torstai 9. helmikuuta 2012

Torstain syömiset ja pohdintaa herkuttelusta tulevaisuudessa

Ruokahalu nostaa päätään, jota pidän positiivisena asiana. Tosin eniten mua kyllä nyt herkututtaa, joka ei sitten enää olekaan niin positiivista. Mun tekee nimittäin mieli mokkaruutuja <3 

En nyt vaan sitten valitettavasti voi niitä syödä, sillä jos niitä alan leipomaan, niitä tulee pellillinen...ja arvata saattaa montako minä niistä söisin. Ei jäisi vain siihen yhteen. Eikä kahteen. Eikä kolmeenkaan. 
Tuskin saman päivän aikana söisin kovin montaa (eihän kolme ole kovin monta?) mutta seuraavana päivänä niitä tulisi syötyä lisää. Ja sitä seuraavana päivänä.

Niinpä mä nyt siis vaan haaveilen niistä mokkaruuduista ja jätän ne leipomiset ja syömiset sitten ihan muille. Tosin tästä nyt herääkin sitten kysymys. Jos ja kun mä joku kaunis päivä leivon pellillisen mokkaruutuja, niin minkämoiset rajat olisi sen herkuttelun suhteen järkevät? 
Jos nyt vaikka ajatellaan, että pellistä tulee 16 isoa palaa joista mies ja muksut syö yhteensä 4 ja 12 vielä jää. Jos mä syön yhden ja paan loput 11 pakkaseen, niin miten nopeaan tahtiin mä voin niitä sieltä tuhota, jotta se olisi kohtuullista?

Tarkoitan siis, että onko ylläpitovaiheessa mokkaruutu päivässä liikaa? Tai mokkaruutu joka toinen päivä? Vai vaanko kerran viikossa?

Hassua kysellä tällaisia. Mä kun kuitenkin olen ollut elämästäni lähes 25 vuotta normaalipainoinen. Mutta kun siitä on valitettavasti jo niin paljon aikaa, etten enää muista. En muista miten silloin söin, join ja liikuin. Tai siis liikunta oli suunnilleen yhtä vähäistä kuin nyt, mutta miten mahdoin tuolloin syödä?

Koskaan en ole mitään lautasmalleja noudattanut, enkä salaattia syönyt. Paitsi rullakebabin sisällä. Kebabbia söin melko usein ja mokkaruutujakin olen tehnyt. Ja syönyt. Paljon. Mutta en siis tosiaan enää muista, että miten söin, jotta pysyin normaalipainossa. En joutunut tuolloin kiinnittämään huomiota syömisiini, koska sillä syömisellä miten nyt sitten ikinä satuinkin syömään, se paino oli ja pysyi 57-62 kilossa. Ja kyllä mä niitä mokkaruutuja olen tuolloinkin kiskonut varsin hyvällä ruokahalulla, joten pellillinen ei ole viikkoa säilynyt.

Mutta jos siis joku osaisi kertoa, että miten usein uskaltaa herkutella, jos sen herkuttelun pitää sikäli kohtuullisena, että herkuttelee yhden, EI kolmea mokkaruutupalaa :D

Ja sitten niihin tämän päivän syömisiin. 

 Aamupalaksi join Ananas lightiä. Lähdin taas liikenteeseen ilman että olin laittanut suuhuni mitään, joten kipaisin kaupasta hakemassa limskaa. Muutaman kulauksen siitä join reissun päällä ja kotosalla sitten meni loput.

 Lounaaksi riisiä, broilerpyöryköitä, ketsuppia, salaattia, kirsikkatomaatteja ja salaattikastiketta. Muutaman salaatinlehden jätin syömättä, kun ei vaan moinen pupunruoka oikein maistunut tänään. Juomaksi kuplavettä.

 Välipalaksi kuplavettä.

 Päivällisen olen syönyt tänään jo klo 17 pintaan, kun se on muulloin meinannut venyä sinne iltaan saakka. Ideana oli se, että jos saisin vielä kolmannenkin safkan mahaan mahtumaan, kun söisin päivällisen ajoissa. Tosin tuo annos olikin sitten niin suuri, että olen aivan ähkyssä. Enkä siis jaksa enempiä tänään enää syödä.
Päivälliseksi söin broilerpyöryköitä, nuudeleita, raejuustoa ja tomaattia. Juomana kuplavettä. Nuudelit maustoin tulisiksi, jotta saisin janon ja sitä kautta juotua enemmän.

Ruokailun jälkeen meni vielä lasillinen kuplavettä. Jano siis tuli ja tällä se sitten meni :)
 Samalla tuli täyteen päivän minimijuomiset!

Tänään en enää jaksa mitään syödä, enkä todennäköisesti juodakkaan, joten nämä oli tältä päivältä tässä. Juomiseen olen tyytyväinen, vaikka tokikin siinä olisi edelleen parantamisen varaa. Ja syömiseen liittyvän lupauksenkin täytin...ei enää leipää, vaan ruokaa :)

P.S Arvatkaa mitä mulla on nyt jalassa?

