maanantai 22. syyskuuta 2014

Auringonvaloa näkyvissä!

Eikö se yleensäkin niin mene, että sateen jälkeen paistaa aurinko? Jos ei heti, niin kyllä se sieltä esiin kuitenkin joku päivä pilkahtaa. Ja nyt se paistaa täällä meillä aikalailla 24/7. Meille siis kuuluu hyvää. Itse asiassa ihan huippuhyvää, sillä pikkuneidin tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä :)

Kaikki ikävät tutkimukset on nyt tehty. Ei enää nukutuksia, ei kanylointeja, ei verikokeita, ei tunnin kestäviä magneettikuvia, ei röntgenkuvia (joka sekin vähän jännitti, vaikka ei kipua tuottanutkaan), eikä ENMG-tutkimuksia.

Sain viimeiset tulokset tytölle tehdyistä tutkimuksista aamupäivällä ja tilanne on nyt valitettavasti edelleenkin se, että kukaan ei tiedä, että miksi. Mitään selkeää syytä sille ei löydy, että miksi jalka on alunperin halvaantunut. Jalka on halvaantunut, koska peroneushermo on vaurioitunut. Mutta sitä ei kukaan tiedä, että mikä sen hermon vaurioitti.
ENMG-tutkimus toi tärkeää tietoa ja äidillekin lisää hengitystilaa, sillä sen mukaan mikään ei viittaa etenevään lihassairauteen. Magneettikuvat puolestaan poissulkivat hermopinteen, koska poikkeavia löydöksiä ei tehty. Nämä uutiset olivat erittäin hyviä, mutta jatkoa ajatellen tieto vaurion aiheuttajasta olisi ollut kiva tietää. Tätä kautta joku olisi ehkä osannut kertoa vähän enemmän jatkosta ja toipumisennusteesta.
Enterorokkoa lääkärit eniten sormillaan osoittelevat, mutta mikään tutkimustulos ei tätä teoriaa kuitenkaan sinänsä tue. Tässä kohtaa kuitenkin ehkä nyt voidaan olettaa, että enterorokolla on ollut osuutensa asiaan, koska jalka halvaantui enterorokon aikana ja enterovirus on puolestaan sukua poliovirukselle, joka puolestaan aiheuttaa halvaantumisia ihan tunnetustikin.

Toisaalta onhan se saattanut olla ihan sattumaakin. Kukaan lääkäreistä ei ole koskaan törmännyt enterorokon aiheuttamaan halvaukseen, joten sitä voidaan pitää kyllä melko epätodennäköisenä. On se silti kuitenkin mahdollista. Kuten sekin, että lentokone putoaa tänään päälleni. 100% varmuutta halvaantumisen aiheuttajasta emme nyt siis saaneet, vaan se jäi valitettavasti arvoitukseksi. Joten näillä nyt sitten edetään :)

Viikko sitten jumppasin tytön kanssa halvaantunutta jalkaa aivan samalla tapaa, kuin miten monasti ennenkin. Pieni ero kuitenkin tuolla kertaa oli edellisiin verrattuna. Halvaantuneen jalan isovarvas liikahti. Mietin ensin, että näinköhän väärin...jospa vain elättelin liikoja toiveita ja näin vähän omiani?! Mutta ei. Kyllä se varvas liikkui. Arviolta noin 2 mm, mutta se oli 2 mm enemmän, kuin mitä päivää aiemmin. Tai viikkoa. Tai kuukautta! Eli se oli kyllä nyt tässä kohtaa ihan hirmu paljon! 

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä jumpan aikana tyttö sai liikutettua isovarvasta lisää. Ehkä jopa sentin...ja kohta liikkuikin jo koko nilkka! Voi sitä riemua! Tyttökin hihkui innoissaan, että "ÄITI, SE LIIKKUU!". Kyllä...se liikkui. Ihan kunnolla, monta senttiä :D

Toipuminen ei kuitenkaan vielä näy arjessa, eli kävelyyn se ei vaikuta ainakaan siinä määrin, että siitä olisi selkeää apua. Tyttö käyttää siis edelleen kodin ulkopuolella ortoosia pystyäkseen kävelemään kaatumatta. Kotona emme ole ortoosia käyttäneet, sillä se toisaalta laiskistaa jalkaa entisestään, joka puolestaan aiheuttaa lihasten ja jänteiden lyhenemistä, joka tuo sitten taas omat ongelmansa ja lisähankaluutensa, joilta mieluusti nyt tässä kohtaa kyllä välttyisimme. Ja ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että lyhentymistä ei ole havaittavissa, sillä fysioterapeutti totesi kaiken olevan siltä osin ok. Ainakin toistaiseksi. Ja jotta tilanne pysyisi hyvänä jatkossakin, käy tyttö joka viikko fysioterapeutilla, jonka lisäksi jalkaa jumpataa kotona päivittäin.

Kukaan ei vieläkään tiedä sitä, että miten pitkälle kuntoutusta tulee tapahtumaan. Jalka mahdollisesti toipuu ennalleen. Tai sitten ei. Aika näyttää. On kuitenkin ollut mukava huomata, että ainakin jonkinlaista toipumista tapahtuu. En uskalla toivoa liikoja, eli täyttä kuntoutumista. Mutta ihan hirmu mukavaa olisi, jos jalka kuntoutuisi edes siinä määrin, että kävely saataisiin sujuvammaksi ilman ortoosia. Mutta jos ei saada, niin onneksi on olemassa tuo ortoosi. Eipä se tässä perheessä enää juurikaan sen kummempi asia ole, kuin jossakin toisessa perheessä silmälasit :)

Olen tässä tytön kanssa sairaalassa juoksemisen ohella vähän kirppistellytkin. Voisin koittaa saada uutta kirppispostausta esiin viimeistään huomenna :D

10 kommenttia:

  1. Olipa ihana lukea edistymisestä! Varmaan oli tytöstäkin upeaa huomata nilkan liikkuminen :) ♥♥ Tosiaan aika näyttää kuinka paljon kuntoutuu, mutta onhan tuo jo mahtavaa edistymistä! Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntoutuminen näyttää etenevän ihan älyttömän huimaa tahtia. 1,5 viikkoa sitten nilkka ei liikkunut lainkaan. Viikko sitten tyttö sai nostettua nilkkaa 25 astetta...ja tänään jo peräti 80 astetta. Terve jalka nousee 105 astetta, eli jalan toipuminen on ihen mieletöntä. Tänään tyttö pystyi ensimmäistä kertaa ottamaan jopa kanta-askelia halvaantuneella jalalla! Toipumistahti on nyt niin lujaa, että tämä äiti ei enää pysy tässä hommassa ihan kärryillä :D

      Ja kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. Olipa mukava lukea noin hyvä kuulumisia tytöstä! Toivottavasti paraneminen jatkuu vielä ja käveleminen lähtee sujumaan ilman ortoosia. Kirppis postausta odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se näyttää tosiaan jatkuvan. En kyllä ymmärrä, että miten tämä voi olla mahdollista, mutta koska näen tilanteen omin silmin, niin pakkohan se on uskoa :D

      Ja kirppispostauksen rustaan vielä tänään :)

      Poista
  3. Voi kuinka ihania uutisia!
    Paljon tsemppiä jumppailuun ja toipumiseen!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kuulla teiltä hyviä uutisia :) Paljon tsemppiä kuntoutukseen pienelle ihmiselle.

    Taevahan Tosi

    VastaaPoista
  5. Hienoja uutisia! Tsemppiä kuntoutukseen, lapset paranee ihmeellisen hyvin!

    VastaaPoista