torstai 16. tammikuuta 2014

Chef diettaa: 16

16 päivää takana, 84 edessä.

Aika paljon on vielä matkaa sinne sataan päivään saakka, mutta mikäs tässä ollessa...aina uutena aamuna olen kuitenkin päivän verran lähempänä tavoitetta :)

Tämä reilut pari viikkoa on ollut helppoa. Ja vähän vaikeaakin. Mutta enimmäkseen helppoa. 

Mulla on todella hyvä draivi päällä, eli laihduttaminen on ollut helppoa, kuin heinän teko. Pienesti on kyllä muutaman kerran hiipinyt sellainen pienen pieni houkutus mieleeni, että mitäs jos sitä vaikka vähän oikaisisi? Jos vaikka jatkaisin herkuttomuutta sen alkuperäisen "100 päivää ilman herkkuja"-suunnitelman mukaan, mutta jos sitten kuitenkin voisin kuukauden tauon jälkeen leivän ottaa pienissä määrin takaisin ruokavaliooni?!

Hetken asiaa mielessäni pähkäillessä tajusin, miten koukussa leipään lopulta olenkaan. Joten ei. Ei mitään oikopolkuja, vaan tiukka linjaa ja tavoitteena edelleen se 100 päivää ilman leipää.

Päivänä nro 9 laitoin jalkaani housut. Eikä kyseessä ollut mitkä tahansa housut, vaan The housut. Nimittäin nämä. Ostin siis viime lokakuussa kolmet samanlaiset housut, koossa 42, 40 ja 38 ja nyt niistä suurimmat, eli koon 42 housut on käytössä. Tämä on jo saavutus, joskaan ei tietenkään riittävä. Mutta kyllä sillä pariksi päiväksi hyvän mielen sai. Nyt on jo ajatukset suunnattu kokoa pienempiin housuihin, eli kovasti odotan sitä, että nämä jäävät turhan suuriksi. Valitettavasti se ei aivan hetkessä tapahdu (kokoa 42 kun saa kuitenkin olla ihan kunnolla jalkaan vielä vänkäämässä), mutta aikanaan, aikanaan :D

Vaa-allakin olen käynyt. Mutta en vieläkään tiedä, että minkälaiset lukemat vaakaan on piirtynyt. Olen tehnyt siis edelleen niin, että olen käynyt punnaamassa itseni siten, että mieheni on merkannut painoni ylös. Itse olen pitänyt silmät tiukasti kiinni toimituksen ajan. Tosin yksikään lukema ei ole aamupaino ilman vaatteita, mutta kyllä ne suuntaa silti antavat. Ja se suunta on alaspäin, mikäli on mieheeni uskomista.
Kovasti odotan ja jännitän helmikuuta, jolloin tarkoitukseni on lopulta vaa-alle hypätä siten, että kurkkaan sen lukeman itse. Tuolloin aion myös kaivaa mieheni kirjaamat tammikuun lukemat esiin, jotta pääsen niitä tutkailemaan. Hui, jännää...on kuin olisin lapsi, joka odottaa karkkipäivää :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti