MBM: Vauvalle virkattu peitto

En osaa kutoa, neuloa, enkä juuri virkatakkaan. Mutta jos riittävästi jotakin haluan, niin tapanani on hakata päätä niin monta kertaa seinään, että siitä läpi lopulta pääsen ja saan haluamani. Ja niin kävi siis tälläkin kertaa :D

Opettelin virkkaamaan. Tavallisia ketjusilmukoita olen virkannut ennenkin, mutta mitään muuta en osannut. Lähtötilanne oli siis melko heikko, mutta kun riittävän monta kertaa menin ojasta allikkoon, tein-purin-tein uudelleen-purin jälleen kerran-ja tein vielä kolmannenkin kerran, lopulta tilanne oli se, että kädessäni oli valmis isoäidin neliö. Aikaa sen tekemiseen kului reilut puoli tuntia. Mutta se tuli valmiiksi ja se oli pääasia. Hieman se kyllä ahdisti, kun ajattelin sitä, että yksi neliö takana, 41 vielä edessä, mutta koska todella HALUSIN tehdä vauvalleni peiton isoäidin neliöistä ihan itse, niin eipä siinä muu auttanut, kuin virkata, virkata, virkata ja virkata.

Melko nopeasti sormet kramppasivat ja jouduin pitämään taukoa kovien nivelkipujen vuoksi. Ilmeisesti ei ole hyvä virkata heti alkuun useampaa tuntia kerrallaan? Fiksumpi olisi ehkä tajunnut tämän ilman, että se piti kantapään kautta kokea :D

Parisen viikkoa jaksoin virkata säännöllisesti päivittäin, mutta sitten tuli stoppi. Tuntui, että peitosta tulisi jälleen yksi ikuisuusprojekteistani. Pikku hiljaa se kuitenkin edistyi, neliön verran silloin, toisen tällöin. Peiton tekemisen aloitin lähes päivälleen 2kk sitten. Ja tänään sain sen valmiiksi. Juuri ajoissa, ennen vauvan syntymää.

 Tässä siis on se "projekti", josta olen muutaman kerran salaperäisesti vinkannut. Ja kyllä se on ihana! Onhan se vähän ehkä mutkalla, eikä rivit ole täysin suorat, mutta se on rakkaudella vauvalle virkattu <3