lauantai 4. tammikuuta 2014

Chef diettaa: 4. (Saanko laittaa mun sukan sun tukkaan?)

And here we go again :D

Tällä kertaa toivottavasti paremmalla menestyksellä, kuin mitä viimeksi. Jos vaikka sillä samalla sykkeellä edettäisiin, kuin mitä pari vuotta sitten, kun kiloja karisi ihan kunnolla?!

Sanoinkin jo viimeksi kun Chef diettaa-postausta tein, että vuodenvaihteen jälkeen aloitan homman uudelleen. Tosissani. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tosissaan. 

Vuodenvaihteen jälkeen aloitin tiukan herkkulakon, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, etten syö pullaa, keksiä, munkkia tai piirakkaa, oli se sitten suolainen tai makea. En myöskään koske jogurttiin, jäätelöön, sipsiin, karkkiin tai suklaaseen. Hampurilaiset, kebab ja pizza eivät kuulu ruokavaliooni, eikä myöskään leipä, karjalanpiirakka tai lihapiirakka. Juomapuolelta pannassa ovat kaakao, sokerimehut,  sokerilimut (ja light-limujakin HYVIN hallitusti) ja tuoremehu.

Jotta sillälailla. Ja tällälailla mennäänkin sitten peräti 100 päivää putkeen.

4 kohta takana, 96 vielä edessä.

Idea tästä sadasta päivästä lähti, kun törmäsin Mustikkametsän tarinoita-blogistin ihan huikean hienoihin tuloksiin. Aivan tismalleen samalla linjalla en hänen kanssaan mene, sillä syön kyllä lihaa. Mutta ideana se 100 päivää kuulosti niin kivalta, että ajattelin samaa kokeilla itsekin.

Mitä sitten sen 100 päivän kuluttua tapahtuu? En tiedä. En ole katsonut kalenterista, että milloin se 100 päivää on täynnä, mutta huhtikuun puolen välin pintaan se suunnilleen menee. En myöskään tiedä, miltä peilikuva (ja vaakalukema) näyttää, kun 100 päivää on kulunut. Saattaa olla, että jatkan vielä sinne toukokuun loppuun tiukkaa linjaa, tai sitten alan hieman hölläämään linjaa löysemmäksi. Tietenkään tarkoitus ei ole palata tähän nykyiseen (tai siis vuoden 2013)  ruokavalioon, mutta jonkinnäköinen välimuoto on varmasti hyvä.

Lähtöpaino oli vuodenvaihteessa 82 kg. Muutama sata grammaa on siis tullut lisää sitten viime punnituksen, joka taisi olla joulukuun puolenvälin tienoolla. Syynä pikkujoulut, joulumättöäminen ja uudenvuoden herkuttelut. Sekä kaikki ne muut, ns. normipäivät siinä välissä, jolloin taisin elää melko pitkälti joulusuklaan voimin. Mutta nyt on suklaarasian kansi lyöty kiinni, eikä sitä tässä perheessä enää avaa kukaan muu, kuin mies. 

Kävin tänään vaa-alla punnitsemassa koiran, mutta itse en lukemia katsonut, vaan mies kurkkasi lukemat. En halua tietää paljonko painan. Enkä oikein tiedä sitä, että milloin sen tiedon itselleni haluan. Normaalisti olen hyppinyt vaa-alla joka päivä, mutta jotenkaan se ei nyt tunnu hyvältä. Elämässäni on menossa erittäin kiireinen ja hektinen ajanjakso (onneksi positiivinen sellainen), joten en halua tähän rinnalle nyt mitään jokapäiväisiä muistamisia heti aamusta. Enkä halua niitä edes joka viikolle ainakaan juuri nyt. Ja jotenkin ajatus isommasta pudotuksesta ikään kuin kerralla, tuntuu hyvältä. 

Josko hyppäisin vaa-alle seuraavan kerran vasta helmikuun alussa? Tällöin vaakaan piirtyy lukema, joka ei enää ala numerolla 8. Ja jos ihan mielettömän hyvin käy, niin vaakaan voisi piirtyä jopa 78 kg, joka on ensimmäinen "etappini". Tuon jälkeen mulla on matkaa normaalipainoon enää vain 10 kg. Ei paha. Tai no, ei se hyväkään ole, mutta se tuntuu melko helpolta saavuttaa :)

Mulla on tapana tulla pahasti jälkijunassa muodissa ja kaikessa muussakin "pinnalla olevassa". En siis koskaan tiedä, missä mennään vaatteiden, meikkien, kampausten tms. saralla. Joskus tosin siitä voisi olla jopa ihan hyötyä, kun tietäisi, että missä sitä mennään. Jos olisin tiennyt, että on olemassa semmoinen kapistus, kuin nutturavalkki, olisin ollut elämäni aikana huomattavasti onnellisempi. Ja jos joku olisi joskus kertonut, että valkkiakaan ei itse asiassa edes tarvita, vaan aivan yhtä hyvän avun nutturan tekoon saa vanhasta sukasta, olisin ollut kolmannessa taivaassa :D

Kysyin pienemmältä pikkuneidiltä, josko äiti saisi laittaa sukan hänen tukkaansa. Ja sopihan se. Katsokaa...niin näppärää ja niin helpolla. Kokeilin sukkaa tukkaan myös itselleni ja nyt näyttää hyvin vahvasti siltä, että tällä lookilla jatkossa kuljetaan. Aikaa nutturan tekoon kului hiusten harjaamisen jälkeen alle minuutti. Oikeasti.


Tämän ohjeen mukaan tein sekä sukan, että tukan:



Joko olet etsimässä sukkalaatikosta sopivaa sukkaa tukkaan? ;)


4 kommenttia:

  1. Toi sukkanuttura on ihan paras!! Samoilla ohjeilla itsekin olen tehnyt. Myös kun laittaa nutturan yöksi kosteisiin hiuksiin, saa aamulla tuuheat kiharat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin tehdä kiharat, mutta jokin meni kyllä nyt tällä kertaa pieleen. Kyllä ne kiharat oli, mutta ei kovin kauniit. Onneksi sukan sai tunkea tukkaan uudestaan, eikä kukaan enää sen jälkeen nähnyt piloille menneitä kiharoitani :D

      Poista