maanantai 21. lokakuuta 2013

Chef diettaa: Hei olen Chef, olen ylipainoinen.

Tässä sitä siis taas ollaan. Isona, rumana ja lihavana. Höh.

Lähes kaikki jo kertaalleen menetetyt kilot ovat saapuneet takaisin, eli olen oikeastaan lähtökuopissa. Ei kuulosta kivalta, eihän?! Mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Jos olen kerran pystynyt karistamaan kiloni, pystyn siihen varmasti uudestaankin. Joten ei muuta, kuin leuka kohti rintaa ja tuultapäin :D

Raskausaika oli tosiaan melko rankka...voin pahoin ja oksensin ensimmäiset 27 viikkoa. Ainoa asia, joka olotilaani hieman helpotti, oli syöminen. Enkä nyt puhu minkään kurkun-, tai porkkanan syömisestä, vaan lähinnä suklaan mutustelusta. Myös karkki, pulla ja rasvainen ruoka tuntui tuovan helpotusta paljon parsakaalia paremmin, joten sillä linjalla sitten etenin.

Mun on ihan mielettömän hankalaa laittaa stoppi herkuttelulle kun sen aloitan, joten sillä herkuttelulinjalla tuli lopulta jatkettua koko raskaus. Eli 42 pitkää viikkoa. Ja se kyllä näkyy!

Laitokselle jäi aika tarkasti 10 kg, mutta valitettavasti painoa tuli aika paljon enemmän, joten tässä sitä nyt siis tosiaan sitten ollaan. Lihavana. Taas. Mutta ei toivottavasti ihan hirmuisen kauaa :)

Olen tässä nyt noin kuukauden päivät vähän pohdiskellut syömisiäni. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Joinakin päivinä en lainkaan. 
On tässä tullut tuhottua muutama suklaalevykin, mutta toisaalta olen sitä parsakaaliakin taas pitkästä aikaa popsinut. Tänään on kuitenkin jo neljättä päivää ilman herkkuja, joten tästä on hyvä jatkaa. Tosin ensi viikonloppuna juhlimme pikkumiehen nimiäisiä ja esikoisen syntymäpäiviä, jolloin tulee herkuteltua. Mutta josko koittaisin pitää ne herkuttelut kohtuudessa? 

Lähtöpaino oli tällä kertaa taas huimat 84,3 kg. Tänään vaaka näytti 81,9 kg. Ei järin suuri pudotus kuukaudessa, mutta syy lienee niissä suklaalevyissä. Ei siis meikäläisessä, vaan siinä suklaassa ;)

Jatkossa tarkoitukseni on punnita itseni joka maanantai. Käyn kyllä vaa-alla lähes päivittäin, mutta vain maanantain tulokset ovat ne, joita vertailen keskenään. Pudotustahdin soisin olevan vähintäänkin -500g/viikko, ei haittaa vaikka olisi alkuun enemmänkin. 

Painoa pudotan taas ihan omalla tavallani. En siis karppaa, laske painovartioiden pisteitä, tai ole millään muullakaan dietillä sen kummemmin. Vaikutteita tosin otan Go Fat Go-ruokavaliosta siinä määrin, että rahkaa tulee varmaankin popsittua purkki jos toinenkin, sekä ko. ruokavalion aamupala ja runko noin niinkuin muutoinkin on kyllä melko hyvä ja itselleni sopiva. Vettä koitan jälleen opetella juomaan ja herkut tosiaan ovat juhlahetkiä lukuunottamatta lähes 100% pannassa. Eiköhän se paino näillä laskuun lähde. Ja jos ei lähde, niin sitten pitää keskittyä laskeskelemaan sitä ruokamäärää hieman tarkemmin. Mutta ainakin näin alkuun lähden taas löysin rantein liikkeelle :)

Salillekin suunnittelin taas raahautuvani. En ole vielä synnytyksen (tai lähinnä raskauden) jäljiltä täysissä voimissani, mutta ei kai siellä salilla aina täysillä tarvitsekaan rehkiä? Eiköhän vähän vähempikin näin alkuun riitä. 
Lisäksi suunnittelin aloittavani taas pidemmät kävelylenkit. Olen jo hieman kävelyä aloitellut, mutta kroppa kirraa vielä vähän vastaan. Ongelma siis on siinä, että olen ollut "sohvapotilaana" voimakkaiden liitoskipujen vuoksi jo tuolta kesäkuulta, eli en ole sen jälkeen liikkunut oikeastaan lainkaan. Synnytykseni käynnistettiinkin juuri noiden liitoskipujen vuoksi (myös yliaikaisuus oli osasyynä), mutta valitettavasti ne eivät tälläkään kertaa jääneet kokonaan laitokselle. Kannan niitä edelleen mukanani, mutta onneksi niillä on tapana kuitenkin vähentyä, kun aikaa kuluu. Edellisen raskauteni jälkeen en enää päässyt liitoskivuista kokonaan eroon, joten eiköhän ne kivut kulje mukana vuosia, kenties loppuelämän. Mutta koska sitä loppuelämää on vielä melko paljon jäljellä (ajattelin kuolla vasta hyvin vanhana), haluan olla kuitenkin mahdollisimman kivuton. Olen menossa fysioterapiaan, josta toivottavasti saan apua. Ja ehkä jokusen vinkin salillekin, jotta saan kroppaa hiljalleen kuntoon?

Näin alkuun se salilla käynti ja kävely on siis lähinnä kropan kuntouttamista, ei niinkään laihdutuksen edistämisetä ajatellen. Mutta tottahan toki siitä laihdutuksellekin hyötyä tulee olemaan sitten ajan kanssa, kun pystyn taas vähän rehkimäänkin.

Kävin ostamassa "motivaatiohousut". Tai oikeastaan kolmet, sillä ostin samat housut koossa 42, 40 ja 38. Nuo suurimmat saan kyllä jo vedettyä jalkaan, mutta kiinni ne eivät vielä mene. Veikkaan, että kun vaaka näyttää 78 kg, on jo pieni mahdollisuus sille, että ne menevät myös kiinni. Sitä odotellessa, siis :)



2 kommenttia:

  1. Tsemppiä :) Ihanan herkullisen väriset nuo housut. Kyllä luulisi niiden motivoivan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitaan :) Vaikka draivi onkin nyt hyvä, on matka niin pitkä, että ennemmin tai myöhemmin into lopahtaa ja silloin on haastavaa pysyä ruodussa. Mutta aion tehdä parhaani, jotta siinä ruodussa pysyn :)

      Poista