Muutama tapa (toimiva ja toimimaton) pitää hyttyset ja muut pörriäiset kodin ulkopuolella

Vaikka eläinrakas ihminen olenkin, niin ötököistä en pidä. Varsinkaan silloin, kun ne tuppaavat pyrkimään sisätiloihin.

 

Olen kokeillut nyt suunnilleen sataa (no en ehkä ihan, mutta melkein) eri keinoa pitää hytyset ja muut pörriäiset loitolla. Eivätkä ne kaikki ole osoittautuneet järin toimiviksi keinoiksi. Vika saattaa kyllä olla käyttäjässäkin, mutta aivan kaikkia ongelmia en kuitenkaan omille niskoilleni suostu ottamaan :D

 

Ensimmäisenä kokeilin pitää hyttyset loitolla laittamalla oviin "lamelli"-mallisen hyttysoven. Siinä oli siis 4 kpl noin 25 cm levystä hyttysverkoa, joiden alaosassa oli muovilevyt painoina. Lamellit laitettiin hieman lomittain, jolloin ne muodostivat kohtalaisen tiiviin esteen hyttysille.

 

Tai sitten ei.

 

Ensinnäkin, se niiden lamellien leikkaaminen sopivaan mittaan oli h i d a s t a ja hermoja raastavaa, sillä lamelien verkko oli hieman joustavaa materiaalia. Voi äly ja väläys...kenen idea oli tehdä ne joustavasta verkosta, jolloin se leikkuu samankokoisiksi paloiksi oli käytänössä lähes mahdotonta!

Kun lopulta onnistuin saamaan lamelit edes suunnileen sopivaan mittaan, alkoi projekti nimeltä kiinnitys. Ja se siis todella oli oma projektinsa. Jokunen ärräpää saattoi suustani kuulua, sillä kiinnitys ei todellakaan sujunut niin helpolla, kuin mitä oltiin annettu ymmärtää.

Lopulta lamelit kuitenkin olivat paikoillaan ja olin lopputulokseen tyytyväinen. 

 

Hetken. 

 

Melko nopeasti sain todeta, että lamellien alla olevat painot eivät olleet riittävän painavat. Jos takaovi oli auki ja joku kulki etuovesta, lähtivät lamellit ristivedon vuoksi liikkeele. Ja niitä siis sai sen jälkeen olla asettelemassa takaisin paikoilleen, sillä ne eivät aina menneet riittävän tiiviisti, kuten ehkä elokuvissa.

Eikä kulunut kauaakaan, kun vastaan tuli uusi ongelma. Lamelit alkoivat nimittäin raahaamaan lattiaa pitkin. Koska verkko oli joustavaa materiaalia, "väsyi" se aikaa myöden ja antoi periksi sen pari milliä, jonka me olimme jättäneet lattian ja lamellien alaosan väliin.  

Tämän jälkeen luovutin ja vedin lamellit kokonaan irti. 

Saattaa olla, että joku toinen saa lamellit toimimaan hyvin. Veikkaan, että laadussa on eroja, eli mikäli löytää lamellit, jotka on tehty tukevasta verkosta, se saattaa olla jopa ihan toimiva ratkaisu. Mutta nuo meidän lamellit eivät sitä olleet.

Seuraava kokeiluni oli magneetilla sulkeutuva hyttysverho. Tämä verho muodostui kahdesta lamellista, joiden keskellä, koko korkeuden mitalla on magneetti. Kun ovesta kulkee läpi, sulkeutuu se heti itsestään kiinni. Eikö olekkin kätevä?

Niin varmaan!

Jälleen kerran sain kulumaan vartin jos toisenkin verhon kiinnittämiseen paikoilleen. Jälleen kerran piti mitata millin tarkasti ja leikata kieli keskellä suuta toivoen, ettei leikkaa kovasti väärin. Ja kun oli leikannut ja kiinnittänyt ja kulki siitä välistä, sai huomata, että kiinnitys pettää ja verho repsottaa ja se pitää kiinnittää uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen ja vielä vähän uudelleen.

Koska tämä nyt ainakin noin niin kuin periaatteen tasolla toimi edes jokseenkin, on verho edelleen paikoillaan yläkerrassa, parvekkeen ovessa. Parvekkeella käydään vain kesällä, pyykkejä viemässä, joten siellä ei ole järettömän suurta trafiikkia. Suunnitelmiini kuuluu tämän kesän aikana tehdä oviverhon kiinnitykseen jokin oma "patenttiratkaisu", jonka avulla saan sen pysymään kunnolla paikoillaan. Takapihan oveen en kuitenkaan voisi moista viritystä laittaa, koska kiinnitystä saisi olla korjaamassa muutoin päivittäin.

Ja jälleen kerran uskon, että materiaalilla on merkitystä. Tuo meidän oviverhomme on Ötökkä-merkkinen. Verkko itsessään on laadukkaampaa materiaalia, kuin mitä se nelilamellinen viritys oli, mutta kiinnitys ontuu tämän verkon osalta. Varmasti jollakin muulla merkillä voi olla kiinnitykseenkin parempi ratkaisu, joten jos sellaisen onnistuu löytämään, niin tätä verhoa kutsuisin jopa jo ihan toimivaksi. Naapurillakin oli vastaava oviverho, mutta se osoittautui todella huonoksi. Merkkiä en valitettavasti muista, mutta verho oli valkoinen.

Nyt näyttää siltä, että olen vihdoinkin löytänyt Oikeasti toimivan keinon pitää ötökät ulkona. 

Tai jos nyt ihan totta puhutaan, niin löysin tämän keinon jo 2 vuotta sitten. Naapurimme nimittäin ostivat 2 vuotta sitten joltakin firmalta liukuovimallisen hyttysoven asennuksineen. Se oli ihan mielettömä ihana ja kätevä, mutta sen hinta oli niin suolainen, että kiinnostukseni ovea kohtaan loppui sillä sekunnilla, kun kuulin oven hinnan. En todellakaan ollut valmis maksamaan hyttysovesta 230 euroa! En siis missään nimessä. Mutta nyt, kun tuon saman oven sai (naapureiltamme käytettynä) hintaan 50 euroa, ostin sen kiljuen pois. 

 

Ja kyllä se on ihana. Ja toimiva. Ja kohtalaisen helppoa oli asennuskin, sillä mies sai sen paikoilleen alle puolessa tunnissa.

 

 En edelleenkään olisi valmis maksamaan hyttysovesta 230 euroa. Ehkä. Nyt, kun hyvän makuun on päässyt, niin pitää myöntää, että ei tuo välttämättä niitä elämän huonoimpia ostoksia olisi. Mikäli en saa yläkerran oveen toimivaa patenttiratkaisua kiinnityksen osalta, joudun ehkä kuitenkin harkitsemaan tämän oven ostamista myös yläkertaan.