, jolloin laihdutin kaikkinsensa sen 23 kg.

Sama toppi, samat caprit ja olen yrittänyt hakea parhaani mukaan myös ryhdillisesti saman asennon.

Ylemmässä kuvassa painan 69,3 kg ja alemmassa 66,7 kg. Eroa vain vaivaiset 2,6 kg, mutta muutos vartalossa on mielestäni kyllä ihan selvä.

 

Kyllä tuossa alemmassakin kuvassa vielä on ylimääräistä. Mutta ei mikään ihme, sillä olen tuossa kuvassa vasta juuri ja juuri normaalipainon sisällä, aivan sen ylärajalla. Mutta tuo näyttää jo hyvin pitkälti siltä, miltä haluan näyttää. Haluan saada vyötäröni takaisin ja suurimmat makkarat pois. Ja uskon vahvasti siihen, että tulen vielä haluamani saamaan :D