Olette varmastikin kuulleet sanonnan "väsynyt, mutta onnellinen"?
Sen tunteen pääsin taas tovi sitten kokemaan, kun perheemme pikkuneidin 6-vuotisjuhlat oli takanapäin ja hämärän laskeuduttua silittelin väsyneiden lasten poskia, heitä yöunille rauhoittaen. Vaikka illat eivät yleensäkään ole meillä sieltä kaikkein rauhallisimmasta päästä, niin tuona iltana unenpäästä kiinni saaminen oli entistäkin vaikeampaa. Koska kulunut päivä oli ollut niin ihana <3
Neiti (kohta) 6v oli pyytänyt syntymäpäiväjuhliensa teemaksi "heppasynttärit". Ja jostakin ihmeen ja kumman syystä tuo teematoive ei kyllä juurikaan yllättänyt...
Teema oli myös itselleni varsin mieluinen, sillä heppa-aiheen ympärille oli helppo keksiä erilaisia asioita, joiden johdosta juhlista tulisi aivan superihanat. Joskaan aivan yksin en olisi näitä juhlia kyllä pystynyt tässä mittakaavassa järjestämään, mutta onneksi saatavillaa oli apukäsiä, joiden ansioista suunnitelmani saatiin taiottua todeksi ja tyttö sai viettää kertakaikkisen ikimuistoiset synttärijuhlat <3
Ruusukkeita, ruusukkeita ja vielä vähän ruusukkeita. Heppateemaisissa synttärijuhlissa kaikki juhlavieraat saivat kotiinviemiseksi ruusukepalkinnon, sillä kaikki juhlavieraat olivat todellisia heppataitureita ja siten siis myös ansainneet itsellensä upean palkinnon.
Ruusukkeet valmistuivat pääasiassa kaapin kätköistä löytyneitä silkkinauhoja ja pitsejä apuna käyttäen. Muutamassa ruusukkeessa käytin myös voilee-tyyppistä kangasta ja sekin toimi ruusukkeissa varsin hyvin. Osan kuvassa näkyvistä pitseistä olen purkanut rikki menneistä vaatteista ja ruusukkeen keskiöpahvit on tehty kierrätysmateriaalia hyödyntäen. Nuo pilkulliset keskiöpahvit olen napannut jemmaan jostakin tuotepakkauksesta, sillä tapoihini kuuluu aina säästää kaikki kauniit pahvit ja kartongit. Jos niitä vaikka joskus löytyisi käyttöä askartelussa. Ja yleensä löytyy :)
Ruusukkeiden tekeminen oli t o d e l l a hidasta puuhaa. En osaa nyt mitään täysin tarkkaa tuntimäärää teille antaa, mutta yhden ruusukkeen teko kesti kuitenkin aina reilun tunnin. Ja kun niitä ruusukkeita oli kuitenkin sen 15 kpl, niin siitä voi sitten vähän laskeskella, että mitenkä monta iltaa (monta!) ruusukkeiden parissa tuli väkerrettyä.
Tosin melko ison osan ajasta haukkasi suunnitteluvaihe. Halusin tehdä kaikista ruusukkeista vähän erilaisia, jolloin se nauhojen, pitsien, värien, taustakeskiöiden, mallien jne. valitseminen vei aina vähän enemmän aikaa, kuin mitä ns. sarjatyöskentely olisi vienyt. Mutta lopputulos on mielestäni enemmän, kuin kaunis. Eli panostaminen kannatti :)
Jokunen aika sitten taisin ohimennen mainita, että olen ostanut kasan erilaisia hilavitkuttimia, joiden avulla askarteleminen on vielä astetta mukavampaa puuhaa. Ja tuossa kuvassa näkyy nyt siis yksi näistä hilavitkuttimistani. Kyseessä on We R Memory keepers punch board 1-2-3 härpäke, jolla pystyy tekemään niin kirjekuoret, rusetit, kuin pienet lahjarasiatkin aivan äärimmäisen näppärästi ja nopeasti.
Tuon härpäkkeen avulla pystyy tekemään jos vaikka ja minkä kokoisia kirjekuoria, eli vaikka tekisin ns. normikorttia pienemmän tai suuremman kortin, saan sille tismalleen sopivankokoisen kirjekuoren. Ja kun kirjekuoret tekee itse, niiden tekoon voi käyttää esim. tapettia, kuten minä näiden kutsujen kohdalla tein. Tapetti on ostettu aikoinaan kirppikseltä, jolloin sen hinta on ollut jotakin yhden ja kolmen euron väliltä. Joten eipä tulleet kovinkaan kalliiksi nämä kuoret :)
Kutsussa olevan hevosen olen stanssannut (eli leikannut) Big Shot-laitteella, joka onkin askarteluhärpäkkeistäni aivan ehdottomasti se kaikkein paras hankinta. Eli siitä en kyllä hevillä luopuisi <3
Tein ruusukkeita myös kartongista. Ruusukkeiden tekoon käytin Fiskarssin paperileikkuria, sekä Kippershoppyn nuuttausalustaa. Keskiön ja kirjaimet stanssasin Big Shotilla.
Sain talleilta juhlia varten vinon pinon ruostuneita hevosenkenkiä, jotka maalasin spraymaalilla kullan väriseksi. Osan kengistä sijoitin maahan, ikään kuin ohjaamaan juhlaväkeä kotiovellemme. Osa kengistä pääsi koristeeksi ovenpieleemme ja yhden kengän sijoitin ulko-oveemme, ovikranssin tilalle.
Kotia koristelin kartonkiruusukkeiden lisäksi myös ilmapalloilla, heppaviirillä ja juhlatarjoiluunkin lisäsin hieman heppamaisuutta. Tietenkin. Tarjoilu piti tällä kertaa heppajuoman ja heppaherkkujen lisäksi myös vinon pinon leikkiheppoja, sillä tytöt koristelivat pöydän leikkihevosillaan.
Kun kaikki juhlavieraat olivat saapuneet luoksemme ja juhlat olivat jo ihan kunnolla käynnissä, kuulimme aivan yhtäkkiä ovikellon soivan!!! Mietimme, että kuka kumma siellä voisi olla, sillä kaikki kutsuvieraat olivat jo saapuneet, emmekä siis enää odottaneet ketään muuta saapuvaksi!
Jotta asiaan saatiin selvyys, suuntasimme kaikki äkkiä eteiseen, ovea avaamaan. Ja voi sitä iloa, riemua ja ihmetystä, kun lapset huomasivat, että ovikelloa olikin soittanut meidän pieni ja ihana, aivan ylisöpö ponimme <3 <3 <3
Poni oli kuullut huhua siitä, että meillä vietettäisiin pikkuneidin synttärijuhlia ja hän oli halunnut aivan ehdottomasti tulla juhliimme mukaan. Ja jos kerran koirammekin saavat olla juhlissa mukana, niin eikö ponillekin kuulu suoda ne aivan samat oikeudet? Niinpä otimme ponin mukaamme juhlimaan ja hänelle myönnettiinkin suuri kunnia toimia uljaana ratsuna kaikille juhlavieraille, sekä tietenkin myös itse synttärisankarille <3
