torstai 3. huhtikuuta 2014

Jääkaapissamme on lähinnä vain valo

Muutama päivä sitten kerroin teille, että kävin kaupassa suunnitellusti (eli ostoslistan kera)  ja koska kaapissamme oli muutakin kuin vain valo, pärjäisimme ostosten turvin perjantaihin saakka (joka olisi siis seuraava kauppapäivämme) varsin hyvin.

Valehtelin.

En tahallani, mutta kuitenkin. Kyllä me olemme pärjänneet, mutta en nyt ehkä menisi huutelemaan, että olemme pärjänneet erityisen hyvin, sillä välipalat ja iltapalat rupeaa olemaan aika kiven alla. Kyllähän tuolla hedelmäkulhossa on vielä banaania ja päärynää...mutta jos eilen oli välipalaksi päärynää ja tänään banaania, niin iltapalaksi olisi kiva syödä jotakin muuta, kuin päärynää. Tai banaania. Tai hedelmäsekoitusta, jossa on päärynää ja banaania.

Leipäähän viimeksi ostin, mutta en sitten tullut ostaneeksi mitään leivän päälle, sillä luulin juuston riittävän perjantaihin saakka ja kaapissa piti olla kurkkuakin useampi kappale, sekä pussillinen tomaattia. Ei ollut. Eikä ollut juustoakaan riittävästi. Eikä pelkkä ylähuuli leivän päällä ole nyt aivan sitä, mitä iltapalaksi tekee mieli syödä.

Aamulla miehelle "kitisin" sitä, että alkaa olemaan välipalat ja iltapalat melko vähissä, kun juustoakin tosiaan oli enää niin pieni kannikka, ettei siitä saanut siivutettua viipaleita leivälle. Mies ehdotti iltapalaksi lämpimiä voileipiä, jolloin juuston voisi raastaa leipien päälle. 
 
Tähän ideaan tartuin :)
 
Leipäkaapista löytyi kolme avattua leipäpussia. Hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin osa leivistä olisi mennyt lähiaikoina roskiin siksi, ettei kukaan meistä halua syödä "vanhaa" leipää. Ei nuo leivät todellisuudessa hirmuisen vanhoja olleet, sillä joukossa oli leipiä, jotka juuri edellispäivän kauppareissulta ostin. Mutta koska tuoreampaa leipää on taas kohta saatavilla, jäävät vanhat leivät herkästi syömättä. Lämpimissä voileivissä leivän tuoreus ei ole asia, jolla on juurikaan merkitystä, joten mieheni iltapalaidean avulla ruokahävikkimme pieneni muutaman leipäviipaleen verran :)

Kuiva-ainekaapissa oli tonnikalaa, joten leiville oli laittaa muutakin, kuin pelkkää juustoa. Jääkaappia kohnatessani löysin lisäksi rasian, jossa oli vauvalle tehtyä jauhelihaa, joka olisi seuraavana päivänä jo liian vanhaa vauvalle syötettäväksi. Lämpimissä voileivissä se menisi kuitenkin vielä hyvin, joten kumosin senkin leipien päälle.

Muistin, että jääkaapista löytyy myös makukurkkuja, mutta kun kävin jääkaappia läpi, sain huomata, että makukurkkupurkista paistoi lähinnä pohja. Oli siellä muutama kurkku, mutta jos leipiä on 8 ja kurkunviialeita 9, ei voitane runsaasta määrästä puhua. Mutta 9 kurkkua on parempi, kuin 0, joten en valittanut.

Kaappia vielä lisää kaivellessa löysin purkin, jonka sisällä oli puolikas sipuli. Kun mieheni käyttää sipulista puolet, hän laittaa toisen puolikkaan purkkiin. Ja unohtaa sen sinne hyvin pitkäksi aikaa. Tällä kertaa sipuli oli vielä hyvässä iskussa, joten viipaloin sen leipien päälle. Ja koska sipuli on hyvää, viipaloin vielä toisenkin sipulin leipien päälle laitettavaksi.
 
Tässä kohtaa oli jo ihan voittajafiilis. Vaikka alkuun olikin tuntunut siltä, ettei kaapissa ole MITÄÄN, niin kyllä sieltä sitten kaikkea pientä kuitenkin löytyi. Ja mikä parasta, alakaapista löytyi vielä yllätyksenä kolme tomaattia, joista kaksi viipaloin leiville. Olin mielessäni kironnut sitä, ettei leiville olisi laittaa tomaattia, vaikka se kuuluukin mielestäni oleellisesti lämpimiin voileipiin. Joten yllätys oli varsin positiivinen, kun tomaatit kaapista löysin. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että olin tomaatteja jo aiemmin kaapista tuloksetta etsinyt. Pitänee suunnata seuraavaksi optikolle...

