torstai 23. helmikuuta 2012

Cd: Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ja Chef myös!

Elämän pieniin iloihin kuuluu aina välillä saada jotain kivaa, pientä ja ihanaa. Ja mun pieni ja ihanani on pinkkikorkkinen shakeri, joka mun oli oikeastaan ihan pakko saada :D

Ja tokihan sinne sitten kaivattiin vähän sisältöäkin, sillä isännän palkkarit maistuu lähinnä oksennukselle. Oikeasti. Dietmix sen sijaan maistuu ihan mansikkapirtelölle. Nam!

Ensimmäisen salikäynnin jälkeen lähes itkua tihrustin illalla, kun käsiin sattui niin kovasti. Tuntui, että käsissä olisi noin miljoona pientä haavaa ja aina kun sormet koukisti, tai ojensi, pääsi suusta parahdus. Ei siis tarvinnut kahdesti pohtia, että haluanko salihanskat vai en. Ja senkin tiesin, että niiden tulee olla "tyttöväriset" :D

Olen salitreenin lisäksi aloittanut myös aerobisen harjoittelun...ja mielestäni silloin pitää olla siihen soveltuvat popot. Joten semmoisetkin piti sitten hankkia. Kovasti mä kyllä katselin myös uusia salikenkiä, mutta ehkä mä noilla vanhoilla vielä pärjään, kun ne on kuitenkin ihan ehjät. Vanhat kyllä, mutta viimeiset 6v ne on lähinnä pölyttyneet kaapissa, joten käyttökertoja niillä ei ihan hirmuisesti ole *nolostuu*.


Tällä viikolla olen käynyt jo kahdesti salilla, sekä tehnyt aerobisen joka päivä. On siis pakko todeta, että hyvä minä! :D

maanantai: reipas lenkki 45 min
maanantai: sali 1h 35 min
tiistai: crosstreiner 50 min
keskiviikko: crosstreiner 1h
keskiviikko: sali 1h 15 min
keskiviikko: reipas lenkki 45 min (osittain sauvoilla)
torstai: crosstreiner 1h

Edellisessä postauksessani kerroin ostaneeni iltapuvun, joka on liian pieni. Koska kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa, niin olkaa hyvät:


Melkosen ahdas on!

Mutta niin mulle on opetettu, että tavotteita pitää olla aina. Ja nyt niitä on sitten ihan kunnolla. Puvun yläosan kohdalta pitää saada alle kolmessa kuukaudessa 7 cm pois ja tuosta hieman alempaata 9 cm...aikamoista. Saas nähdä kuinka käy. Tavoitteena on se, ettei se ainakaan siitä jää kiinni, ettenkö olisi yrittänyt :)

Ja muuten...ette ikinä arvaa. Reissarit nousi eilen ilmaan! Ja hyväksi onnekseni sali oli tuolloin täysin tyhjä, joten ei edes nolottanut. Ei tosin nolota enää noin niinkuin muutoinkaan, sillä mä olen kyllä melkosen tyytyväinen siihen, että homma etene.

En  tiedä miksi, mutta se ensimmäinen salipäivä oli ihan helvettiä. Nyt on paljon helpompaa, vaikka teen vähintään saman määrän toistoja ja lähes kaikissa on painojakin jo nostettu! Tuloksia ei kyllä vielä kolmessa kerrassa synny, mutta niin se vaan nyt kuitenkin menee, että nostin ensimmäisellä kerralla penkiltä sen tangon 2 * 15, enkä olisi yhtään enempään pystynyt. Ja eilen nousi tanko + reissarit (eli 2,5 kg enemmän) saman määrän. Huisia :D

Onko mun muuten pakko puhua painosta, jos en halua? Alaspäin se on menossa, mutta niin älyttömän hitaasti, ettei tosikaan. Aamupaino 68,5 kg. Huoh.



2 kommenttia:

  1. ollaampa sitä niin pinkkinä niin pinkkinä :D mua harmittaa kovasti, ettei mulla ole ketään tässä jokirannassa joka lähtis lenkkeilemään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää olla :D

      Siellä on kyllä ihan mielettömän kiva lenkkeillä! Mä olen itse aikoinani rullaluistellut 10 km per suunta, jotta pääsen jokirantaan luistelemaan :D

      Ilman lenkkikaveria mäkin joudun kulkemaan, kun täällä on tiet niin huonossa kunnossa, ettei rattailla pääse...ei siis kaveri pääse mukaan. Mutta onneksi ollaan menossa kesää kohti...pian on lumet poissa ja sitten saan lenkkiseuraa :)

      Ja lupaan tulla kesällä joku kerta sullekin jokirantaan lenkkikaveriksi, jos sielläpäin silloin vielä vaikutat :)

      Poista