UUDET FARKUT! Pari viikkoa sitten kävin sen "pieneksi jääneet vaatteet"-kassin läpi ja tuolloin sain neljät housut käyttööni. Tänään sain viidennet. Jei! :D

6 kommenttia:

  1. Onnittelut painon pudotuksesta, ja farkkujen mahtumisesta jalkaan! Mun mielestä kantsii kyl jättää makealla herkuttelu vain yks kerta/vko ja jos jotain erityistilanteita ni sit voi sortua toistekin. Itse yritän noudattaa tätä ja mulle on parempi, että en herkkuja edes leivo, niin ei tee niitä sitten mielikään : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kerta viikkoon...voi ei, tätä mä vähän pelkäsinkin :D :D :D Mä olen ollut kautta aikojen herkuttelija, siis myös ennen tätä 4 vuotta sitten tapahtunutta painon jyrkkää nousua. Mutta loppuelämän ajan siihen herkutteluun on tosiaan sitten suhtauduttava hieman toisella tapaa kuin ennen, koska en halua enää palata siihen 85 kiloon.

      Olen koittanut sitä leipomista pohtia siten, että mun on kyettävä pitämään näppini erossa herkuista vaikka niitä kotona olisikin. Haluan siis tehdä perheelleni silloin tällöin jotakin herkkua, kuten esim. eilen tein lapsille iltapalaksi (terveellisiä) lettuja. Omat näppini sitten vaan pidän niistä herkuista tiukasti erossa siihen saakka, että paino on siellä missä sen haluankin olevan...ja jatkossa se kerta viikkoon lienee tosiaan paras keino hallita herkuttelua :)

      Se tuntuu ihan hirvittävän vähältä, mutta eipä mulla taida vaihtoehtoja olla. Harmi, mutta minkäs teet.

      Poista
  2. Mä ite olen jättänyt ruokavaliostani sokerin ja valkoiset viljat minimiin, ihan oman terveyteni takia. On kannattanut, olen voinut paremmin. Se jos mikä motivoi jatkamaan. Lauantaina pidän herkuttelupäivän, sipsejä illalla + ehkä muutama karkkikin. Tummaa 70% suklaata napsin viikollakin silloin tällöin. Ja kyllä välillä sorrun, mutta sitten pitää taas tiukata.
    Onhan letut paljon terveellisempi vaihtoehto kuin mokkaruudut! Mokkaruuduissa on paljon sokeria. Mä himoitsen kans kaikkea makeaa, varsinkin pähkinäsuklaa, karkit, salmiakki, jääääätelö nam, mutta hitto vieköön ku ne tekee mut sairaaksi, ni pakko hillitä himot! Ja meillä koko perheellä on samat säännöt herkuttelun suhteen. Eipä tule itellekään niin kiusauksia, ku kaapissa ei ole herkkuja. Jos tulee yllätysvieraita, meillä ei sitten olekaan mitään mitä tarjota. Se onkin ainut huono puoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että vaikka mäkin saattaisin fyysisesti voida paremmin ilman sokeria ja jauhoja, niin psyykkisesti voisin huonommin...koska mä olen sokerihiiri ja sokeri on yksi elämäni iloista :D

      Sortumiset kuuluu elämään. Niitä tulee ja niitä menee. Mun itsekurini on niin huono, ettei sillä tehdä mitään kovin pitkällistä...ei kuntoilla, laihduteta tai tehdä mitään muutakaan mikä vaatii pitkäjänteisyyttä. Olen siis tietyllä tapaa melko lusmu :D

      Letut tein terveellisiksi (ruisjauhoa, kaurahiutaleita, kuivattuja mansikoita, munaa ja tilkka öljyä) mutten syönyt niitä siltikään. Ei tehnyt mieli. Eikä ne misään määrin kykenisi korvaamaan mokkaruutuja. Koskaan.

      Letuista kieltäytyminen ei ole sen vaikeampaa, kuin vedestä kieltäytyminen. Mutta ne mokkaruudut...miten ihmeessä ne näin nyt pyöriikin päässä :D :D

      Meillä minä olen se, joka herkuttelee. Muille riittäisi herkku silloin, toinen tällöin. Mutta mulle riittää herkku päivässä. Jos niitä saa kerralla monta. *nolostuu*

      Mutta kovasti tässä on nyt opeteltu uutta tapaa olla, syödä ja elää. Eikä paskempi ole tämäkään tapa. En lopulta sinänsä koe jääneeni mistään paitsi. Ja mokkaruutujakin saan mutustella ihan pian. Ja jos kaikki loppuelämäni mokkaruudut lasketaan, niin vaikka söisin vain palan tai kaksi viikossa, niin yhteensä se tekee kuitenkin useamman pellillisen. Joten eihän tässä mitään hätää ole :D

      Poista
  3. Jos pystyt olemaan erossa makeasta jonkun aikaa, niin se makeanhimo alkaa sitten helpottamaan!! Ota vain päivä kerrallaan! ja sortuakin saa, kunhan palaat sitten takas ruotuun sen jälkeen : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä...se on ykeensä kolmas tai viimeistään neljäs päivä kun helpottaa. Mutta ei se valitettavasti poista sitä kokonaan...ei lähellekään. Mä himoitsen herkkuja aina...vaikken olisi niitä haistanutkaan kuukauteen :D

      Poista