Lopuksi sitten vielä juustot kuutioina päälle (olin laiska, en jaksanut raastaa) ja leivät toviksi uuniin.


Kun tuoksu oli varsin huumaava, otin leivät uunista ulos. Suolaa, valkosipulijauhetta, cayennepippuria ja oreganoa päälle...ja ei kun syömään :D


Leivissä tosiaan säästimme "hävikkiä". Tämän lisäksi se puolikas sipuli olisi hyvin todennäköisesti päätynyt jokusen päivän kuluttua häviksiksi. Kuin myös ne kolme tomaattia, sillä mikäli en olisi kaappia kahnannut näiden lämpimien voileipien tiimoilta, olisin löytänyt tomaatit vasta silloin, kun ne eivät enää olisi olleet syömäkelpoisia. Jauhelihat olin ajatellut syöttää koirille, mutta itseni tuntien olisin sen kyllä melko todennäköisesti unohtanut, jolloin ne olisivat päätyneet roskiin. Myös juustonkannikoita viskon ajoittain roskikseen. Tänään viimeksi. Joten saattoipa se juustokin olla säästöä hävikin osalta.

Aikamoista. Aika suuri säästö hävikin osalta näinkin pienellä vaivalla. Tosin kun asiaa nyt muistelen, niin vähän samalla tapaa se viimeksikin meni, kun penniä venytin. Kun jääkaapin sisältö ei ollutkaan niin runsas, kuin mitä normaalisti (olen sitä mieltä, että jos jääkaappi ei ole täpösen täynnä, se on tyhjä), sitä oli paljon tietoisempi siitä, mitä se pitää sisällään. Ja kun aivan kaikkea tarvittavaa ei joka hetki käsillä ollut, sitä oppi hieman soveltamaan. 

Huomenna on kauppapäivä. Ja voin kertoa, että sitä olen odottanut. Vaikka tämä projekti on toisaalta ollut hurjan hauska, olen kokenut myös epämiellyttäviä hetkiä. Eli vaikka projekti sikäli onkin mukava, en voi väittää nauttivani siitä, etten saanut tänään(kään) leipää, joka itsessään on tuoretta ja jonka lisäksi sen päällä on tuoretta salaatta, juustoa, kalkkunaa, kurkkua ja tomaattia. Onneksi mies keksi nämä lämpimät voileivät, jotta sain hieman paikattua tilannetta :D

Tämän illan suunnitelmiin kuuluu kauppalistan teko. Listaa on jo hieman aloiteltu, kun on huomattu puutteita, mutta aion nyt tällä kertaa todella panostaa sen tekoon. Se kun taitaa olla ainoa keino siihen, että saan käännettyä ne epämiellyttävätkin hetket positiivisiksi. Hyvin todennäköisesti tulen vielä tekemään hudin jos toisenkin, mutta jos nyt edes muistaisin ostaa kunnolla välipalatarpeita. Ei liikaa, jottei tule hävikkiä, mutta ei myöskään liian vähän, jotta välipalat ei lopu kesken.

6 kommenttia:

  1. Tää on niin hyvä idea. Meillä menee tällä hetkellä jotenki tosi paljon ruokaa roskiin, pitäis just oppia hyödyntämään kaikki mahdolliset jämät ja muistaa mitä siellä kaapissa jo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Kun vähän miettisi, että miten pystyy jatkamaan edellisen päivän ruokaa, saisi hävikkiä pienennettyä oikein kivasti :)

      Poista
  2. Lämpimät voikkarit on kyllä niin jotain taivaallista, että :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, maistui kyllä varsin hyvin meistä jokaiselle :D

      Poista
  3. Luin tuossa myös ed. postauksen ja oli todella mielenkiintoinen :D Pitäisi kyllä itsekkin tehdä tuommoinen postaus niin ehkä tajuaisi jotain (tai sit ei) :D Yhtä paljon tunnun minäkin kaupassa juoksevan kun "aina" tuntuu olevan joku loppu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun vakaa pyrkimykseni on opetella soveltelemaan, jotta ei tosiaan tarttis lähteä juoksemaan kauppaan siksi, että kaapista puuttuu joku pieni juttu. Enpä nimittäin muista koskaan ostaneeni sitten vain sitä yhtä asiaa, jota hakemaan lähdin, vaan kyllä sieltä tulee herkästi roudattua kotiin kassi, jos toinenkin. Ja se kassin sisältö ei ihan aina ole sieltä järkevimmästä päästä...

      Poista