tiistai 11. helmikuuta 2014

Ihana, kaunis ja upea...sellainen on uusi ruokapöytämme

Kas tässä, vihdoinkin tuunauspostaus, jonka teille lupasin jo aikapäivää sitten :)

Tämä tosin ei ole se tuunaus, jota tekemään aloitin, vaan se toinen, kiireisempi työ. Ja jos nyt aivan totta puhutaan, niin ei tämä kyllä ole tuunaus sinänsä, koska pöytä on kaikilta osin aivan uusi, eikä siis tuunattu. Mutta koska tein sen itse (apua toki sain), niin haluan sen teille blogissani esitellä :)

Olin siis isompaa ruokapöytää vailla. Vanha pöytämme oli kooltaan 175 x 75 cm, joka oli meille vähän turhan nafti. Tarkkojen mittausten ja pitkien pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan pöydän, jonka mitat ovat 200 x 95-100cm. Ja sen sain. Pöydän mitat ovat 200 x 96 cm.

Pitkään pohdin myös sitä, että haluanko yhtenäisen pöytälevyn, vai ns. lankkupöydän. Lankkupöytä miellyttää ehdottomasti silmääni enemmän, mutta kun mietin sitä puuron määrää, jota saan lankkujen välistä kaivella hammastikun avulla lasten aamupalan jälkeen, päädyin yhtenäiseen pöytälevyyn. Kunnes sitten muutin mieleni :D

Haluan kotiini kaunista, vaikka se ei aina aivan vimpanpäälle käytännöllistä olisikaan. Jos (ja kun) päätyisin lankkupöytään, niin se vain sitten tarkoittaisi sitä, että kun kolme pienintä lasta ruokailee pöydän ääressä, pöytä suojataan vahakankaalla. Onko se muka joku ongelma? Ei ole. Joten päädyin sitten tosiaan lopulta siihen lankkupöytään. 

Enkä ole katunut. Ainakaan vielä. Tosin pöytää ei olla vielä käytetty, koska sen pinnalla oleva vaha on edelleen kostea (siksi kuvissa on rätit pöydän jalkojen alla). Toivotaan sitten vaan, etten kadu jatkossakaan :D :D



Tässä muutama kuva työvaiheista. Läheskään kaikkia vaiheita en kuvannut, mutta muutaman sieltä, toiset pari täältä tuli räpsittyä.

Alkuun sahasin 4" x 8" lautaa pituussuunnassa kahtia ja liimasin ne kiinni toisiinsa. Näin sain pöydälle neliön malliset, tukevat jalat. 
 

Sen jälkeen jalat höylän läpi kerran jos toisenkin, jotta niistä tuli noin niin kuin suunnilleen tasaiset.

Kas tässä. Suunnilleen tasaiset jalat.

Jalkojen kiinnitystä varten jalkoja piti vähän sahata, joten tässä merkitsemistä...

...ja tässä sahaamista. Sain neuvoa ja apua, eli omat kädet löytyy tässä kuvassa kameran takaata :)

Tein myös tukipuut pöydän alle...en tiedä millä nimellä näitä kutsutaan, mutta jalat tulivat näihin lautoihin kiinni. Nämäkin tein samaisesta 4" x 8" laudasta, jonka olin sahannut pituussuuntaan kahtia.
 

Pöydän päälilankut tein 4" x 8" lankuista, mutta niiden työstämisestä ei näemmä kuvia ole. Mutta ei niille kyllä muuta tehtykään, kun vähän höylättiin.

Sitten pöytä kasattiin noin miljoonalla ruuvilla ja sadalla kulmaraudalla. Kun pöytä oli kasassa, kittasin pahimpia railoja puukitillä piiloon. Pöydän pinta sai ihan ehdottomasti jäädä "rosoiseksi", mutta leivänmurusten siivoamista helpottaakseni kittasin tosiaan ne pahimmat railot piiloon.

Seuraavaksi hionta, pesu ja vahaus. Ensimmäinen vahakerros sai pöydän jo näyttämään melko kivalta, mutta kyllä se vielä sen toisen vahakerroksen päälleen vaati, jotta se oli omaan silmääni täydellisyyttä hipova :)

Tässä vielä pöydän pinta ennen...


...ja kahden vahauskerran jälkeen.

Ja nyt meillä on pöytä. Ihana, iso, kaunis pöytä :)

6 kommenttia:

  1. Siis wou ja wau. Mahtava. Taidankin mennä puutyöiltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä, jos vaan on moiseen mahdollisuus! Mä ainakin itse olen nauttinut ihan suunnattomasti siitä, että saan joka viikko aivan rauhassa tehdä pari tuntia jotakin uutta ja ihanaa kotiin :)
      Pöytää tein vajaa 9 tuntia, kunnes se oli siinä kunnossa, että sen sai tuotua kotiin, eli se oli valmis kasattavaksi. Ei siinä siis edes kauaa nokka tuhise :)

      Poista
  2. Tää on upea! Vinkki! Älä peitä sitä millään liinalla, vaan jos se on tarpeeksi sileä niin lasilevyllä. Suojaa hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Ei ole missään nimessä tarkoitus peittää liinalla...mutta ei ole riittävän tasainen pinnaltaan, jotta siihen saisi lasin laitettua. Joskaan lasilevyä en missään nimessä halua...meillä on ollut kertaalleen lasikantinen pöytä keittiössä ja se oli kyllä ihan vihonviimeistä...tulen hulluksi niiden sormenjälkien kanssa :D

      Mietin tämän niin, että pöytään saa tulla elämisen jälkiä. Siitä tulee sitä kautta mielestäni jopa hienompi. Ja jos niitä elämisen jälkiä alkaakin tulemaan liikaa, niin siinä kohtaa sitten kaivan puukitin esiin ja paklaan lovet piiloon. Uusi vaha pintaan ja taas kiiltää :)

      Poista