Voihan liivi! (ja ihanat tunikat tytöille)

Vihdoinkin tein sen, mistä olen haaveillut jo pitkään. Ompelin pikkutytöille tunikat!

Ompelukaapistani löytyy useampi kaavalehti, mutta yhdessäkään lehdessä ei ole sellaista ns. perustunikan kaavaa. Ei tosin mikään ihme, sillä yleensä kaavalehdistä ei etsitä niinkään niitä perusvaatekaavoja, vaan jotakin uutta ja kivaa. 

Koska sitä perustunikan kaavaa ei tuntunut löytyvän mistään, muokkasin Ottobren "perus trikoopaidan" kaavaa, jotta saisin haluamani. Lisäsin kaavan helmaan pituutta ja muutaman sentin leveyttä, jonka jälkeen täydellinen perustunikan kaava oli valmis <3 Olisi pitänyt vaan jo aiemmin uskaltaa testata sitä kaavan muokkaamista, koska isoja muutoksia ei vaadittu, jotta paidasta sai tunikan :)

Ensin tein tunikan pienemmälle ja se onnistui todella hyvin. Kokokin (104 cm) tuntui olevan melko passeli. Myös pääntie, jonka kanttaamista aina jännitän, onnistui hyvin. Ompeluohjeena käytin TOSIMUMMON "Tehdääs paita!"-ohjetta, joka siis soveltuu hyvin myös tunikan tekoon.

Seuraavana oli vuorossa isomman pikkutytön tunika ja lopulta innostuin niin paljon, että surautin tytöille myös legginssit samasta kankaasta, kuin mitä tunikan tähdet ovat (ruskea velour). Legginssit ompelin uusimman Ottobren (6/2013) Tiny Path-kaavalla ja siitä tuli välittömästi suosikkini! Vihdoinkin löysin myös täydelliset legginssikaavat! Kesäksi pitää muokata kaavoja vielä slimmimmiksi, mutta syksyyn nämä sopivat, kuin nenä päähän :)

Isomman likan (vas.) legginssit olivat kyllä hieman turhan pitkät, mutta siitä ongelmasta pääsee sillä, etten seuraavalla kerralla tee legginssejä liian isolla kaavakoolla, vaan valitsen 116 cm sijasta 110 cm kaavat. Pienemmän tytön (oik.) legginssit tein koossa 104 cm ja ne olivat oikein passelit.

Jokin meni kuitenkin ompelun hetkellä vikaan, sillä lahkeet ovat ikään kuin vähän ryntyssä!!?

Tunikan (joka siis myös on velouria) ompelin samana päivänä, samoilla vehkeillä, mutta tunikat onnistuivat loistavasti. Joten en todella tiedä, että missä vika on :( Todennäköisesti vika kuitenkin löytyy ompelijasta :D

Ja sitten niihin TODELLISIIN ongelmiin...

Oih ja voih. Mistäköhän sitä edes aloittaisi? :D 

Halusin pikkumiehellekin samantyyliset vaatteet, kuin mitä pikkutytöillä on, joten päätin ommella hänelle ruskeasta velourista housut. Olen ommellut samoilla kaavoilla jo useammat pökät, mutta olen hieman tyytymätön housujen väljäyteen. Ne kun ovat jopa lähes pussittavat, enkä siitä pidä. Päätin muokata kaavoja hieman kapeammiksi ja mielestäni onnistuin siinä hyvin. Ompelukin sujui näppärästi ja housut tulivat resoreita vaille valmiiksi.

Tuli ilta ja lasten aika mennä nukkumaan. Lapset vaihtoivat yövaatteet päälleen ja lasten pyykkejä koriin viedessäni huomasin, että pikkutyttöjen legginssien haarasaumat olivat kauttaaltaan täynnä reikiä! Tajusin heti, missä vika oli. Olin (jälleen kerran!) ommellut leggarit tavallisilla neuloilla, kun ompelussa olisi pitänyt käyttää joustavalle kankaalle sopivia neuloja. Voi himpulan pimpula!

Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä ainoa sauma, joka joutuu kovalle rasitukselle, on haarasauma ja sen sain ommeltua uudelleen, kunhan ensin vaihdoin neulat. Legginssit sain siis pelastettua.

Mutta arvatkaa, miten kävi niille vauvan housuille? Pikkumiehen housuista jouduin ompelemaan uusiksi kaikki saumat, jonka jälkeen jo entuudestaan slimmit housut muuttuivat TODELLA slimmeiksi housuiksi. Kangas oli juuri ja juuri riittänyt näihin housuihin (eikä sitä kangaskaupassakaan enää viimeksi näkynyt, eli lisää ei ollut enää saatavana), joten uusiakaan en voinut enää lähteä alusta saakka ompelemaan.

Katselin housuja hieman epäuskoisina, koska en enää tässä kohtaa ollut aivan varma siitä, että saako niitä ylipäätään enää kiskottua pojan päälle. Pikkumies oli jo unillaan, joten vaihtoehtoja jäi kaksi. Joko ommella resorit paikoilleen ja toivoa parasta, tai odottaa seuraavaan päivään, jolloin pääsisin sovittamaan pöksyjä ennen, kuin tekisin ratkaisuja jatkon suhteen. Päädyin valitsemaan tuon ensimmäisen vaihtoehon, koska olen heti-mulle-kaikki-nyt-ihmisiä :D

Ja näin kapeat niistä sitten lopulta tuli:

Kyllä ne sitten onneksi jalkaan suhjahtivat. Tai "sujahtaa" on ehkä hieman liioittelua, mutta sanotaanko niin, että ne saa päälle ja niitä pystyy käyttämään. Ainakin pari viikkoa, luulen :D

Ja jotta pikkumies tosiaan saisi hieman samaa lookkia siskojensa kanssa, ompelin hänelle pienen, söpön liivin (OB 6/2013). Tai siis luulin ompelevani. Tuo liivi ei nimittäin ole pientä leveytensä puolesta nähnytkään. Hiljalleen alan tulla siihen lopputulokseen, että OTTOBRE:n kaavat ovat melko leveää mallia?! Tähän liiviin nimittäin mahtuisi kaksi vauvaa vierekkäin :D

Koitan nyt vielä pelastaa liivin kaventamalla sitä, mutta sanotaanko niin, että en odota ihmeitä tapahtuvaksi. Liivi saattaa mennä lopullisesti piloille, mutta toisaalta mitään menetettävääkään ei ole, sillä ei sitä noinkaan käyttämään pysty. Tai ehkä pystyy, mutta en siltikään sitä meinaa pojalle pukea, ellen sitä kapeammaksi saa :)